Melko tarkkaan kolme kuukautta Mont Blancille lähtöön. Hui!
Elokuun 27. päivä lennän Geneveen, mistä ajelen shuttlella Ranskan Chamonix’iin, missä tapaamme koko tiimin kanssa 29.8. aamulla. Siitä lähtee viikon seikkailu, joka vie meidät ensin Italiaan, missä teemme akklimatisaationousut Alp Terre -kylän läheisyydessä olevalle Chabodin vuoristomajalle noin 3000:een metriin ja siitä euraavana päivänä Italian korkeimmalle huipuplle Gran Paradisolle 4060:een metriin.
Gran Paradison huippuharjanne ja pyramidi
Gran Paradison jälkeen palaamme Ranskaan, missä siirrymme lepopäivän jälkeen ensin Aguille du Midin aseman kautta Cosmiquesin alppimajalle ja sieltä sitten huiputuspäivän yritykseen. Jos kaikki menee suunnitellusti, seisomme Alppien korkeimmalla huipulla 4808:ssa metrissä perjantaina 2. syyskuuta. Kotiin lennän 5.9., sopivasti raittiuteni 4-vuotispäivänä.
Viime kesän jäätikkötreenit Norjassa. Etsi kuvasta kiipeilijät, niin saat vähän perspektiiviä.
Nousemme Blancille niin kutsuttua kolmen huipun reittiä, joka ei ole helpoin tie huipulle mutta ei myöskään ruuhkaisin. Suurimpana vaarana matkalla on oikeastaan vuosittain elävä railotilanne sekä jäätiköstä irtoavat lohkareet. Huiputuspäivä on noin 12-tuntinen ja se vie ryhmän kolmen ison seinän kautta ensin Mont Blanc du Taculin olkapäälle (4050m), siitä Mauditin tasanteen jälkeen Mont Mauditin lumiseinälle ja huipun satulaan (n. 4300m), mistä edessä on vielä loppunousu Alppien katolle. Palaamme samaa reittiä takaisin aina Aguille du Midille asti ja sieltä alas Chamonix’n laaksoon. Päivä on tuleva olemaan raskas. Etuni on se, että olen hidas mutta sitkeä ja sillä taktiikalla mennään! 30% fysiikkaa, 70% psyykettä, niin Samulikin aina sanoi.
Kolmen huipun reitti on haastava mutta toivottavasti palkitseva.
Meillä oli muutama viikko sitten ensimmäinen tapaaminen tiimin kanssa Adventure Partnersin toimistolla. Lähtijöitä Suomesta on kahdeksan ja paikan päällä ryhmän kärkeen liittyy kolme paikallista opasta, joista yksi on suomalainen. Tapaamisessa oli hyvä fiilis, porukka vaikutti ensinäkemältä erittäin mukavalta ja into onnistumiseen oli kova!
Viime vuonna Blanc suljettiin elokuussa kivivyöryvaaran takia, Alppeja kun helli lämpimin kesä yli sataan vuoteen ja se teki olosuhteista haastavat. Lopulta oppaat eivät uskaltaneet enää viedä asiakkaita ylös. Täytyy toivoa, ettei sama toistu tänä vuonna ja pääsemme tavoitteeseemme. Hämmentävintä ryhmässämme on ehkä se, että minä olen - oppaita tietenkään lukuunottamatta - ryhmän kokenein kiipeilijä. Ja minä kun olen yleensä tottunut olemaan se ummikko. Toisaalta, nousupäivänä sillä tuskin on minkäänlaista merkitystä, siellä puhunee kokemuksen sijaan lopulta enemmän sitkeys. Ja tietenkin fyysinen kunto.
Pääkopan minulla pitäisi olla kunnossa, joten on aika taas kiristää vähän mutteria sitä kuntoakin varten. Koulun puitteissa on tullut viimeinen vuosi liikuttua todella aktiivisesti enkä sinänsä ole huolissani, olenhan Elbrusillekin noussut ja huomattavasti huonommassa kondiksessa, mutta silti tapaamisemme pari viikkoa sitten sai aikaan jonkinlaisen ryhdistäytymisen. Tiimissä oli kaiken maailman crossfit-porukkaa, joten pitää tässä nyt skarpata itsekin. Aloitin tiputtamalla suklaat ja kaikki turhat mössöt ruokavaliosta ja lisäämällä viikottaiset liikuntakerrat kolmesta neljään. Ennen Blancia on onneksi tulosssa viikoittaisen liikunnan lisäksi vielä vuorivaellukset sekä Kebnekaiselle että elokuussa Sarekiin, jotka ovat erittäin hyviä testereitä koitokseen.
Lopullinen valmistautuminen alkakoon!
22 kiloa selässä ja eikun polulle!
PS. Janina, joka samassa tiimissä on lähdössä Blancia nousemaan, bloggaa omasta valmistautumisestaan ja matkastaan täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti