Toukokuinen kesäloma on nyt paketoitu ja on aika aloittaa taas tositoimet. Huomisesta lähtee kesän riennot liikkeelle ja seuraavan kerran hengähdetään taas syyskuun puolivälissä ennen Nepaliin lähtöä. Sitä ennen olen kotona yhteensä reilut pari viikkoa, pääasiassa muutaman päivän pätkissä. Kebnekaisella, Sarekissa ja Haltilla menee yhteensä nelisen viikkoa ja Lapissa kokonaisuudessaan kuusi, elokuu menee pääasiassa Grönlannissa ja kesän aloittaa huomenna vuoden ensimmäisen puoliskon pääprojekti Mount Elbrus.
Mount Elbrus neljä vuotta sitten
Elbrus oli ensimmäinen iso vuoreni, jolle nousin nelisen vuotta sitten. Tuntuu hullulta, että siitä on lopulta vasta neljä vuotta. Järjettömän paljon olen kokenut ja kokeillut, erehtynyt ja oppinut sen jälkeen, joten tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Olen tässä välissä ehtinyt jo opiskella itselleni uuden ammatinkin näistä ulkoilutouhuista, mikä olisi ensimmäisellä Kaukasuksen reissullani tuntunut vielä aika absurdilta ajatukselta.
Palaan Elbrusille tällä kertaa lumilauta mukanani. Ajattelin, että jos jossain on hyvä lähteä ensimmäistä kertaa kokeilemaan ohuessa ilmassa laskemista, se on Elbrusilla, koska ensinnäkin reitti ja vuori on jo tuttu ja toisekseen, olosuhteiden salliessa vuoren 5642-metriseltä huipulta saa melkein kahden tuhannen vertikaalimetrin laskun alas basecampiin, kunhan vain jaksaa sen lumilaudan roudata ensin ylös.
Kuvassa vasemmalla on Elbrusin läntinen huippu, Euroopan korkein piste, 5642 metriä.
Kuva otettu basecampin paikkeilta vajaa 4000 metrissä.
Tämä on ensimmäinen kertani, kun kokeilen laskemista noin korkealla, joten ei ole mitään hajua miten fysiikka siihen suhtautuu. Toisaalta lienee aivan perseestä kiivetä lumilauta lisäpainona ylös, toisaalta sieltä pääsee huomattavasti nopeammin ja energiatehokkaammin sen laudan kanssa alas. Pros & cons. Laskin talvella todella paljon, jotta ainakaan onnistuminen ei rutiinista jäisi kiinni ja onhan tässä toisaalta rapiat 27 vuotta lumilaudalla takana. Mitä nyt pari vuotta taukoa meni ryypätessä tuossa välissä. Kuten edellisessä tekstissäni iloitsinkin, treeni on sujunut erinomaisesti ja lähtöfiilis itseluottamuksineen on vahva. Kaiken kaikkiaan on ihan järjettömän kivaa päästä taas vuorille ja ohueen ilmaan.
Lento lähtee huomenna ja kotiin palaan torstaina 14.6. Yhteydet siihen asti lienevät huonot, joten kattellaan kun taas pystytään. Alustava huiputuspäivä on sunnuntai 10.6.
Elbrusilla mukana laskevat:
Tukka jäi Suomeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti