maanantai 26. lokakuuta 2015

Pekonisnickers

Edellisen päivitykseni jälkeen minulle on tullut muutamakin kysely Repovedellä valmistamastani pekonisnickersistä, joten tilanne huutaa reseptiä! 

Toki kyselyt ovat olleet pääasiassa pohjalta "mitä helvettiä, Teemu?" mutta koska joku halusi itsekin kyseistä herkkua kokeilla, tässä ohje:

1. Osta paketti pekonia ja kaksi Snickers-patukkaa. Voit ostaa toki sellaisen Snickers-tuplankin, missä on yhdessä paketissa kaksi pienempää patukkaa mukana, se on ehkä hieman inhimillisempi. Mutta toisaalta, verisuonet tässä tukkeutuvat joka tapauksessa, joten suosittelen suosiolla normikokoisia. Niitä saa yhdellä pekonipaketilla paketoitua juuri kaksi.




2. Ota 4-5 siivua pekonia ja Snickers pois pakkauksistaan. Optimitapauksessa Snickers on mahdollisimman kylmä ja kova, liki pakastunut. Tällöin se ei ehdi sulaa liikaa pekonin paistuessa ympärille. 

Kääri ensin yksi pekoni pitkittäissuunnassa mahdollisimman tiukalle patukan ympärille. 



3. Rullaa sivuttaissuunnassa 2-3 pekonisiivua tiukalle suklaan ympärille. Pyri sellaiseen lopputulokseen, että suklaata ei näy ollenkaan mistään raosta ja sianperse on mahdollisimman kireällä sen ympärillä. Painele vielä sormilla saumat alas. Lopuksi vedä vielä yksi pekoni uudelleen pitkittäissuunnassa sitomaan koko herkku kasaan.

Tässä tuo tiukkuus on se avaintekijä. Kun paketin tarpeeksi tiiviiseen nippuun vetää, suklaat ja toffeet eivät pääse valumaan paistaessa ulos.



 
                                                Kaunista                                                 Niin kovin kaunista

4. Paista tulella / grillissä / wherever. Itse tein nuotiossa ritilän päällä. Mahdollisimman suoraan liekkeihin vaan, niin pekoni kärähtää nopeasti kiinni ja sitoo suklaapatukan sisäänsä. Hetken suoraan tulessa paistamisen jälkeen kannattaa siirtää paketti hieman loitommaksi liekeistä.

5. Tarjoilu hoidetaan autenttisesti Partioaitan istuinalustan päältä.




Voin taata, että maku on... hävytön. Se on röyhkeä, se on härski, se on sellainen, josta ei oikein kehtaa myöntää pitävänsä. Vähän kuin joku outo fetissi, jota ei meinaa kehtaa oikein itselleenkään myöntää mutta samalla siitä jollain oudolla tavalla nauttii. 

Sellainen on pekonisnickers.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti