Se on siinä!
Eilen, koko alkuviikon kestäneen maastonäytön jälkeen, saatuani hyväksytyt tulokset myös kaikista muista vuoden aikana suoritetuista näytöistä ja tenteistä, maastonäytön vastaanottanut lautakunta "päätti suositella Teemu Suomiselle luonto- ja eräoppaan ammattitutkinnon myöntämistä." Nuijan kopautus, kättelyt päälle ja minä valmistuin eräoppaaksi Eerikkilän urheiluopistosta!
Koska mitkään sanat eivät juuri tällä hetkellä riitä kuvaamaan tunteita evätkä kulunutta vuotta, en aio vielä edes yrittää. Kun tämän kokonaisuuden tajuaa ehkä jossain vaiheessa kunnolla, voin kirjoittaa siitä ajatuksiani ylös, mutta nyt tyydyn vain muutamaan valokuvaan.
Eerikkilän Hirsihovi. Ovi oikealla on kotimme Valmentajakerho,
tuttavallisemmin Pursiseura
Opin kurssilla valtavasti ja sain itsevarmuutta lisää. Sain myös lopullisen varmistuksen sille, että tämä on se mitä minä haluan tehdä ja missä olen hyvä. Isona minusta tulee
vaellusopas.
Kaikista suurin asia kuitenkin, mitä vuosi Eerikkilässä minulle antoi, oli ihmiset. Ystävät. Uusi perhe. Vuoden ajan jaoin kodin, teltan, ruoan, vessan, suihkun, ilot, surut, tuskan, onnen, onnistumiset ja kokemukset kahdenkymmenen ihmisen kanssa ja se yhdistää meitä tästä eteenpäin aina.
Nää tyypit. Tässä ollaan kumilautoilla Ruunaankoskella, kuvan otti kari
Eetu, Kari, Marko, Johanna, Jimbo, Mika, Niina, Annukka, Joni, Sari, Eva-Maria, Anette, Heikki, Mikko, Eeva, Niko, Matti, Antti ja Pyry, sanat eivät riitä. Te olette minun Pohjantähteni.
Perhe kesäillassa Pursiseuran sundeckillä.
Niina, Johanna, Marko, Kari, Annukka Sari, Jimi ja Heikki
Kiitos myös kaikille jotka ovat tukeneet tätä reissua, etenkin perheeni, ystäväni sekä sponsorini Partioaitta, Tierra ja VAI-KØ Clothing. Nyt pariksi päiväksi Lontooseen nollaamaan tilanne ja sitten edessä odottelee ensin Mont Blanc ja sitten kiireinen syksy Partioaitan kanssa opastöitä tehden! Bring it!
Fossestuan ylänkö, Lofootit, Norja heinäkuussa 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti