tiistai 21. joulukuuta 2021

Vuosiyhteenveto 2021


Vuosi 2021 alkaa olla lopuillaan ja on perinteisen yhteenvedon aika. Olen summannut vuosiani blogeissani vuodesta 2012 alkaen, joten tämä on jo kymmenes kerta, kun vilkaisen olkani taakse ja niputan kuluvan vuoden tapahtumat! Samalla, kun niitä on taas riittänyt, tuntuu, ettei ole. Toinen koronavuosi on pitänyt hyllyllä kaikki suunnitelmat ja tavallaan hommat ovat vain junnanneet paikallaan koko maailman tapaan. Mutta koska ihminen on sopeutuvaa sorttia, kaikenlaista on pitäinyt keksiä päivien täytteeksi virusta vältellen. 

Vuosi sitten ajatus oli, että kyllä tämä homma tästä väistyy viimeistään sitten, kun rokotteet on saatu hihaan. Siihen asti olin päättänyt olla kärsivällinen ja ajella säästöliekillä alkuperäisiin suunnitelmiin nähden. Ensimmäinen Alpiton ja työtön talvi pitkään aikaan keskittyi siispä Suomeen ja Lappiin ja vietin lopulta yhteensä kahdeksan viikkoa jossain Salla-Pyhä-Äkäslompolo-Pallas -akselilla treenaten ja laskien. Aiempina talvina olen keskittänyt randohommat pääasiassa Itävaltaan, Ruotsiin ja Norjaan, joten Suomen mäet ovat irtopäiviä lukuunottamatta jääneet vähemmälle. Talvi 2021 korjasi tilanteen ja etenkin Ylläksen seutuvilla vietetyt viikot avasivat silmäni kotimaan mahdollisuuksille. Tammikuussa tulleen lumidumpin myötä tuli kierrettyä aika tehokkaasti kaikki Äkäslompolon lähistöllä olevat relevantit mäet ja aspektit ja hyvää laskettavaa löytyi paljon. Keväthangilla ehdin myös pyörimään Pyhän suunnalla vähän enemmän ja kauden viimeiset laskut tuli tehtyä Pallaksella. Pääsinpä sen Pyhäkurunkin viimein tiputtelemaan alas! 


Kesängillä tammikuussa 2021

Pyhän keväthanget rules ok!


Myös lumiturvallisuusoppien kannalta oli hyvä päivystää pohjoisen olosuhteita pidempään paikan päällä, jolloin ymmärrys lumipakkaan oli konkreettisempi kuin jos olisi seurannut sitä Etelä-Helsingistä pelkkien säätiedotusten perusteella. 


Las Talmas ja vanhakin taipuu



Kerkesin onneksi mäkeen myös etelässä. Talman kevätsessarit olivat parasta sitä itseään pitkästä aikaa, kun sain vanhan laskukaverini 20 vuoden takaa taas rinnalleni. Kävimme hinkkaamassa Talman keski-ikäparkkia kuin kaksikymppiset konsanaan ja tulipahan vedettyä ensimmäinen 360 indy päälle sitten vuosituhannen vaihteen! Koko talven erikoisin sessio tuli koettua kuitenkin Keski-Suomessa, kun päädyin ravitallille ja lumilaudalla hevoskärryjen perään. Sen jälkeen päädyin Maaseudun tulevaisuuteen


Kaiken kaikkiaan laskukausi 20/21 sisälsi 54 laskupäivää, oli erinomaisen hyvä, eikä sen keskittyminen ainoastaan Suomeen haitannut juuri yhtään. Se ehkä jopa monipuolisti sitä. Tällä hetkellä näyttää taas siltä, että myös alkanut kausi – 30. lumilaudalla! – menee samantyyppisellä Suomi-formaatilla, vaikka lentoliput Innsbruckiin ensi viikolle inboksissa onkin. 


Hermanni ja Tero vetää ja Teemu vikisee 



Huhtikuun puolivälissä löin laskukamat naulaan ja aloin keskittymään juoksuun. Toki jo pitkin talvea olin käynyt lenkillä viikottain, mutta keväällä laitoin asetukset tyystin toukokuun NUTS Karhunkierroksen 55 kilsaan valmistautumiseen. Se oli kamalaa, se oli ihanaa ja se oli pisin matkani tähän mennessä. Lähdin kisaan ilman sen kummempia tavoitteita ja juoksin läpi yön kymmenessä tunnissa maaliin. Vähän oli jalkaongelmaa sun muuta, mutta loppujen lopuksi olin varsin tyytyväinen suoritukseen. Sen innoittamana ilmoittauduin syyskuulle Nuuksio Classicin maratonille ja loppubonuksena vielä Bodom Trailin kymmenen kilsan yökisaan kauden päätteeksi. Kaiken kaikkiaan kävin tekemässä vuoden 2021 aikana 141 erilaista lenkkiä, joiden keskipituus oli 7 kilometriä ja yhteensä juoksumatkaa kertyi tuhannen kilometrin verran. 


NUTS Karhunkierros 55 km...

...ja Nuuksio Classic 42 km.



Vuonna 2021 aloin suhtautua treenamiseen ammattimaisemmin. Palkkasin viime vuoden lopulla itselleni valmentajan, jonka kanssa hommat aloitettiin kunnolla tammikuussa. Aiemmin olen esimerkiksi vältellyt punttisalia viimeiseen asti ja, vaikken siitä vieläkään liikaa tykkää, olen joutunut tunnustamaan sen hyödyt. Läpi vuoden olen tehnyt kaksi lihaskuntotreeniä viikossa, enkä voi kiistää, etteikö siitä olisi ollut valtavaa hyötyä mm. yllämainittuun juoksuun. Viimeistään kesällä töissä oli pakko todeta, että salitreeni on tehnyt myös rinkan kanssa ylämäkeen kävelemisestä aika paljon helpompaa. Valmentajan kanssa olen saanut viimein harjoitteluuni oikeanlaista rutiinia, ymmärrystä ja ylipäänsä järkeä ja viimein tekemiseni on oikeaoppisesti tavoitteiden mukaista. 


Tuhannen juoksukilometrin lisäksi tein tänä vuonna 64 lihaskuntotreeniä ja viitisenkymmentä kiipeily-,  skinnailu- ja laskupäivää. Kellooni on taltioitunut 245 eri treeniä ja siihen päälle 26 vaelluspäivää vuodelle 2021. Skeittausta en koskaan ole mieltänyt urheiluksi, eikä niitä sessioita ole Garmin tallentanut. Voisi kuitenkin kai sanoa, että on tullut liikuttua! 


Jumppakärpänen @ Kuntotupla



Työrintamalla 2021 oli kaksijakoinen. Keväällä oli vielä vahva usko, että paluu normaaliin olisi edessä, mutta niin vain epävarmat ajat peruivat taas kaikki Ruotsin ja Grönlannin vaellukset kesältä. Toisin kuitenkin kuin ensimmäisenä koronakesänä, tänä vuonna pääsin nopeiden liikkeiden ansioista siirtämään osan töistäni Haltille ja vedin lopulta kolme reissua Suomen huipulle varsin vaihtelevissa olosuhteissa. Oli hellettä ja oli lumimyrskyä heinäkuussa, mutta kaikista eniten oli vain mahtavaa päästä edes vähän töihin!


Keskiyön aurinko klo 00.00 Haltin huipulla heinäkuussa



Syyskuussa pääsin lopulta, kahden vuoden tauon jälkeen, myös Ruotsiin. Kebnekaise on edelleen suosikkipaikkani maailmassa ja nyt pääsin viemään sinne parhaat ystäväni. Reissu sovittiin jo ensimmäisen koronakevään käydessä kuumimmillaan ja tuntui jopa melkein absurdilta, että se viimein, kaiken jälkeen, saatiin myös toteutettua. En tule unohtamaan vaellusta koskaan.  


Trip of a lifetime ja elämäni tyypit Ruotsin Lapissa

Naapurit jo 42 vuoden takaa. Engelinaukio neva 4get.



Omituiset ajat aiheuttavat omituisia asioita. Tammikuussa klikkasin ex-tempore Facebookissa kaverin seinällä ollutta linkkiä ja yhtäkkiä, paria viikkoa myöhemmin, löysin itseni pääsykokeista Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Jos se ei ollut jo tarpeeksi pelottavaa, niin seuraavaksi huomasin, että olin päässyt myös sisään! Syyskuussa minä, jonka ei ikinä pitänyt mennä mihinkään kouluun, aloitin seikkailukasvatuksen yhteisöpedagogin opinnot – hienommin Bachelor in Outdoor and Adventure Education – Kiljavalla. Jos kaikki menee hyvin, muutaman vuoden päästä pitäisi tulla valmista. In other news, valmistuin viime viikolla FINLAV-lumiturvallisuuskouluttajaksi. Yay!


Korkeakouluopiskelu voi olla myös tällaista! @ Pallas, syyskuu



Vuosi 2021 on ollut suunnittelemattomia tapahtumia täynnä. Ikävä kyllä, yhtä vähän suunnitelmiin kuului masennuksen uusiutuminen ja isommassa kuvassa tuntuukin siltä, että se on hallinnut tätä toista koronavuotta eniten. Tuntuu, että suurin osa ajasta on mennyt vain jonkinlaiseen selviytymiseen ja pystyssä pysymiseen ja kaikki yllämainittu on ollut tavalla tai toisella sen varjostamaa. Kulunut syksy on ollut eritysen rankka ja terapia intensiivistä, mutta samalla olen tutustunut itseeni uusin silmin ja päivä päivältä lisää, ja olen varma, että pidemmässä juoksussa tästä on parempi ponnistaa kuin koskaan aiemmin! 


Ainoa mikä on varmaa on se, että alkava vuosi 2022 on ihan yhtä tyhjä taulu kuin edeltäjänsäkin. Juuri tällä hetkellä korona heittelee taas kapuloita rattaisiin, eikä epävarmuus tulevasta tunnu ottavan loppuakseen. Samalla kun se ahdistaa, siihen huomaa alkaneensa tottumaan. Olen taas laittanut kesän keikat normaalisti myyntiin ja suunnitellut ties mitä vuorimatkaa kalenteriin samalla varsin hyvin tietäen, ettei ole mitään hajua toteutuvatko ne. Huhtikuussa pitäisi mennä töihin Nepaliin ja ensi viikolla lähteä Itävaltaan, mutta kuinka käy? 


Jos emme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin.” 

- Mauno Koivisto


Ruotsi, syyskuu 2021



Tähän loppuun vielä, perinteitä kunnioittaen, vuoden levyt 2021. Niitä oli niin paljon, ettei pystynyt mitenkään pitäytymään kymmenessä! 


TENTATION - LE BERCEAU DES DIEUX

HELLOWEEN - HELLOWEEN

CANNIBAL CORPSE - VIOLENCE UNIMAGINED

THE VINTAGE CARAVAN - MONUMENTS

DRAWN AND QUARTERED - CONGREGATION PESTILENCE

TURNSTILE - GLOW ON

THYRFING - VANAGANDR

THE MOUNTAIN GOATS - DARK IN HERE

MASTODON - HUSHED AND GRIM

BLOOD RED THRONE - IMPERIAL CONGREGATION

SWALLOW THE SUN - MOONFLOWERS

MASSACRE - RESURGENCE

PORTRAIT - AT ONE WITH NONE

CARCASS - TORN ARTERIES

ARCHGOAT - WORSHIP THE ETERNAL DARKNESS

PET SHOP BOYS - LIVE IN RIO ’94

DEATHGOAT - REGURGITATED INTO EXISTENCE

THE MIGHTY MIGHTY BOSSTONES - WHEN GOD WAS GREAT

LINDSEY BUCKINGHAM - S/T

EYEHATEGOD - A HISTORY OF NOMADIC BEHAVIOUR



Nyt tämä blogi hiljenee taas kotvaksi, kun sen kirjoittaja keskittyy hetkeksi suklaan syömiseen. Rauhallista joulua ja uuttavuotta kaikille!






 

maanantai 6. joulukuuta 2021

Lasken, siis meditoin

Meditaatio on ennen kaikkea mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Meditaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Meditoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi johonkin esineeseen, ääneen tai kuvaan, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta. - Wikipedia

Lumilautailu on minun meditaationi. Tajusin sen tässä kuluvan vuoden aikana, kun meditointi nousi terapiassa esiin ja yritin tehdä perinteisiä harjoituksia kotona. Ei siitä mitään tullut, ADHD-mieleni sinkoili pitkin seiniä, enkä pystynyt keskittymään ”hetkeen” lajin vaatimalla tavalla, vaikka kuinka yritin. Kävimme myöhemmin tilannetta läpi terapeuttini kanssa ja hän kysyi, että tuleeko mieleen yhtäkään toimintaa, jonka aikana mieleni tyhjenisi täysin kaikesta muusta sitä suorittaessa. Kuin tykin suusta sylkäisin, että laskeminen. 


Kun lasken, mieleni on tyhjä. En ajattele mitään, en edes sitä itse laskua. Lasken vain. Lasken kovaa, lasken hiljaa. Lasken hyppyriin tai lasken sen ohi. Lasken rinnettä tai sen ulkopuolella. En mieti. Nautin tunteesta, kun kylmä ilma osuu naamaani ja lumi pöllyää ympärillä, tuntuu ettei maailmassa ole sillä hetkellä mitään muuta. 


En arvota eri laskutyylejä tai -päiviä keskenään, koska mikään ei ole toistaan parempaa. Joskus tekee mieli laskea rinnettä kovaa, joskus kikkailla hyppyreissä. Harvemmin enää tekee mieli opetella mitään uusia temppuja, mutta vanhoja on välillä kiva kokeilla, sellaisia, jotka taipuivat notkeasti 20 vuotta sitten. Joskus tekee mieli lähteä skinnaamaan ja päästä vuorille, mutta siinä ei oikeastaan ole kyse niinikään laskemisesta. Vapaalasku on sinänsä harhaanjohtava termi, koska itse laskeminen – minun meditaationi – on lopulta ajallisesti aika pieni osa lajia. Vapaaylämäkihiihto olisi ehkä osuvampi? Skinnailu on minulle enemmän retkeilyä ja pääsyä paikkoihin, joihin muuten ei pääsisi ja se laskuosuus on bonus päälle. Joskin kyllä tosi iso bonus. Toisaalta vuorilla oleminen itsessään on myös jo jonkinlaista meditaatiota.  


Joskus laskeminen voi olla myös tätä. @ Tuolpagorni, Ruotsi 2019


Rakastan laskemista ja lumilautailua. Se on laji, jossa olen sen verran hyvä, ettei minun tarvitse miettiä suorittaessa, että osaanko tai pystynkö. Koska osaan ja pystyn, ja juuri sen ansiosta laskiessa mieli on tyhjä. Se on samalla alitajuntaisesti täydellisen keskittynyt meneillään olevaan laskuun, mutta se ei stressaa, koska se tietää homman pysyvän hanskassa.


30. lumilautailukauteni avauspäivä viime viikolla


Aloitin lumilautailun Chamonix’ssa 30 vuotta sitten. Otimme kaverini kanssa siskoni lumilaudan ja lähdimme illalla hotellin viereiselle kukkulalle sitä kokeilemaan. Seuraavana päivänä vaadimme vanhempiamme vuokraamaan meille omat laudat, joilla yhden lastenrinne-päivän jälkeen lähdimme suoraan johonkin isoon mäkeen. Alastulo kesti kolme tuntia, ranteisiin ja perseeseen sattui ja itketti, mutta sille tielle jäätiin molemmat. Sen jälkeen olen laskenut suksilla enää ainoastaan kerran. 


Teini-ikäisenä aloin ostamaan kausikortteja Talmaan, minne lopulta muodostui jonkinlainen lumilautailijoiden hubi. Talmassa laski maailman parhaat laskijat, mutta samaan mäkeen mahtui myös amatöörit, aloitteljijat ja kaltaiseni hangaroundit. Kaikkia yhdisti iso rakkaus lajiin ja 90-lopun ja 2000-luvun alun vuosina Talmassa tuli vietettyä aika monta tuntia ja päivää kuivan juustohampurilaisen voimalla. Se on muuten ihan saman makuinen edelleen! Oli skiexpot, boardexpot ja Slammerin bileet, joiden jälkeen mäkeen mentiin pahimmassakin darrassa. Oltiin nuoria ja omistettiin maailma. Tai ainakin ne kovimmat jäbät omisti, nyt ne omistaa Makian. 


Oma kehityskaareni koki kolauksen talvella ’96, kun minulta murtui selkä. Sen jälkeen aloin arkailemaan isompia hyppyreitä tai ainakin isompia temppuja ja tyydyin Japan aireihin ja maksimissaan 360:iin, samalla, kun kavereistani tuli maailmaa kiertäviä olympiaurheilijoita ja maailmanmestareita. Heitä oli hienoa seurata selustasta ja samalla vähän kadehtia. Omaksi huippuhetkekseni jäi Jonin lähettämät terveiset Slammerin haastattelussa, minne se ajoi kullan värisellä Bemarillaan. 


Abisko 2019


Jossain vaiheessa kaikista tuli enemmän tai vähemmän aikuisia ja Talman meininki hyytyi. Tuli perheitä ja töitä ja mitä lie. Itselläni alkoi rokkivuodet, joiden aikana laskeminenkin jäi, muutamaa Lapin reissua lukuunottamatta. Silloin meditaationi virkaa hoitikin viina, enkä osannut edes kaivata kuulaita laskupäiviä menneisyydestä. 


Raitistumiseni jälkeen kaivoin kuitenkin taas vanhan lautani naftaliinista ja lähdin Talmaan kuivalle juustohampurilaiselle. Iso käännekohta oli kuitenkin kuusi vuotta sitten, kun löysin splitboardin ja skinnailun maailman, joka toi laskemiseen aivan uuden ulottuvuuden ja sitä kautta myös uudelleen synnytti unohtamani meditatiivisen vaikutuksen. Vapaalaskuhommat veivät mennessään, kun uusi tapa liikkua vuorilla aukesi. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että only backcountry is real ja jokaisen laskureissun ja -päivän piti olla jotenkin tosi eeppinen ja päräyttävä suoritus, kunnes tajusin, ettei oikeasti tarvitse. Päivä Talmassa saattoi olla ihan yhtä hieno.  Luin jostain taannoin quoten, en muista kenen, jonka mukaan paras kiipeilijä on se, jolla on eniten hauskaa. Sama pätee laskemiseen. Niinä päivinä, kun on hauskaa, on ihan sama, onko jossain Itävallan kuruissa vai keravalaisessa keski-ikä -parkissa. Viime talven parhaita päiviä koin yhtä lailla Kesängillä ja Pallaksella kuin Talmassa, kun vanhan kaverini Paten kanssa lähdettiin ekaa kertaa 20 vuoden jälkeen taas yhdessä mäkeen. Olimme yhtäkkiä hetken taas nuoria. Kausikortti on hankittu tälle kaudelle.


Salla 2021


Nyt olen Sallassa, huomenna menen Pyhälle ja loppuviikon vietän Äkäslompolossa. Olen odotellut talvea kädet syyhyten ja varusteita päivittäen ja viime viikolla, kun pääsin laskemaan ehkä parhaan kauden avauspäivän ever, meinasin itkeä ilosta. Sitten viime kevään ei ole ollut sellaista hetkeä, ettei päässäni liiku mitään. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, eikä syksy ole ollut henkisesti se helpoin, mutta yhtäkkiä laudan päällä kaikki tuntui vain hyvältä ja olin täydellisessä rauhassa. Meditoin. 


Perusmeditaation tarkoituksena on syvä rentoutuminen sekä mielen vaimentaminen ja ajatusten hiljentäminen. Meditoinnin voi suorittaa esimerkiksi istuen tai maaten. - Wikipedia


…tai laskien!