keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kahdeksan päivää Helsingissä!


Asetin toukokuussa tavoitteeksi viettää mahdollisimman vähän päiviä Helsingissä tänä kesänä. Ei etteikö Helsinki olisi kesäisinkin tosi kiva, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että on täällä saanut taas norkoilla ihan tarpeeksi tässä talven ja kevään aikana. Ja koska epäilemättä sama jatkuu taas syksystä eteenpän, pitää koittaa ottaa irtiottoa tässä kesällä niin paljon kuin pystyy. 

Koulujen päättymisen jälkeen lähdimme viikoksi Nizzaan ja sieltä kotiuduttua ja pyykkikoneen pyörähdettyä lähdin seuraavaksi maalle. Sukumme mökki Punkalaitumella on seissyt Vehkajärven rannalla yli 80 vuotta, mutta tänä kesänä asiat ovat hieman toisin. Mummu nukkui pois ja pääsi Vaarin luo helmikuussa ja nyt Punkalassa oli jotenkin poikkeuksellisen hiljaista. Perinnönjako keikahti niin, että nyt yksi kuudesosa mökistä on minun. Se tuntui oudolta ajatukselta laiturilla aamukahvia juodessa Vaarin vanhasta Loimaan palloilijat -mukista. 

Punkalan sauna Vehkajärven rannalla iz good

Maalla tein asioita, mitä maalla pitää tehdä. Saunoin, uin, grillailin ja lueskelin pihassa. Kävin joka päivä myös lenkillä, joiden päätteeksi hyppäsin järveen. Voi hitto, että teki hyvää! Mietin, että miksi en ole aiemmin tätä tehnyt kunnes muistin, että enhän minä ole juossutkaan kuin vasta vuoden verran, Punkalaitumella kunnolla en kertaakaan. Nyt juoksin yhden lenkin myös uusissa vaelluskengissä, joita koitan sisäänajaa ennen kesän töitä. En voi väittää sen olleen mukavaa.

Punkalasta lähdin käymään veljeni uudella mökillä Kemiönsaaressa. Broidi osti viime kesänä saaren Örön vierestä, juuri sellaisen kallioisen, karun kauniin luodon, josta minäkin haaveilen. Paitsi että omani saisi olla kyllä mieluummin mantereen puolella. Siinä ulkosaaristoisella kalliolla auringonlaskua ja kuun nousua ihmetellessä alkoi käsi hakeutua jo Etuovi.comiin.

Saaristomeren auringonlasku oli aika eeppinen

Ajelin eilen kotiin. Nyt edessä on pakolliset kaksi päivää Helsingissä, kunnes juhannus vie hetkeksi takaisin mökkihommiin ennen kuukauden työrupeamaa Ruotsissa. Tänään pitää hoitaa kaikki viimeiset hankinnat ja odotella, josko UPS toimittaisi uudet takkini, joiden jälkeen alkaa kaikki olla valmiina reissuun. Ensi maanantaina viime vuosina tutuksi tullut E10 vie Kiirunaan ja tiistaina alkaa työputki ensin Kebnekaisella, sitten Sarekissa ja sitten taas kaksi viikkoa Kebnellä. Pari lepopäivää on aina keikkojen välissä, ne vietän Kiirunassa ja koitan keretä juoksemaan, jos vain suinkin jaksan. 

Kotiin palaan suunnilleen 22.7. ja parin päivän jälkeen lähden taas mökille, ettei niitä Helsinki-päiviä pääse vahingossa kertymään! Elokuun puolella luvassa on vielä Venäjän Elbrus (10.-19.8.) ja Grönlanti (26.8.-4.9.) ja syyskuun alussa viimeinen Kebnekaise, joiden jälkeen ehkä kaupunkielämäkin tuntuu taas houkuttelevalta. Jos laskelmani pitävät paikkansa, vietän tänä kesänä Helsingissä, kotona, ainoastaan noin kahdekssan päivää! Se ajatus tuntuu hyvältä.

Vehkajärvi

Hyvää juhannusta ja kesäkuun loppua kaikille! Palailen blogin kanssa Ruotsista jossain vaiheessa, kun mahdollisesti vaelluksilta kerkeän. Tai voi olla, että vasta heinäkuun lopulla, sitten kun taas jossain mökkiterassilla ja minulla on hyvin aikaa kirjoittaa. 




keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Lomakuvia


Ennen parin viikon päästä alkavaa kesän työputkea oli oman kesälomani aika. Viikko Nizzassa vierähti leväten, syöden ja kahvia juoden. Pääasiassa uin, kävin uima-altaalla ja makasin parvekkeella. Välillä keksin näennäistä ohjelmaa, jottei ihan pelkäksi rötvälyksi olisi mennyt, sähköpostin, messengerit sun muut pidin kuitenkin hetken visusti kiinni. Akut on nyt aika hyvin täynnä, joten tästä on hyvä aloittaa lähtölaskenta Ruotsiin. Juhannuksesta eteenpäin syyskuulle asti luvassa on noin yhdeksän viikkoa maastoa Ruotsin lisäksi Venäjällä ja Grönlannissa. 

Mut eka pari lomakuvaa:

Nizzan kaupungin katot ja takana siintävät kukkulat. 
Harva Rivieralla jotenkin tulee ajatelleeksi, että Alpit ovat
rannasta vain muutaman kymmenen kilometrin päässä.

St. Jean Cap Ferrat. Kuriositeettina todettakoon, että vastarannalla, suunnilleen tuon isomman jahdin takana, sijaitsee Nellcôten huvila, jota The Rolling Stones asutti 70-luvun alussa. Talossa on mm. äänitetty Exile on Main Street -albumi!

Yks päivä oli kansainvälinen juoksupäivä, joten kävin mä lenkilläkin. Oli kuuma.

Kävin myös pienellä trekillä. Nizzan takana olevilla
kukkuloilla on ihan mieletön määrä erilaisia haikkausreittejä,
jos ei jaksa ihan vuorille asti lähteä. Tämä on Col de Vencesta.

Sielläkin oli kuuma.

Kiitos! Nyt takaisin töihin.