Vuosi 2021 alkaa olla lopuillaan ja on perinteisen yhteenvedon aika. Olen summannut vuosiani blogeissani vuodesta 2012 alkaen, joten tämä on jo kymmenes kerta, kun vilkaisen olkani taakse ja niputan kuluvan vuoden tapahtumat! Samalla, kun niitä on taas riittänyt, tuntuu, ettei ole. Toinen koronavuosi on pitänyt hyllyllä kaikki suunnitelmat ja tavallaan hommat ovat vain junnanneet paikallaan koko maailman tapaan. Mutta koska ihminen on sopeutuvaa sorttia, kaikenlaista on pitäinyt keksiä päivien täytteeksi virusta vältellen.
Vuosi sitten ajatus oli, että kyllä tämä homma tästä väistyy viimeistään sitten, kun rokotteet on saatu hihaan. Siihen asti olin päättänyt olla kärsivällinen ja ajella säästöliekillä alkuperäisiin suunnitelmiin nähden. Ensimmäinen Alpiton ja työtön talvi pitkään aikaan keskittyi siispä Suomeen ja Lappiin ja vietin lopulta yhteensä kahdeksan viikkoa jossain Salla-Pyhä-Äkäslompolo-Pallas -akselilla treenaten ja laskien. Aiempina talvina olen keskittänyt randohommat pääasiassa Itävaltaan, Ruotsiin ja Norjaan, joten Suomen mäet ovat irtopäiviä lukuunottamatta jääneet vähemmälle. Talvi 2021 korjasi tilanteen ja etenkin Ylläksen seutuvilla vietetyt viikot avasivat silmäni kotimaan mahdollisuuksille. Tammikuussa tulleen lumidumpin myötä tuli kierrettyä aika tehokkaasti kaikki Äkäslompolon lähistöllä olevat relevantit mäet ja aspektit ja hyvää laskettavaa löytyi paljon. Keväthangilla ehdin myös pyörimään Pyhän suunnalla vähän enemmän ja kauden viimeiset laskut tuli tehtyä Pallaksella. Pääsinpä sen Pyhäkurunkin viimein tiputtelemaan alas!
Myös lumiturvallisuusoppien kannalta oli hyvä päivystää pohjoisen olosuhteita pidempään paikan päällä, jolloin ymmärrys lumipakkaan oli konkreettisempi kuin jos olisi seurannut sitä Etelä-Helsingistä pelkkien säätiedotusten perusteella.
Kerkesin onneksi mäkeen myös etelässä. Talman kevätsessarit olivat parasta sitä itseään pitkästä aikaa, kun sain vanhan laskukaverini 20 vuoden takaa taas rinnalleni. Kävimme hinkkaamassa Talman keski-ikäparkkia kuin kaksikymppiset konsanaan ja tulipahan vedettyä ensimmäinen 360 indy päälle sitten vuosituhannen vaihteen! Koko talven erikoisin sessio tuli koettua kuitenkin Keski-Suomessa, kun päädyin ravitallille ja lumilaudalla hevoskärryjen perään. Sen jälkeen päädyin Maaseudun tulevaisuuteen.
Kaiken kaikkiaan laskukausi 20/21 sisälsi 54 laskupäivää, oli erinomaisen hyvä, eikä sen keskittyminen ainoastaan Suomeen haitannut juuri yhtään. Se ehkä jopa monipuolisti sitä. Tällä hetkellä näyttää taas siltä, että myös alkanut kausi – 30. lumilaudalla! – menee samantyyppisellä Suomi-formaatilla, vaikka lentoliput Innsbruckiin ensi viikolle inboksissa onkin.
Huhtikuun puolivälissä löin laskukamat naulaan ja aloin keskittymään juoksuun. Toki jo pitkin talvea olin käynyt lenkillä viikottain, mutta keväällä laitoin asetukset tyystin toukokuun NUTS Karhunkierroksen 55 kilsaan valmistautumiseen. Se oli kamalaa, se oli ihanaa ja se oli pisin matkani tähän mennessä. Lähdin kisaan ilman sen kummempia tavoitteita ja juoksin läpi yön kymmenessä tunnissa maaliin. Vähän oli jalkaongelmaa sun muuta, mutta loppujen lopuksi olin varsin tyytyväinen suoritukseen. Sen innoittamana ilmoittauduin syyskuulle Nuuksio Classicin maratonille ja loppubonuksena vielä Bodom Trailin kymmenen kilsan yökisaan kauden päätteeksi. Kaiken kaikkiaan kävin tekemässä vuoden 2021 aikana 141 erilaista lenkkiä, joiden keskipituus oli 7 kilometriä ja yhteensä juoksumatkaa kertyi tuhannen kilometrin verran.
Vuonna 2021 aloin suhtautua treenamiseen ammattimaisemmin. Palkkasin viime vuoden lopulla itselleni valmentajan, jonka kanssa hommat aloitettiin kunnolla tammikuussa. Aiemmin olen esimerkiksi vältellyt punttisalia viimeiseen asti ja, vaikken siitä vieläkään liikaa tykkää, olen joutunut tunnustamaan sen hyödyt. Läpi vuoden olen tehnyt kaksi lihaskuntotreeniä viikossa, enkä voi kiistää, etteikö siitä olisi ollut valtavaa hyötyä mm. yllämainittuun juoksuun. Viimeistään kesällä töissä oli pakko todeta, että salitreeni on tehnyt myös rinkan kanssa ylämäkeen kävelemisestä aika paljon helpompaa. Valmentajan kanssa olen saanut viimein harjoitteluuni oikeanlaista rutiinia, ymmärrystä ja ylipäänsä järkeä ja viimein tekemiseni on oikeaoppisesti tavoitteiden mukaista.
Tuhannen juoksukilometrin lisäksi tein tänä vuonna 64 lihaskuntotreeniä ja viitisenkymmentä kiipeily-, skinnailu- ja laskupäivää. Kellooni on taltioitunut 245 eri treeniä ja siihen päälle 26 vaelluspäivää vuodelle 2021. Skeittausta en koskaan ole mieltänyt urheiluksi, eikä niitä sessioita ole Garmin tallentanut. Voisi kuitenkin kai sanoa, että on tullut liikuttua!
Työrintamalla 2021 oli kaksijakoinen. Keväällä oli vielä vahva usko, että paluu normaaliin olisi edessä, mutta niin vain epävarmat ajat peruivat taas kaikki Ruotsin ja Grönlannin vaellukset kesältä. Toisin kuitenkin kuin ensimmäisenä koronakesänä, tänä vuonna pääsin nopeiden liikkeiden ansioista siirtämään osan töistäni Haltille ja vedin lopulta kolme reissua Suomen huipulle varsin vaihtelevissa olosuhteissa. Oli hellettä ja oli lumimyrskyä heinäkuussa, mutta kaikista eniten oli vain mahtavaa päästä edes vähän töihin!
Syyskuussa pääsin lopulta, kahden vuoden tauon jälkeen, myös Ruotsiin. Kebnekaise on edelleen suosikkipaikkani maailmassa ja nyt pääsin viemään sinne parhaat ystäväni. Reissu sovittiin jo ensimmäisen koronakevään käydessä kuumimmillaan ja tuntui jopa melkein absurdilta, että se viimein, kaiken jälkeen, saatiin myös toteutettua. En tule unohtamaan vaellusta koskaan.
Omituiset ajat aiheuttavat omituisia asioita. Tammikuussa klikkasin ex-tempore Facebookissa kaverin seinällä ollutta linkkiä ja yhtäkkiä, paria viikkoa myöhemmin, löysin itseni pääsykokeista Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Jos se ei ollut jo tarpeeksi pelottavaa, niin seuraavaksi huomasin, että olin päässyt myös sisään! Syyskuussa minä, jonka ei ikinä pitänyt mennä mihinkään kouluun, aloitin seikkailukasvatuksen yhteisöpedagogin opinnot – hienommin Bachelor in Outdoor and Adventure Education – Kiljavalla. Jos kaikki menee hyvin, muutaman vuoden päästä pitäisi tulla valmista. In other news, valmistuin viime viikolla FINLAV-lumiturvallisuuskouluttajaksi. Yay!
Vuosi 2021 on ollut suunnittelemattomia tapahtumia täynnä. Ikävä kyllä, yhtä vähän suunnitelmiin kuului masennuksen uusiutuminen ja isommassa kuvassa tuntuukin siltä, että se on hallinnut tätä toista koronavuotta eniten. Tuntuu, että suurin osa ajasta on mennyt vain jonkinlaiseen selviytymiseen ja pystyssä pysymiseen ja kaikki yllämainittu on ollut tavalla tai toisella sen varjostamaa. Kulunut syksy on ollut eritysen rankka ja terapia intensiivistä, mutta samalla olen tutustunut itseeni uusin silmin ja päivä päivältä lisää, ja olen varma, että pidemmässä juoksussa tästä on parempi ponnistaa kuin koskaan aiemmin!
Ainoa mikä on varmaa on se, että alkava vuosi 2022 on ihan yhtä tyhjä taulu kuin edeltäjänsäkin. Juuri tällä hetkellä korona heittelee taas kapuloita rattaisiin, eikä epävarmuus tulevasta tunnu ottavan loppuakseen. Samalla kun se ahdistaa, siihen huomaa alkaneensa tottumaan. Olen taas laittanut kesän keikat normaalisti myyntiin ja suunnitellut ties mitä vuorimatkaa kalenteriin samalla varsin hyvin tietäen, ettei ole mitään hajua toteutuvatko ne. Huhtikuussa pitäisi mennä töihin Nepaliin ja ensi viikolla lähteä Itävaltaan, mutta kuinka käy?
”Jos emme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin.”
- Mauno Koivisto
Tähän loppuun vielä, perinteitä kunnioittaen, vuoden levyt 2021. Niitä oli niin paljon, ettei pystynyt mitenkään pitäytymään kymmenessä!
TENTATION - LE BERCEAU DES DIEUX
HELLOWEEN - HELLOWEEN
CANNIBAL CORPSE - VIOLENCE UNIMAGINED
THE VINTAGE CARAVAN - MONUMENTS
DRAWN AND QUARTERED - CONGREGATION PESTILENCE
TURNSTILE - GLOW ON
THYRFING - VANAGANDR
THE MOUNTAIN GOATS - DARK IN HERE
MASTODON - HUSHED AND GRIM
BLOOD RED THRONE - IMPERIAL CONGREGATION
SWALLOW THE SUN - MOONFLOWERS
MASSACRE - RESURGENCE
PORTRAIT - AT ONE WITH NONE
CARCASS - TORN ARTERIES
ARCHGOAT - WORSHIP THE ETERNAL DARKNESS
PET SHOP BOYS - LIVE IN RIO ’94
DEATHGOAT - REGURGITATED INTO EXISTENCE
THE MIGHTY MIGHTY BOSSTONES - WHEN GOD WAS GREAT
LINDSEY BUCKINGHAM - S/T
EYEHATEGOD - A HISTORY OF NOMADIC BEHAVIOUR
Nyt tämä blogi hiljenee taas kotvaksi, kun sen kirjoittaja keskittyy hetkeksi suklaan syömiseen. Rauhallista joulua ja uuttavuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti