perjantai 19. toukokuuta 2017

Pyhän & Sallan keväthanget 24.4.-1.5.2017


Minulle tuli puolivahingossa mahdollisuus lähteä Lappiin nauttimaan vuoden ehkä viimeisistä keväthangista huhtikuun lopussa. Kalenterissani oli viikon mentävä ammottava aukko, eteisessä seisoi tuore splitboardi ja Pyhällä oli tuttuja, joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin pakata auto ja ajella pohjoiseen. Meillä on perheellä mökki myös Sallatunturissa ja se oli ensimmäinen kohteeni.

Sallassa riitti lunta vielä hyvin, virallinen hankimitta taisi olla 56 senttiä. Ajelin maanantai-illaksi mökille ja laitoin kamat valmiiksi, seuraavalle päivälle nimittäin lupailtiin pilvetöntä taivasta ja reilua viittä astetta lämmintä. Ennuste piti kutinsa ja suuntasin mäkeen heti aamusta. Ensimmäisen päivän suunnittelin lähinnä nauttivani säästä ja laskemisesta ja jätin skinnailut vielä odottelemaan Pyhää ja tulevia päiviä. Sallan kaksi parasta puolta ovat se, että keskuksen rinneprofiili on erinomainen ja se, ettei siellä koskaan ole ketään. Nytkin kanssani samoja rinteitä hinkkasi ehkä kymmenen muuta laskijaa, joten tilaa mäessä riitti. Sallassa on mukavia pikku-offareita rinteiden väleissä, joista kaikista pääsee laskemaan suoraan hissiin, joten paikka on erinomainen helppoon nautinnolliseen kikkailuun. Päiväni olikin mukavan monipuolinen laskiessani välillä parkissa ja välillä metsässä taukojen vierähtäessä terasiilla auringossa liki t-paidassa. 

Vanha venyy!

Keskiviikkoaamuna pakkasin kamat ja ajelin Pyhälle reilun sadan kilometrin päähän pohjoiseen. Vaikka Pyhä on lähellä, en ollut siellä jostain syystä koskaan käynyt! Onneksi paikkasin puutteen viimein, koska seuraavat pari päivää olivatkin sitten silkkaa nautintoa. Mehtosen Aleksi piti Pyhällä majaa kuukauden verran keväällä ja oli lupautunut sekä majoittamaan minut, että lähtemään oppaakseni Pyhän takamaastoja skinnailemaan. Sää oli yhtäkkiä kovin talvinen ja taivaalta tippui runsaasti uutta lunta, mikä ei varsinaisesti offarihommia ainakaan haitannut. Lähdimme saavuttuani tekemään muutaman tunnin iltapäivänousun Luoston suuntaan, missä skinnasimme melko kopuraisessa lumessa ylös Perhe-Luoston maastoissa ja pääsin viimein korkkaamaan uuden splittini tositoimissa. Maaliskuussa ostamani Jonesin Solution on osoittanut jo ominaisuutensa laskussa (täydellinen!) ja parkissa (erinomainen sielläkin) mutta randohommiin en ollut vielä päässyt, kunnes nyt. Jo ensimmäinen nousu ja lasku vahvistivat sen, että tuo splitti on ehkä paras hankintani vuosiin!

Ensi-skinnailut uusilla kamoilla Luostolla

Kun testit oli Luostolla testattu, oli seuraavana päivänä vuorossa kunnon retkipäivä Pyhän maastoihin. Ostimme yhteen nousuun oikeuttavan hissilipun, jolla pääsimme Pyhän niin kutsutun ykkösen laelle. Siellä hiihtelimme tunturin pohjoispuolelle, mistä saimme ensimmäisen laskun alas. Edellispäivänä satanut lumi oli yllättävän hyvää ja lasku hauska paljakalta metsien läpi tunturin juurelle. Alhalla vaihdoimme taas moodia ja skinnasimme Karhunjuomalammen laavulle evästämään. Kelin ollessa tuiskuinen ja melko tuulinen, saimme olla tunturissa aika rauhassa. Ainoastaan yksi urhea randoilija meidän lisäksemme hiihteli vastaan koko päivän aikana juuri Karhunjuomalammella.

Karhunjuomalammen laavu ja tosi iloinen Aleksi

Pienen evästauon jälkeen lähdimme nousemaan päivän pääkohteellemme, eli Noitatunturin laelle. Noitatunturi – tunnetaan myös nimellä Kolmonen – on 540:n metrin korkeudellaan Pyhän korkein huippu ja sieltä me halusimme laskun alas. Nousu oli kovin tuulinen ja lumimyräkkä peitti näkyvyyden isoksi osaksi päivää, mutta maisemien välillä auetessa ei näkymää voinut kuin ihailla. Tämä paikka on uskomaton! Suurimman osan ajasta katse oli kuitenkin vain splitin kärjissä huppu ja gogglet päässä tuulen riepotellessa lunta naamaan. Taisin jossain vaiheessa nousua huudahtaa silti ääneen, että tämä on jo nyt siistein päivä, jonka olen saanut Suomessa luonnossa viettää! Siltä se nimittäin tuntui ja nautin olostani aivan täysillä. 

Huipulla myrskysi sen verran mojovasti, ettei siellä kauaa viihdytty. Nopeat kuvat ja äkkiä lauta kasaan. Laskimme Noitatunturin eteläpuolta alas, jolloin suurin osa laskusta jäi tuulelta suojaan. Välillä oli putskua, välillä ihan korppua ja välillä jotain siltä väliltä, mutta lasku oli silti hauska. Alkumatka taas paljakkaa ja loppuosa väljää metsää. Yritimme tähdätä Oravanlammen laavulle, josta laskimme lopulta vain muutaman kymmentä metriä ohi. Otin laudan pois jaloista ja yritin kävellä noin 15 metriä ylämäkeen laavulle. Lunta oli yli vyötärön ja noihin 15:een metriin meni varmaan vartti uppoavassa lumessa kiroillen. Laitoimme laavulla tulet, paistoimme lounaaksi lihapiirakoita ja mietimme hetken, josko skinnaisimme vielä Noitatunturin ja Ykkösen välissä olevalle Ukonhatulle – ns. Kakkoselle. Lopulta tyyddyimme kuitenkin kahteen hyvään laskuun ja matkaan kohti kotia. Hieno päivä, hieno testi kamoille ja hieno ensivisiitti Pyhälle! Aleksille vielä kiitos opastuksesta.

Noitatunturin huipulla tuulee

Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemia

Palasin Pyhältä loppuviikoksi Sallaan, missä tuli skinnattua vielä parina päivänä suljettua rinnettä ylös, myrsky kun päätyi sulkemaan koko keskuksen pari päivää etuajassa. Sallatunturin kauden piti päättyä vappuun, mutta sää päätti toisin. Se ei kuitenkaan minua ja pariksi päiväksi mukaan lentänyttä Lauraa haitannut, koska nyt tunturi oli tyhjä ja mäessä tuoretta lunta. Kahtena päivänä skinnasimme jo muutaman viikon suljettuna olleen pohjoisrinteen ylös, söimme eväät kodassa huipulla ja laskimme alas. Kauden viimeiset laskut olivat olosuhteisiin nähden erinomaiset ja vahvistivat ajatustani siitä, että tuo nyt kesäteloilla jo oleva splitti oli ehdottomasti tämän talven paras hankinta! 

Myrskyisä Sallan pohjoisrinne vappuaattona

Nyt, kun laskukamat on huollettu ja ne odottelevat tuossa olohuoneen nurkassa ensi kautta, voi koko kulunutta talvea kutsua huoletta parhaaksi vuosiin! Ainakin, jos laskemista pidetään referenssinä. Aloitin kauden jo lokakuussa Rukalla ja päätin sen toukokuussa Sallaan, laskua kertyi siis kahdeksalle kuukaudelle. Laskupäiviä tänä vuonna sain enemmän kuin varmaan viimeiseen viiteen kauteen yhteensä, yli kolmekymmentä. Laskin Rukalla, Sallassa, Pyhällä, Himoksella, Talmassa ja Alpeilla. Sekä offarihommat, että parkkilasku sujuivat paremmin kuin pitkään aikaan, mutta, kun on 25 vuotta laskenut lumilaudalla, sitä kaipaa silti lajiin jotain uutta. Ja juuri sitä tuo splitti nyt toi. Ihan uuden ulottuvuuden koko hommaan, joka on saanut minut jo suunnittelemaan ensi vuodelle ties mitä! Suunnitelmissa on viettää ensi kaudella koko huhtikuu pohjoisessa ja käydä Suomen Lapin lisäksi ainakin Ruotsissa, ehkä myös Norjassa. Ja ehkä päättömin suunnitelma tällä hetkellä on lähteä kauden päätteeksi Kaukasukselle ja skinnaamaan Elbrusin huipulta alas! 

Kiitos kausi 2016-2017!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti