sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Pyhä, Kebnekaise, Sarek, Halti, Islanti, Grönlanti ja talviretket. Onhan noita.

Köysihommia mökillä

Ensi viikolla alkaa tämän vuoden ulkotyörupeamat Nuuksiosta, joten ajattelin tässä ottaa ennakkotunnelmat tuleviin koitoksiin työrintamalla. Tänä vuonna luvassa on tässä lumisen maan aikaan talviretkeilyä ja skinnailua Suomessa ja kesällä vaelletaan sitten taas Kebnekaisella, Sarekissa, Haltilla ja Islannissa. Grönlannissa alle otetaan kajakit. 

Talviretket Nuuksioon Helvetinjärvelle ja Repovedelle

Toistelen tätä varmaan joka toisessa tekstissäni, mutta talvi on suosikkivuodenaikani retkeilyyn. Jotenkin tuolla kylmässä ja lumisessa maastossa korostuu pienetkin irtiotot arjesta ja viikonloppu kauniissa talvimetsässä nollaa aivoja täydellisesti. Talviretkeilyssä on myös jotenkin erilainen tekemisen meininki kuin kesällä, kun detaljeja joutuu miettimään ihan eri tavalla ja hangessa leiriytymisessä on aina vähän sellaista selvitytymisen tunnelmaa mukana. Joku naparetkeilijäfiilis siinä tulee ja kun sunnuntaina pääsee kotiin, on sellainen fiilis, että on tehnyt jotain, mitä ”normaali-ihmiset” ei yleensä tee. Vaikka kuinka on öitä talvimetsissä viettänyt, itsensä voittamisen tunne nousee aina! Tulevilla viikonloppuretkillä tarkoitus ei ole kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä tai rämpiä vyötäröön asti hangessa, vaan nauttia talvisesta luonnosta, hiljaisuudesta, rauhasta ja siinä samalla kerrata tärkeitä taitoja ja vinkkejä talviretkeilyyn. Viikonloput ovat oivia ponnahduslautoja esimerkiksi pidempiä hiihtovaelluksia suunnitteleville, kun saa vähän testailla ja kokeilla varusteita ja mukaan tarttuu ehkä vähän vinkkejä niiden käyttöön. Mukaan mahtuu kaikille retkille vielä, joten klik klik!

3.-4.2. Nuuksio 
3.-4.3. Helvetinjärvi
10.-11.3. Repovesi
17.-18.3. Nuuksio 

Ennen maastoon lähtöä olen lauantaina 3.2. Suomen Luontokeskus Haltian talviluonnonpäivässä esitelmöimässä talviretkeilystä. Tilaisuus on maksuton, tervetuloa kuuntelemaan!

Talvi – ihmisen parasta aikaa!



Kävin viime keväänä ensimmäistä kertaa skinnailemassa Pyhällä ja olin paikasta ja päivistä täysin haltioitunut! Mietin silloin, että jos minä innostun tästä näin paljon, niin miksei muutkin? Niinpä otin yhteyttä Pyhään ja ehdotin, että järkättäisiin yhdessä jonkinlainen rinteestä offareille -viikko, jonka aikana pelkkään rinnelaskuun kyllästyneet harrastajat voisivat tutustua matalalla kynnyksellä skinnailuun ja takamaastolaskuun. Siellä päässä innostuttiin ja lopputulos koittaa huhtikuussa.

Viiden päivän aikana luvassa on lumiturvallisuusluentoja, vyöryvarusteiden testaamista ja tietenkin laskemista, ensin lyhyempiä pätkiä ja viikon päätteeksi Pyhän kolmen huipun kierros, josta saa hienon retkipäiväkokemuksen lisäksi oivan kosketuksen siihen, mitä skinnailu ja laskeminen takamaastoissa on. 

Ilmoittautuneita on jo sen verran, että viikko varmuudella toteutuu, mutta mukaan mahtuu sinnekin vielä! Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löydät täältä.

Ei ihan Pyhä, mut melkein!



Kebnekaisen vaellus alkaa olla jo klassikko, ensi kesä on jo kuudes kerta, kun itse Ruotsin huipulle lähden. Opastettu vaellus on neljäs. Käyn tunturissa kääntymässä myös jo huhtikuussa skinnaten. Olen kutsunut Kebnekaisen maastoa toimistokseni jo muutaman vuoden, eikä hienompaa toimistoa löydy! Vaikka Ruotsisa on tullut rampattua jo lukuisia kertoja, en kertaakaan ole tuntenut minkäänlaista kyllästymistä Kebnen massiivin auetessa silmien eteen ajellessa Kiirunasta kohti Nikkaluoktaa. Maisemaan ei vain voi kyllästyä. Joka kerta nousu on yhtä hieno ja etenkin se fiilis, mikä asiakkaista huokuu pitkän nousun päätteeksi Ruotsin korkeimmalla huipulla seisomisesta, palkitsee. Siihen päälle kun lisätään Kebnen tunturiaseman tunnelma, laaksossa virtaavat joet ja yksi maailman kauneimmista vuorista, Duolbagorni, niin eihän työmatka voi parempi olla! Tai no, voi, kun mukana on mun suosikki-ihminen, maailman paras apuopas Marko <3

Klubilaisten Kebnen reissu täyttyy jo kovaa vauhtia, kannattaa olla varauksessaan nopea! 

Teen Kebnelle kesällä myös kaksi privaattivaellusta. Jos sellainen kiinnostaa kaveri- , tai vaikka duuniporukan kesken kesälle 2019, niin otahan yhteyttä.

Teltta Duolbagornin edessä Kebnekaisen tunturiaseman kupeessa



Kebnen perään, parin lepopäivän jälkeen, lähdetään uudella ryhmällä Sarekiin. Kävin ”Euroopan viimeisessä erämaassa” ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten ja se oli yksi kauneimmista paikoista, joita olen missään koskaan kokenut. Sarekissa suurin osa Ruotsin yli 2000-metrisistä huipuista vartioi turkoosien vesien värittämiä järviä ja jokia, jotka virtaavat syvissä leveissä laaksoissa täydellisessä rauhassa. Ei ihmisiä, ei polkuja, ei asutusta eikä merkkiäkään mistään muusta kuin villistä erämaasta pohjolan auringon alla. Aivan taianomainen paikka. 

Harmitti, kun viime syksynä emme saaneet tarpeeksi porukkaa kasaan vaellusta varten, mutta nyt kesällä tilanne on toinen. Eletään tammikuun loppua ja kaksi kolmasosaa paikoista on varattu. Rohkeimmat yhdistävät Sarekin Kebnekaisen vaellukseen ja lähtevät meidän oppaiden lailla kahdeksi viikoksi Ruotsiin. Paikkoja alkaa siis olla rajoitetusti, joten kuten Kebnenkin kanssa, Sarekin varauksissa kannatta pitää kiirettä, jos mukaan mielii! 

Näkymä Sarekista Stora Sjöfalletin suuntaan


Olen suunnitellut Haltille vaeltamista jo pitkään, mutta aikaa ei ole kalenterista löytynyt. Niinpä varmin tapa saada reissu onnistumaan on tehdä siitä työmatka ja ottaa uusia ystäviä mukaan mahdollisimman paljon! Haltin vaellus on suomalainen klassikko ja siksi se on nimetty myös Partioaitan juhlavaellukseksi, Aitta kun täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Kilpisjärveltä Suomen korkeimpaan pisteeseen on matkaa noin 55 kilometriä, joten reilun sadan kilometrin vaellus on pisin kesän keikoistani. Kun töiden pääpaino on tätä nykyä minulla Ruotsissa, on ihan mahtavaa päästä kesällä viimein myös Suomen erämaita koluamaan. 

Haltin reissulle voit ilmoittautua täällä.

Kuva on Sarekista, mut veikkaan, että Haltilla näyttää öbaut tältä!


Narsarsuaq, Grönlanti 6.-15.8. & 27.8.-5.9.

Kun Aventuran väki alkoi Grönlannin reissua juonimaan, meinasin hypätä kattoon. Koska onhan nyt melonta Grönlannissa aika sellainen bucketlist-juttu, joka pitää joskus kokea. Eikä selkeästi ainoastaan minun mielestäni, kummatkin Narsarsuaqin reissut kun loppuunvarattiin hetkessä! Kymmenen päivän setti vaellusta, melontaa ja maisemaa, jota ei tässä vaiheessa talvea pysty kuin kuvittelemaan, lienevät tämän vuoden Islantini, eli sellainen pään räjäyttävä kokemus. Pitää vain käydä vielä pari melontatreeniä keväällä vetämässä…

Treeniä treeniä treeniä!

Laugavegur, Islanti 20.25.8.

Grönlannin vaellusten välissä kerkeää piipahtamaan vielä Islannissakin. Viime vuoden kaksi Laugavegurin vaellusta olivat ensimmäinen visiittini saarelle ja kuten yllä totesinkin, pää räjähti. Niin hienoa reittiä ja maisemaa harvoin näkee kuin mitä 55-kilometrinen Laugavegur tarjosi. Siksi ei haittaa juuri ollenkaan päästä ensi elokuussa takaisin. Vaellus on kuin Islanti pähkinänkuoressa tulivuorineen, jäätiköineen, vesiputouksineen, vihreine tasankoineen ja Hobitti-tyyppisine maisemineen. Päivän verran keretään Reykjavikissakin pyöriä, tänä vuonna aion ehtiä Islannin Punk-museoon! Lähde säkin!

Näkymiä Laigavegurilla 

Työvuosi lupailee siis kaiken kaikkiaan hyvää! Yhteensä noin 450 kilometriä vaellushommia neljässä eri maassa 54:ssä päivässä. 

Paras duuni ikinä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti