lauantai 19. syyskuuta 2015

Vaikeinta maailmassa - heti uuden bändin ja firman nimen keksimisen jälkeen - on keksiä nimi uudelle blogille. Halusin ehdottomasti nimeen sanan ”luonto” ja virittelin mielessäni kaiken maailman sanamuunnoksia ja käännöksiä sen ympärille, kunnes päädyin niinkin tylsään ratkaisuun kuin Luontoilmiö. Osittain siksi, että se kertoo jo nimellään mistä on kyse, osittain koska halusin ytimekkään, yhden sanan nimen, joka kuvaa toimintaa parhaiten. En myöskään löytänyt ainakaan ensihaulla samannimistä blogia internetin syövereistä, joten tällä mennään! Ainakin kunnes joku toisin käskee.

Nimeni on Teemu Suominen. Opiskelen luonto- ja eräoppaaksi Eerikkilän urheiluopistossa Tammelassa, mistä valmistun elokuussa 2016. Olen helsinkiläinen, olen 36-vuotias ja rakastan ulkoilmaa. Harrastan vuorikiipeilyä ja tavoitteenani on kiivetä jokaisen maanosan korkein huippu vuoteen 2024 mennessä. Niin kutsutusta Seven Summits -haasteestani, sen alkukipinästä sekä taustoistani voi lukea lisää toisen blogini kotipaikasta osoitteesta www.soberismia.fi. En siis ala aihetta tässä kertaamaan. Sanotaan nyt vaikka vain niin, että tyhjiö loi unelman, jota nyt toteutan.

Luontoilmiö on minulle sitä, mitä koen ulkona. Se on enemmän kuin näkemieni tai tekemieni asioiden summa. Se on se tunne, kun kävelee metsään tai kiipeää vuorelle. Se hetki, kun jättää auton tai leirin taakseen ja suuntaa seikkailuun, oli se sitten tunnin, viikon tai kuukauden mittainen. Se on raitis ilma järven rannalla, iso lumiseinä matkalla maailman korkeimmalle huipulle ja ukkosmyrsky suolla. Se tunne, joka noissa hetkissä herää, on ainutlaatuinen. Ja se on se, mistä haluan tähän blogiin tavalla tai toisella kirjoittaa.

Luontoilmiö-blogi tulee sisältämään havaintoja ulkoilusta ja retkeilystä, matkakertomuksia reissuistani, kuvia, tekstiä, varustearvioita, kokemuksia ja paljon muuta. Tämä on oleva ulkoilublogi, joka samalla kun kertoo päivistäni luonnon helmassa, tarjoaa toivottavasti hyviä vinkkejä ja ideoita sinne haluaville. Pyrin kirjoittamaan ainakin kahdesti viikossa jotain ja kuvia tulee varmasti, ainakin näin alkuun, useamminkin. Kaikki kuvat ovat minun ottamiani.

Olen aina kirjoittanut tarpeeseen. Kirjoittaminen on minulle terapian muoto, joka sekä rauhoittaa, että auttaa minua jäsentämään ajatuksiani. Kirjoitan kuin kirjoittaisin päiväkirjaa. Se, että joku kirjoituksiani lukee, on tietenkin mukavaa ja jos joku niistä vielä jotain saakin, se on jo bonusta. Sillä mielellä Luontoilmiökin tulee pyörimään, kirjoitan ja kuvaan fiiliksen ja halun mukaan, joskus harvemmin, yleensä useammin. 

Oma ulkoiluhistoriani ulottuu 80-luvun Punkalaitumelle, missä kesät mökillä viettäen samoilin metsiä vaarini kanssa. Partioon liityin 7-vuotiaana ja olin toiminnassa melko aktiivisesti mukana aina parikymppiseksi asti, jolloin työelämä ja kiire olla aikuinen muka veivät kaiken ajan. Monta vuotta ehti väissä vierähtää ilman yhtäkään yötä metsässä, kunnes joitain vuosia sitten raitistuttuani löysin luonnosta parhaan mahdollisen vertaistuen uuteen elämääni. Palasin eräilyn pariin ja puolivahingossa päädyin kiipeämään Euroopan korkeimman vuoren, Elbrusin huipulle. Siitä alkoi hurahtamiseni vuoriin ja nyt tavoitteenani on nousta Mount Everestille vuoteen 2024 mennessä. Näillä näkymin lähden tekemään ensimmäisen yritykseni vuonna 2022. Viime syksynä mietittyäni tulevaisuuteni jälleen kerran uusiksi päätin hakea Eerikkilän urheiluopiston luonto- ja eräopaskurssille, joka on ammattitutkintoon valmistava koulutus. Haastattelun kautta pääsin sisään ja aloitin opinnot 19:sta muun metsäintoilijan kanssa elokuun alussa. Koulu tulee tarjoamaan varmasti paljon aihioita kirjoittamiseen ja se on osasyy miksi Luontoilmiö juuri nyt sai alkunsa. Se myös takaa sen, että tulevan vuoden tulen ulkoilemaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Katsotaan mitä tästä tulee. Tervetuloa Luontoilmiön matkaan!


—————————————————————————————
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)