tiistai 22. toukokuuta 2018

Best talvi ever!



Poikkeuksellinen kesäsää näyttäisi vain jatkuvan ja jatkuvan! Elämme toukokuun loppua ja taitaa olla niin, että tämän kevään myötä hellepäiväennätykset menevät uusiksi ja tilastot pääalelleen, kun toukokuun kylminkin päivä on ollut varmaan noin 15-asteinen. 

Tässä on puolensa ja puolensa. Koska treenit on treenattava, olen nyt käynyt parikin kertaa lenkillä 25:n asteen lämpötiloissa, mikä ei välttämättä ole se mukavin olosuhde juosta. Tai tehdä oikeastaan yhtään mitään. Eilen olin hinkkaamassa Malminkartanon jätemäkeä ja kahdeksan nousun jälkeen oli pakko lopettaa, koska kone hyytyi kuin seinään. Mittari näytti +26°C lopettaessa ja join varmaan kaksi litraa vettä huikalla. Mutta sitten taas, olen istunut monta aamu- ja iltakahvia Kaivopuiston rannassa, makoillut piknikeillä ympäri Helsinkiä ja leikannut nurmikon mökillä ilman paitaa. Eli vaikka kovaäänisesti liputankin talvien puolesta, ihan ookoo tämä kesäfiiliskin välillä on. Etenkin, kun tämä toukokuu on minun lomakuukauteni. Silti olen tyytyväinen, että kahden viikon päästä tähän aikaan olen jo Elbrusin basecampissa pakkasrajan yläpuolella.

 Malminkartanolla oli julmaa mittarin näyttäessä +26°C

Hyvää treeniä on myös työnnellä 30 vuotta vanhaa ruohonleikkuria ylämäkeen pari tuntia

Olimme viikonlopun pojan kanssa Sipoossa mökillä ja siinä pihassa aurinkotuolissa makoillessani ynnäilin vielä vähän mennyttä talvea kasaan. Loogista, eikö?

Aloitin talveni joulukuun alussa, jolloin ajelin ensimmäisen kerran Lappiin ja lopulta noita pohjoisen keikkoja kertyi neljä, joista viimeinen kesti melkein kuukauden. Pohjoisessa tuli norkoiltua tänä talvena siis noin seitsemän viikkoa ja laskupäiviä kertyi suunnitelmien mukaisesti paljon. Skinnailin Pyhällä, Ylläksellä, Pallaksella ja Sallassa ja myös Levillä kävin käännähtämässä. Samalla sain hyvin otettua tuntumaa pohjoisessa vallitsevaan matkailubuumiin, josta niin kovin puhutaan. Joissain paikoissa se näkyi, toisaalla ei. Tämän talven otannalla parhaiten homma tuntui toimivan Pyhällä ja Pallaksella, missä kasvavat turistimäärät eivät näkyneet negatiivisena asiana ja tuntui, että sellainen oikeanlainen kotikutoisuus oli onnistuttu molemmissa paikoissa säilyttämään. Molemmat ovat löytäneet omat vahvuutensa ja toimivat niiden pohjalta. Vahva suositus! 

Pallas tarjoaa Suomen parhaita offareita

Äkäslompolon Lapland Hotelsissa haisi kuvottava rahat pois -meininki ja pohjat veti Salla, missä kauden ollessa edelleen käynnissä ja hissien pyöriessä kaikki muut palvelut oli suljettu ja niiden perään kyselijä sai lähinnä vittuilua osakseen. Oma suosikkini oli Napapiirin Safarien tiskiltä saatu kommentti, että ”no kyllä meillä viime viikolla vielä oli hyvä palvelu, olisit tullut silloin”, kun kyselin, että miten te voitte laittaa kioskin kiinni ja lähteä koko firman porukalla ryyppäämään viikkoa ennen kauden päättymistä. Erikoismaininta on myönnettävä hissilippujen myyjälle, jonka mielestä ei hänen tarvitse kertoa lippuja myydessä, että esim. ruokaa ei keskuksesta saa mistään, koska ”ei se ole hänen ravintolansa”. Kaikki kunnia Sallan kunnan matkailukoordinaattorille, joka kovasti pahoitellen lupaili, että homma nostetaan tapetille kaikkien asianosaisten kanssa, mutta kun siellä rinteen kyljessä olevassa kyltissä lukee varmaan edelleen, että ”TERASSI AUKI”, niin ei se nyt ihan kauheasti vakuuta, kun ei ketään lopulta oikeasti kiinnosta tehdä asioille mitään.  

No, Lappi oli Lappi, eikä Sallan Ö-luokan meininki kokonaisuutta vielä pilaa, aika moni muu sentään yrittää edes opetella hyvää palvelukulttuuria massojen edessä. 

Salla oli parhaimmillaan kun hissit oli kiinni. Kuva vappuaatolta.

Lapin lisäksi tuli matkattua vuodenvaihteessa Itävaltaan. Viime vuonna Innsbruckissa oli vähälumisin talvi miesmuistiin, joten nyt oli revanssin aika. Ja se saatiin, joskin lopulta ehkä liiankin hyvin. Itävallan Alpeilla oli erinomaisen hyvin lunta jo joulukuussa ja pääsimme skinnaamaan paljon ja hyviä reittejä. Loppureissusta lumentulo kuitenkin yltyi ja yltyi ja viimeisinä päivinä lumivyöryvaarat alkoivat nousta sen verran korkealle, ettei jyrkemmille nyppylöille ollut enää asiaa. Hyvä laskureissu silti!

Axamsissa dumppasi

Helmi-maaliskuussa tein hommia enemmän kotikonnuilla, kun järjestin Partioaitan 365 Klubille neljä talviretkeä Nuuksioon, Helvetinjärvelle ja Repovedelle. Helvetinjärvellä oli yöllä 24 astetta pakkasta, oli aika rapea olo taivasalla nukkuessa. 

Pääsiäisenä käytiin Utössa kääntymässä, jonka jälkeen Toyotan keula suuntasi ensin Ruotsiin ja sieltä vielä 365 Klubin offariviikolle Pyhälle. 

Jo useampana kesänä Kebnekaisella työskennellessäni olen miettinyt, että tänne pitäisi tulla myös talvella. Viimein plääni toteutui, mutta ikävä kyllä kävi niin, että kyseessä oli huonoin talvi Ruotsissa 35:een vuoteen. Kebnekaisen alueella oli todella haastava lumitilanne ja lumivyöryvaarat tapissa, joten kaikki ne projektit, joita olen siellä kesäisin talvea varten suunnitellut, jäivät toteutumatta. Peräännyimme muutaman päivän epäonnisen yrittämisen jälkeen takaisin Kiirunaan ja päätimme lähteä jonnekin muualle. Päädyimme Abiskoon ja Riksgränseniin, Arctic Guidesin helikopteriin ja lopulta reissusta tuli talven ikimuistoisin, vaikka kaikki alkuperäiset tavoitteet päätyivätkin romukoppaan. Ensi vuonna uudelleen!

Kebnekaisella oli vähän haastavaa... 

...Abiskossa vähemmän

Asetin talven alussa itselleni kaksi tavoitetta: Halusin saada yli 50 laskupäivää täyteen sekä ensimmäisen liidauksen jääkiipeilyssä. Ensimmäinen toteutui (loppusaldo ennen Elbrusia on nyt 54) ja toinenkin melkein. Tai ainakin se tuli lähemmäksi. Sain nousumetrejä jääseinillä enemmän kuin koskaan ja sitä kautta hurjan määrän itsevarmuutta ja myös lisää taitoa, jolla hommassa edetä. Ostin jo kamatkin liidausräkkiin, mutta lopulta kevät yllätti kulman takaa vähän liian nopeasti ja sulatti seinät ennen kuin ehdin ensimmäistä liidiäni tehdä. Siitäpä siis ensi talvea kohti!

Pirunkallio tuli tutuksi

Nyt koittaa kesä. Aloitan sen vuoden ensimmäisen puoliskon päätavoitteella, eli yrityksellä laskea lumilaudalla Elbrusin 5642-metriseltä huipulta alas. Reissuun on enää muutama viikko, lähtö 4.6.! Sen jälkeen matkaan viideksi viikoksi Lappiin, ensin Kebnekaiselle ja Sarekiin ja myöhemmin mm. Haltille Partioaitan klubilaisten kanssa. Elokuu menee pitkälti Grönlannissa, sekin 365 Klubin kanssa, ja syyskuun alussa luvassa on vielä vuoden kolmas keikka Kebnekaiselle. Sitten onkin jo lokakuu ja vuorossa vuoden päätavoite: Cholatse Nepalissa. Ei tuu tylsää ennen ensi talvea!

Elbrusin satula. Kuva vuodelta 2014, allekirjoittanut jonon viimeisenä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti