Seven Summits

Ensimmäinen vuori, jolle kiipesin, oli Mount Cheget Etelä-Venäjän Kaukasuksella. Kyseessä oli aklimatisaatiopäivä ennen suuntaamista matkani pääkohteen Mount Elbrusin basecampiin heinäkuussa 2014. Chegetin 3650-metriseltä huipulta aukesi uskomaton näkymä sen edessä seisovalle Elbrusille. Se oli se lopullinen hetki, kun rakastuin vuoriin. 

En tiedä mikä se oli mikä niissä kiinnosti, mutta jotenkin Elbrusin massiivisuus vei jalat alta. Jälkeenpäin olen jäsennellyt ajatuksen niin, että vuorilla olen ymmärtänyt oman pienuuteni. Sen, kuinka lopulta olen vain pieni merkityksetön kasa atomeja tässä kokonaisuudessa. Ja olen aina ajatellut, että jos itse olen lopulta niin pieni, kuinka isoja ongelmani oikeastaan voivat olla? Se on kovin lohduttava ajatus ja pistää asioita perspektiiviin. Se on se, mitä vuoret ovat minulle opettaneet.

Paria päivää myöhemmin seisoin Euroopan korkeimman vuoren, Mount Elbrusin huipulla ja huusin. Olin päätynyt retkikuntaan mukaan puolivahingossa edellisenä syksynä ja aloittanut harjoittelun, joskin ei minulla ollut mitään hajua mihin sitä oli tullut ryhdyttyä. En ollut kiipeillyt koskaan aiemmin, mutta raitistuttuani ja parannuttuani vaikeasta masennuksesta olin etsinyt uusia haasteita elämääni kun ystäväni heitti ehdotuksen ilmoille, että lähdetäänkö kiipeämään Euroopan katolle. Kymmenen kuukauden ajan treenasin fyysistä kuntoa ja yritin opiskella vuorista kaiken, mitä kotioloissa pystyin. Elbrusin reissu meni yllättävän hyvin kokemukseen ja kuntoon nähden. 

Matkalla Mount Elbrusin huipulle 30.7.2014

Laskeutuessamme alas Elbrusin basecampista onnistuneen huiputuspäivän päätteeksi joku totesi, että ei ikinä enää. Pudistelimme päitämme ja mietimme, että tulipahan tehtyä mutta eiköhän tämä ole tässä. Vaan ei se ollut. Jo seuraavana aamuna päätimme lähteä seuraavaksi Kilimanjarolle.

Palasin kotiin. Olo oli tyhjä, nöyrä ja voittamaton samaan aikaan ja tiesin haluavani lisää. Joitain viikkoja pyörittelin asiaa päässäni jokaiselta kantilta ja tiesin, että joko Seven Summitsista kiipeää yhden tai sitten kaikki, ei kahteen voi lopettaa. Ja jos kerran Kilimanjarokin oli jo sovittuna, ei se auttaisi kuin yrittää mennä loppuun asti. Päätin ottaa isoimmaan haasteen vastaan jonka tiedän ja tähdätä koko sarjaan. Päätin kiivetä Seven Summitsin.

Seven Summits, suomeksi vapaasti käännettynä ”seitsemän huippua”, ovat siis jokaisen maanosan korkeimmat vuoret. Se on klassinen vuorikiipeilyhaaste, jonka ensimmäisenä onnistuneesti kiipesi amerikkalainen Richard Bass viimeisellen matkansa vuonna 1985. Tänään listan suorittajia on muutama tuhat. Sen suurin haaste isoimpien huippujen lisäksi on hinta ja pääasiassa siksi yrittäijiä ei sen enempää ole. Tai ainakaan onnistujia. Olen laskeskellut, että seitsemän huipun matka kaikkine harjoitteluineen vaatii noin 200 000 euroa rahaa. Minulla ei ole hajuakaan miten summan lopulta aion kasata, mutta minulla on suunnitelmia. Ja kaikista eniten minulla on tahdonvoimaa ja se on oleva suurin aseeni. Euroopan Elbrusin ja Afrikan Kilimanjaron isäksi Seven Summitsin ns. Bassin listaan kuuluvat Australian Kosciuszko, Etelä-Amerikan Aconcagua, Pohjois-Amerikan Denali, Etelämantereen Mount Vinson sekä lopuksi tietenkin maailman korkein vuori Mount Everest Aasiassa. Australian Kosciuszko on ollut vuosia kiistelyn kohteena ja alkuperäisen Bassin listan oheen on tullut legendaarisen kiipeilijän Reinhold Messnerin mukaan nimetty lista, jossa Kosciuszko on korvattu Indonesiassa sijaitsevalla Puncak Jayalla perustuen sen sijaintiin Australian mannerlaatalla vaikka sen kotimaa onkin Aasian puolella. Vääntöä asiasta riittää, joten todennäköisesti suoritettuani Bassin listan, käyn Puncak Jayan, eli ns. Carstensz Pyramidin vielä kiipeämässä, niin eipä jää herra Messnerille spekuloitavaa. Tavoitteeni on suorittaa Seven Summits ennen kuin täytän 45, aikaa on siis yhdeksän vuotta. Ensimmäisen yritykseni Everestille, sikäli mikäli saan budjetin kasaan, teen 2022.

Elbrusille nousin siis 30. heinäkuuta 2014. Australian 2228-metrinen Kosciuszko on haasteen heittämällä helpoin osuus ja sen huipulla seisoin 20. maaliskuuta 2015. 

Mount Kosciuszkon huippu 20.3.2015

Alkuperäinen suunnitelmamme Kilimanjarosta kuivui lopulta kasaan, kun Elbrusin Suomi-joukkueestamme ainoastaan kaksi löi reissun lukkoon tulevalle joulukuulle. Nyt kuitenkin kävi niin, että ne kaksi, minä ja Kaukasuksella tapaamani tyttöystäväni, erosimme muutama viikko sitten, joten samalla meni Kilimanjaron reissu tältä vuodelta pesuveden mukana. Se ei kuitenkaan vaikuta lopulliseen aikatauluuni, koska vuosi 2016 oli alun perin suunniteltu välivuodeksi Eerikkilän eräopaskoulustani johtuen. Aion nyt kiivetä Kilimanjaron koulun päätyttyä, eli vuoden päästä syksyllä samalla, kun valmistaudun tammikuussa 2017 odottelevaan Aconcaguaan. Sen jälkeen tarkoitus on edetä rahoituksen järjestyessä Denalin kautta Vinsonille ja siitä Everestille.

Toki matka vaatii hurjan määrän harjoitusta ja se ei onnistu kuin isoilla vuorilla. Seven Summits -huippujen ohella edessä on siis lukuisia muita matkoja alkaen syksystä 2016, jolloin pyrin kiipeämään Kilimanjaron ohessa ainakin Ranskan Mont Blancille (4810m) sekä Indonesian Volcano Rinjanille (3726m). Ensimmäinen kiipeilymatkani Nepaliin on suunnitteilla kevätkaudelle 2017. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt matkoja Kosciuszkon onnistuneen huiputuksen lisäksi Norjaan Tamokiin ja Svartisenille, Ruotsin Kebnekaiselle sekä käynyt kahdesti Ranskassa 3156-metrisellä Cime du Gélas’lla Alppien eteläkärjessä. Kirjoitan näistä reissuista matkakertomukset tähän blogiin tulevina kuukausina. Olen oppinut valtavasti.

Suunnitelmani pääpiirteet ovat siis kasassa ja toteutuskin on alkanut. Toki sallin aikatauluun muutoksia eikä mikään osa matkasta ole lopulta kiveen hakattu, etenkään se, että Seven Summitsissa onnistuisin. Aikataulu varmasti tulee kokemaan muutoksia ja tarjoamaan haasteita edetessään, mutta se on elämää se. Eikä minulla ole kiire, vuoria kiipeillessä kiire ei saa olla. Myös elokuussa käynnistynyt vuosi Eerikkilän urheiluopiston eräopaskurssilla hieman katkaisee varsinaisen vuoritreenin mutta tarjonnee muilta osin hyviä aseita alkaneeseen matkaan mukaan. Välivuosi antaa myös hyvin aikaa suunnitelmien ja esimerkiksi rahoituksen suunnitteluun, joten ei aika hukkaan mene. Eihän se koskaan. 

Mount Elbrus kuvattuna Mt.Chegetin huipulta heinäkuussa 2014.