Viikonloppuna pyörittelin silmiäni, kun Partioaittakuvioista tuttu Andu juoksi Karhunkierroksen kahteen suuntaan – 160 kilometriä – uuteen reittiennätysaikaan 20h12min. Tolkuttoman kova aika ja tällaiselle anti-juoksijalle jotenkin käsittämätön. Minä kun olin juuri paria päivää aiemmin saanut mittariin ensimmäistä kertaa yli kuusi kilometriä.
Mutta urheilutuloksista vöyhöäminen on aina suhteellista. Se, että Andu, vetäisi Nuts Karhunkierroksen ja vielä ennätysajalla, on minulle ihan silkkaa utopiaa. Se tuntuu ihan mielipuoliselta, enkä pystyisi siihen ikinä. Mutta toisaalta, vielä kuukausi sitten tuntui ihan hullulta myös se, että minä pystyisin juoksemaan kuusi kilometriä putkeen.
Pari taukoa pidin matkalla
Ensin viime viikolla pyöräilin torstaina spontaanisti 30 kilometriä kotoa Malminkartanonhuipulle ja takaisin. Yllätyin hieman itsekin.
Tänään puolivahingossa ja jotenkin oudosti Andun ennätysjuoksun inspiroimana, juoksin elämäni ensimmäisen kerran kymmenen kilometriä putkeen. Se on minulle kuin Karhunkierros ja olen siitä ihan tolkuttoman ylpeä!
Mä en tiennyt tän olevan mahdollista!
Mun "Hei mä juoksin just ekaa kertaa kympin!"-ilme
Alkaa kevään treenikausi olla huipussaan ja tulokset sen mukaisia. Ensi viikolla alkaakin sitten Elbrus - Kebnekaise - Sarek - Halti - Grönlanti x2 - Kebnekaise - Nepal -putki, jota varten tässä on treenattu. Tulokset lupailee hyvää!
Kuva Elbrusilta kesältä 2014. Olen jonon viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti