perjantai 12. elokuuta 2016

Syksyn opastukset


Tässä, kun en ole viikkoon käynyt missään ulkona, alkaa hiljalleen sormet ja kengänpohjat syyhyämään pihalle! No okei, olin minä siellä Lontoossa, mutta sitä ei lasketa koska, no, se on Lontoo. Pitäisi päästä metsään! Vuoden verran korpireissut tulivat ikään kuin automaattisesti koulun lukujärjestyksen kautta, joten liikoja ei tarvinnut itse miettiä, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Pitää itse nostaa hanuri sohvasta ja lähteä. 

Se ei kyllä tokikaan tuota ongelmia. Ja kun syksyn kalenteria katselee, ei tässä kotiin pääse homehtumaan. Ainoa suunniteltu reissu, jonka todennäköisesti joudun nyt skippaamaan, on ensiviikoksi aiottu pikavaellus Ruotsin Sarekiin. Olen lähdössä sinne syyskuussa Partioaitan 365 Klubin oppaaksi ja tarkoitus oli käydä tiedustelemassa reitti ennakkoon, mutta sain kesän aikana bakteeritulehduksen oikeaan jalkaani ja joudun sitä hieman tässä lepuuttamaan. Koipi alkaa jo olla kunnossa, mutta säästelen sitä kahden viikon päässä vartovaan Mont Blancin reissuun, joten pakko ottaa tässä välissä vain iisisti. En toki kiistä, etteikö pieni loman tapainen olisi tervetullut. 

Tämä on Kebnekaiselta, ei kovin kaukaa Sarekista. Samoja maastoja!

Sarekiin pyrin käymään Alpeilta palattuani ennen kuin sitten lähdetään paikalle jo asiakkaiden kanssa. Ennen sitä ehdin myös käydä hieman luennoimassa Vantaalla, Lahdessa ja Oulussa ja onpa tuossa yksi Retkeilyn alkeet -kurssikin vedettävänä Nuuksiossa Ruotsiin lähtöä odotellessa. 365 Klubin hommia nekin kaikki. 

Lokakuussa järjestämme yhdessä Partioaitan ja Basecamp Oulangan kanssa syysloman perheretken Oulangassa. Tästä olen super-innoissani ja toivon, että perheitä mukaan löytyy. Parasta näissä hommissa on se, jos saa muutkin innostumaan ulkoilusta itseni tapaan ja jos ne muut ovat vielä lapsia, niin sen parempaa. Siinä luodaan jonkinlaista pohjaa tuleville seikkailijoille. Itse otan myös oman poikani mukaan Basecampiin. Oulangan jälkeen loppukuusta edessä on vielä Klubin viikonloppuvaellus Repovedelle.

Lapinsalmen riippusilta Repovedellä. Ja Maija.

Marraskuussa lähden käymään Jenkeissä mutta en ole vielä ihan varma, otanko vaelluskenkiä mukaan. Tarjolla olisi vähän kansallispuistoreissua New Yorkin ympäristössä, mutta voi olla, että pieni loma maastosta voisi tehdä hyvää ennen loppuvuoden rutistuksia. Joulukuussa nimittäin vuorossa on vuoden päämatkani, kun suuntaan ensin Tansanian Kilimanjarolle ja sieltä suoraan Argentiinan Aconcagualle ja yritän huiputtaa kaksi Seven Summits -huippua alle kuukaudessa. Joulu ja uusivuosi menevät siispä melko epätavallisissa (ja -todellisissa) merkeissä, ennen kuin kotiudun Suomeen taas tammikuun puolessa välissä.


Sitten voisi vaikka levätä…


Onhan noita Seven Summitseja ennenki huiputettu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti