sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Julkista liikennettä retkeilyalueille on lisättävä!


Jos ei nyt ihan intiaanikesä, niin varsin miellyttävä syyssää ainakin pääsi yllättämään Etelä-Suomen viikonloppuna. Kävin perjantaina Nuuksiossa tiedustelemassa valmiiksi ensi viikonloppua varten reittiä ja jo silloin lämpötila oli reilusti yli kymmenen asteen. Kiertelin Kattilasta käsin kansallispuiston luoteisosiin ja kävin mm. poikkeamassa Valklammen rannan suurella metsästysmajalla, jota jo Kekkonen aikanaan jahdeissaan käytti. Talon historian tärkein virstanpylväs on silti 12:n vuoden takaa, kun kesällä 2005 vietin siellä polttareitani. On lähes ihme, että talo on edelleen pystyssä. Perjantai-iltana kotona nypin niskasta ja kainaloista kymmenkunta hirvikärpästä, oli lähes amatöörimainen virhe lähteä tähän aikaan vuodesta mustaan pukeutuneena liikkeelle…

Lauantaina palasin värikkäämmissä vaatteissa Nuuksioon asiakaskeikalle, tällä kertaa Haukkalammelle. Sää oli komea ja sen oli huomanneet muutkin, nopealla laskukaavalla noin puolet pääkaupunkiseudusta. Haukkiksen parkkitilanne on jo pitkään ollut heikko, mutta nyt – ensimmäistä kertaa minun aikanani – se osoittautui katastrofaaliseksi. Nuuksiontieltä hiekkatielle käännyttäessä jonon perä tuli vastaan nopeasti. Olin onneksi tapani mukaan hyvissä ajoin liikkeellä, joten ehdin kyllä vapautuvaa parkkipaikkaa odottaa, mutta tilanne turhautti silti. Onneksi sentään siihen oli reagoitu nopeasti ja paikalle oli hälytetty käsittääkseni paikallinen suunnistusseura liikennettä ohjaamaan. Itse sain paikan noin puolen tunnin odottamisen päätteeksi, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Lopulta jo puolenpäivän jälkeen Haukkalammen parkkipaikka ”suljettiin”, kun tilaa ei yksinkertaisesti enää ollut.  Tästä syystä liki puolet retkelleni ilmoittautuneista eivät päässeet mukaan. Heidät käännytettiin pois.

Jonossa mietin, että onneksi aika moni auto on nykyään varustettu sellaisella
 stop&go -systemillä, eli auto sammuttaa itsensä pysähtyessään. Tässä olisi muuten 
melkoinen tyhjäkäynnin pörinä menossa. 


Jo kuulemma aamulla tilanne oli alkanut eskaloitumaan siihen, että jengi jätti autojaan kapean Haukkalammentien varrelle parkkipaikan oltua täynnä. Tätä varten liikenteen- ja parkkipaikkojen ohjaajat olivat ilmeisesti paikalle juuri hälytetty, villinä tien pieleen parkkeeraaminen kun aiheuttaa isoja ongelmia Nuuksiossa. Se on itsekkyyden multihuipentuma ja saa myös minut kuumenemaan ihan totaalisesti.

Jokainen auto kapean tien pielessä käytännössä pysäyttää liikenteen, koska tila kahteen suuntaan loppuu. Parkkeerattujen autojen takia hiekkatiellä ei mahdu enää ajamaan rinnakkain ja näin homma alkaa sakkaamaan. Ja sitten kun ensimmäinen tuuttaa autonsa siihen tien reunaan ajatellen, että kyllä HÄN saa siihen jättää, koska on koko aamun haaveillut kanttarellien keräämisestä, niin seuraava tekee saman perässä. Kato hei, toi jätti tohon, jätetään mekin! Vitsi noi muut on tyhmii kun ne jonottaa, me parkkeerataan ainakin tähän! Ja niin on soppa valmis. 

Sen lisäksi, että itsekkäät retkeilijät aiheuttavat koko liikenteen jumiutumisen, he aiheuttavat valtavan vaaratilanteen. Mitä jos Haukkalammella sattuu jotain? Jos siellä tarvitaan ambulanssia tai syttyy vaikka tulipalo? Pelastusajoneuvojen saaminen paikalle on käytännössä mahdotonta tien ollessa tukossa kaikkiin suuntiin, kun siellä on parkkipaikkojen villilänsi menossa. Paikallisten mökinomistajien tuntemuksia en viitsi edes miettiä jengin jättäessä autojaan yksityisteiden ja pihojen varteen.

Ymmärrän, että turhauttaa, jos on lähtenyt aurinkoisella mielellä retkeilemään, eikä meinaakaan päästä perille. Totta kai se harmittaa. Mutta silloin pitää olla Plan B sen sijaan, että itsekkyydellään vaikeuttaa muiden samalla mielellä lähteneiden päivää. Vaikka tilanne on ongelmallinen, ei se oikeuta ongelmien lisäämiseen. Kotimatkalla huomasin, että ainakin osaa tien pieleen jätetyistä autoista oli sakotettu, mikä on hyvä. Mutta riittääkö se?

Keikka oli ja meni ja poluilla tungos ei onneksi pahemmin näkynyt, lääniähän Nuuksiossa riittää ja ihmiset hajoavat ympäri metsää. Mustalammen tulipaikoila oli vähän ruuhkaa, mutta siellä on aina. 

Ruuhka ei näy kansallispuiston sisällä

Nuuksion – kuten muidenkin kansallispuistojen – kävijämäärät ovat kasvaneet huimasti. Kymmenen viime vuoden aikana ne ovat liki kaksinkertaistuneet, mikä on mielestäni hienoa! On upeaa, että ihmiset lähtevät ahkerasti ulos ja hyödyntävät verorahoillaan ylläpidettäviä puistoja, se osoittaa, että niille on tarkoitus ja tilaus. Ongelma on kuitenkin siinä, että tähän yleisömäärän kasvuun ei ole osattu hallinnollisesti reagoida vaadittavalla tavalla. 

Monen kansallispuiston ja retkeilyalueen julkinen liikenne on olematonta. Sen uudelleen järjestäminen on askel, joka vaatisi kiireellistä ottamista. Esimerkiksi Nuuksioon tulee Espoosta yksi bussi öbaut tunnin välein. Lauantaina useampi asiakas oli jäänyt Leppävaarassa laiturille, kun bussit olivat aivan tupaten täynnä, eikä kyytiin yksinkertaisesti enää mahtunut. Helsingistä Nuuksioon ei mene bussia ollenkaan. Julkisen liikenteen lisääminen kohteisiin poistaisi jo huomattavasti painetta yksityisautoilusta ja olisi samalla ekologinen teko. Myös pysäkkien sijaintiin voisi samassa rytäkässä kiinnittää huomiota, nyt esimerkiksi Nuuksioon tuleva bussi jättää useamman kilometrin päähän Haukkalammen lähtöpaikoilta. 

Huono julkinen liikenne ei tosiaan ole missään nimessä ainoastaan Nuuksion ongelma, koittakaapa huviksenne mennä vaikka Repovedelle, Helvetinjärvelle tai Porkkalaan kätevästi ilman omaa autoa!

Toinen askel olisi sitten parkkipaikkakapasiteetin lisääminen suosituille reiteille, mutta se palvelisi edelleen ainoastaan omilla autoilla liikkuvia ja olisi enemmänkin tekohengitystä suuremman ongelman – julkisen liikenteen tarpeen – edessä. 

Ulkoilua ja Suomen luontoa markkinoidaan kovasti. Metsän hyvistä vaikutuksista puhutaan paljon ja ihmisiä kannustetaan ulos, mikä on hienoa ja tärkeää. Siihen ihmisten ulkoiluun pitää seuraavaksi vain varautua, koska meininki ei ole enää kestävää. Pahimmassa tapauksessa se markkinointi ja ulkoiluharrastuksen tukeminen valuu lopulta hukkaan, kun tyypit kääntyvät kotiin, turhautuvat ruuhkiin ja jättävät retkikengät naulaan, kun ”ei sinne kuitenkaan taaskaan mahdu”.

Kuten sanoin, polut olivat Nuuksiossa lauantainakin melkein tyhjät. Sinne olisi mahtunut hyvin!

Taivaallakin oli ruuhkaa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti