sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Seitseminen 2.-3.9.2017


Tässä, kun kulunut kesä on mennyt pääasiassa muilla mailla opastaessa, sitä unohtaa aina helposti, miten siistiä on lähteä Suomessa metsään. Kirpeät syysaamut, usva järvien päällä, lämmittävä aurinko ja nokipannukahvit nuotiolla ovat vähän sellaisia juttuja, joita ei muualla saa. Tai ainakaan ne ei muualla jotenkin tunnu samalta.

Olin viikonlopun töissä Seitsemisessä Partioaitan 365 Klubin kanssa. Uskomaton tuurini työsäiden kanssa jatkui edelleen, kun syyskuun ensimmäisen viikonlopun ennuste lupasi aurinkoa taivaan täydeltä molemmiksi päiviksi. Mittarikin kipuili jonnekin reiluun 15:een asteeseen, mitä voinee pitää lämpimänä jo tähän aikaan vuodesta. 

Tyyntä

Syysflunssa on alkanut korjaamaan satoaan, kymmenestä asiakkaasta neljä ilmoitti vielä lauantai-aamuna peruutuksestaan kuumeen noustessa. Niinpä painelimme poluille kuuden klubilaisen ja Sofi-koiran kanssa. Starttasimme Seitsemisen luontokeskukselta ja tallasimme Seitakierrosta pitkin ensin Koveron perinnetilalle ja siitä Haukilammen rantaan leiriytymään. Ottaen huomioon miten hieno sää Pirkanmaalla vallitsi, yllättävän vähän oli porukkaa metsässä liikkeellä. Yöpaikankin saimme tyystin itsellemme. 

Koveron perinnetila on ennallistettu 30-luvulle ja sinne pääsee kesäaikaan 
tutustumaan perinteiseen elämäntyyliin.

Sofi on sitä mieltä, että hänkin olisi ansainnut hieman kahvia

Retken tarkoitus oli tarjota mukavat ja turvalliset olosuhteet esimerkiksi varusteiden testaamiseen ja retkitaitojen päivittämiseen. Joillekin pieni viikonloppuvaellus on hyvä mittari sille kuinka pitkiä matkoja rinkkaa jaksaa kantaa ja muutamille mukana olleille yö oli heidän ensimmäisensä teltassa. Iltaa istuttiin nuotiolla lättyjä paistaen ja tarinoita kertoen, retkeilyn ytimessä siis.

Heräilin sunnuntaina aikaisin ihastelemaan Haukilammen päällä vellovaa usvaa. Näitä ovat syysaamut parhaimmillaan! Makoilin teltassani kahvia keitellen vailla kiireen häivää ja odottelin, kun kanssaretkeilijäni hiljalleen heräilivät omistaan. Auringon paistaessa jatkoimme matkaamme taas Seitakierrosta pitkin hiljalleen tiputellen aarnimetsien ja soiden läpi takaisin kohti luontokeskusta.

Haukilammen aamu. 



Retken päätteeksi autossa istuskellessani jouduin jälleen toteamaan ääneen, että ai että minä pidän työstäni! Kun pääasee näkemään ihmisten innostumisen ja ihastumisen luontoon, retkeilyyn, ulkoiluun ja kaikkeen siihen liittyvään, se on etuoikeus. 

Seuraava viikonloppuretki köpötellään Nuuksiossa 30.9.-1.10. Jos kiinnostelee lähteä mukaan, muutama paikka on vielä vapaana!

Happy camping!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti