maanantai 10. joulukuuta 2018

Vuosikatsaus (ja vuoden levyt) 2018



Tässä alkaa hiljalleen vuosi 2018 vedellä loppujaan. Koska kuluneen viikon aikana sosiaalinen mediani on alkanut täyttyä kaikenlaisista vuoden levyt ja vuoden sitä ja sitä -koosteista, ajattelin, että on aika itsenikin vetää kuluneet 12 kuukautta nippuun levyjen lisäksi perinteisen vuosikatsauksen muodossa.

Heräsin vuoteen 2018 Innsbruckissa Itävallassa. Uudenvuoden skinnailureissu oli haastava lumiolosuhteiltaan, kuten tuntui olevan lopulta koko talvi, riippumatta siitä, minne laudan kanssa suuntasi. Toisaalta haastavat lumiolosuhteet oli lopulta yksi talven teemoistani aloitettuani Finlav-lumivyöryteknikon koulutusputken. Sen ensilaukaukset ammuttiin jo aiemmin syksyllä Nummelassa ja  ensimmäinen virallinen osa koulutuksesta oli vuorossa tammikuun lopulla Ylläksellä. Seuraava osio, Finlav 2, on vuorossa ensi huhtikuussa Norjassa. 


Jossain Itävallan Alpeilla tammikuussa 2018

Alkuvuoden vietin pitkälti kotimaassa laskien Talmassa ja jääkiipeillen Helsingin Pirunkalliolla. Kiipeily oli yksi viime talven isoimmista asioista itselleni, viimein otin hommasta hieman niskalenkkiä ja aloin toden teolla treenaamaan ja kehittymään. Myös hakkujen kanssa kiikkuminen tulee jatkumaan aktiivisesti tänä talvena, tavoitteena on hiljalleen alkaa liidaamaan jäällä. Yikes! 

Hiihtolomalla piipahdettiin Nizzassa ja sielläkin päästiin mäkeen!

Hiihtoloma @ Isola 2000

Keväällä auton keula suuntasi kuukaudeksi Lappiin. Pyhällä laskettiin Partioaitan 365 Klubin offariviikolla, sielläkin haastavissa oloissa, mutta homma saatiin kunnialla läpi. Seuraavaksi vuorossa oli Kebnekaisen maastot, missä en aiemmin ollut talvella käynyt. Tavoitteita oli kaksi: Kebnen ja Tuolpagornin huipuilta laskeminen, mutta jälleen luonto tuli tielle. Vyöryvaara oli Ruotsin vuorilla tapissaan, eikä kumpaakaan projektia olisi voinut millään tasolla turvallisesti toteuttaa. Niinpä peräännyimme suosiolla, ajelimme Abiskoon, ja laskimme siellä sen verran kuin laskettavissa oli. Ruotsissa oli huonolumisin talvi 30:een vuoteen, joten ihan helppoa hyvien päivien saaminen ei ollut. Paras sellainen tippui lopulta syliin hieman vahingossa päädyttyämme Arctic Guidesin kanssa helikopterin kyytiin etsimään laskettavia linjoja. Yksi parhaista laskupäivistäni ikinä! Ensi keväänä, jos vain aikataulut sallivat, luvassa on uusinta niin helihommiin kuin Kebnekaisen maastoihinkin.

Heliski @ Abisko, huhtikuu 2018

Toukokuussa aloin juoksemaan, ensin vastahakoisesti, sitten – yllättäen – vapaehtoisesti. Minut haastettiin mukaan Bodom Trailin 10 kilometrin yöjuoksuun, jonka päädyin vetämään vatsataudissa. Olin viimeinen maaliviivan ylittänyt ja kisan jälkeen vannoin, etten juokse enää ikinä. Kuitenkin jokin jäi kaivelemaan, joten aloin tervehdyttyäni lenkkeilemään omaksi ilokseni ja yhtäkkiä huomasin juoksevani kymmenen kilsan treenejä. Siitä se sekoilu sitten alkoi ja kesällä juoksin jo Saanan huipulle Kilpisjärvellä. Syksyllä 21 kilometrin Sipookorpi Trailin jälkeen suostuin viimein tunnustamaan, että tämä juoksuhan on ihan mukavaa ja nyt ensi toukokuulle kalenterissa on jo kaksi kisaa, 21 km ja 34km!

Onnellinen juoksumies 16 kilsan lenkin jälkeen

Talven tavoite oli myös saada alle ainakin viisikymmentä laskupäivää, joka toteutui lopulta jo huhtikuussa. Kauden viimeiset käännöset saatiin kuitenkin vasta kesäkuun alussa, kun suuntasimme Venäjälle tavoitteenamme laskea Mount Elbrusin huipulta alas. Hieno reissu päätyi hienoiseen pettymykseen käännyttyämme 5100 metrin korkeudessa. Komeat korkeusenkat laskemiselle kuitenkin! Samalla päätin, että tästä eteenpäin en lumilaudan kanssa yli 5000:een metriin nouse. Kiipeily kiipeilynä ja laskeminen laskemisena. Mutta never say never ja ehkä sitä voisi Elbrusillekin palata vielä kokeilemaan! Laskupäiviä kaudelle kertyi lopulta komeat 58. 

Sopeutumispäivä Elbruksella kesäkuussa 2018

Kesäkuussa kerettiin kääntymään myös Lontoossa, missä poikani kanssa viime vuonna New Yorkista aloittamamme ”maailman suurkaupungit” -sarja sai jatkoa. Ensi vuonna vuorossa on Berliini.

Musikaalikävelyä Lontoossa matkalla musikaaliin. Kesäkuu 2018.

Kesä kului pitkälti töissä. Jo perinteiseen tapaan pakkasin juhannuksen perään auton ja ajelin Tornion kautta Ruotsiin. Tällä kertaa Lapissa vierähti viisi viikkoa, ensin Kebnekaisella, sitten Sarekissa ja lopuksi Haltilla 365 klubilaisten kanssa. Siinä välissä kerkesin viettää elämäni kuumimman rantaloman Sallatunturissa, missä makasin hiekkarannalla kaksi viikkoa putkeen. Absurdein kesäloma ikinä!  

Olen pyrkinyt musavuosieni jälkeen käymään edelleen joka kesä edes yksillä festareilla ja Haltin jälkeen kerkesin kuin kerkesinkin Oulun Qstockiin näkemään Bad Religionin. Oli suhteellisen epätodellinen olo heilua BR:n pitissä kun samana päivänä olin vielä saatellut vaelluksen loppuun 600 kilomeriä pohjoisempana. En ollut käynyt suihkussa viikkoon, mutta sitä tuskin kukaan huomasi…

Maailman paras Bad Religion @ Qstock 2018

Elokuussa vuorossa oli kaksi keikkaa Grönlantiin Aventuran ja Partioaitan yhteistyönä. Qassiarsukin ja Narsarsuaqin alueella melottiin jäävuorten seassa ja vaellettiin vuoristossa. Sanoin pitkin vuotta, etten yhtään tiedä, mitä Grönlannilta odottaa muuta kuin että sen on pakko olla ihan älyttömän hieno paikka. Ja se oli, ja paljon enemmän! Se fiilis, kun istuskeli auringonpaisteessa kajakissa valtavien jäävuorten seassa pujotellen, oli jotain aika way beyond. Kuten yleensä vuorilla, myös vesillä todella tunsi oman pienuutensa luonnon edessä. Onneksi Narsarsuaqiin pääsee ensi vuonnakin!! Reissu on loppuunvarattu.

Eeva Mäkinen meloo Grönlannin vesillä elokuussa 2018

Syyskuussa vuorossa oli vielä vuoden viimeinen työkeikka, kun suuntasimme Venlojen vaelluksen kanssa ruskavaellukselle minnekäs muualle kuin Kebnekaiselle. Olin Ruotsin huipulla kaikki muut vuodenajat jo kokenut, mutta syksy oli vielä näkemättä. Ja voi hitto, että oli hienoa! Ruskan värien ilotulitus oli upea päätös työvuodelle. 

Ruotsin Lapin ruskaa syyskuussa 2018

2018 huipentui osaltani Nepalin Cholatselle, joka oli ollut päätavoitteeni koko vuoden. Hieno reissu sai hieman surkean päätöksen sairastuttuani matkalla, minkä vuoksi jouduin hylkäämään koko huiputusyrityksen. Nepalin matka oli joka tapauksessa antoisa ja opettavainen ja antoi kovasti lisää itseluottamusta tulevia koitoksia ajatellen. Cholatsen reissun isoimmaksi asiaksi nousi lopulta se, että uskalsin sille ylipäänsä lähteä. 

Välttelemässä Cholatsen kiipeämistä Nepaissa lokakuussa 2018

Tykkään asettaa itselleni konkreettisia tavoitteita ja niiden valossa kulunut vuosi oli onnistunut. Halusin kehittää jääkiipeilyäni ja laskea yli 50 päivää ja molemmat toteutuivat. 

Työssäni tärkeintä on turvallisuus ja tämä oli kolmas vuoteni peräkkäin, kun yhdellekään asiakkaalle ei yhdelläkään vaelluksella sattunut mitään. *kopkopkop*. Siitä olen ylpeä. Tämä oli myös kolmas vuoteni kun elätän itseni ulkoillun ammattilaisena. Matkustin vuonna 2018 yli 150 päivää, nukuin 75:ssä eri paikassa ja öitä teltassa kertyi vajaa sata. Vuonna 2018 sain taas tehdä sitä mitä eniten rakastan ja elää elämää, josta nautin joka hetki. Se oli, ja on, lopulta tärkein tavoiteeni, joka vuosi.

Itsenäisyyspäivä 2018

Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin ne vuoden levythän ovat tietenkin:

Judas Priest - Firepower
Riverside - Wasteland
Deicide - Overtures of Blasphemy
Pää Kii - Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan
Terrorizer - Caustic Attack
Einherjer - Norrøne Spor
Ghost - Prequelle
Psycroptic - As the Kingdom Drowns
The Crown - Cobra Speed Venom
Tribulation - Down Below



Ensi vuoden reissuille mukaan pääsee täältä.

maanantai 3. joulukuuta 2018

2019 on vaelluksia täynnä!



Elämme joulukuun alkua, mikä tarkoittaa, että 2019 on jo aivan kulman takana! Niinpä laitoimme Partioaitan kanssa ensi vuoden retket ja vaellukset myyntiin. 

Kaava on pitkälti sama, joka tänä vuonna hyväksi havaittiin, eli talvella retkeillään viikonloppuja ja lasketaan, kesällä puolestaan lähdetään Ruotsiin pariksi viikoksi ja tehdään yksi kotimaan klassikko. Paluun repertuaariin tekee Oulangan talvivaellus, jonka vedin pari vuotta sitten mutta joka oli viime talven tauolla. Tässä alla esittelen hieman tarkemmin tulevat keikat:


Olettaen, että kunnollinen talvi tuolta taas jossain vaiheessa taivaalta tulee, lähdemme harjoittelemaan talviretkeilyä sekä Nuuksioon, että Helvetinjärvelle. Molempina viikonloppuina sapluuna on kutakuinkin sama: Vaelletaan noin 16 kilometriä lumisilla poluilla, harjoitellaan talviretkeilytaitoja, käydään läpi vinkkejä lumisen maan aikana ulkoiluun ja nautitaan upeasta talvikelistä. Tietenkin paistetaan myös lättyjä nuotiolla ja laitetaan niihin Nutellaa päälle. Näiden viikonloppujen tarkoituksena on, että osallistujat saisivat reissusta aseet omatoimiseen talviretkeilyyn ja uskaltaisivat lähteä nauttimaan pakkasöistään ulos vastaisuudessa itsenäisesti. Koska onhan talvi oikeasti paras aika 
retkeillä!

Aamu-aurinko Nuuksion Iso-Holmassa viime talvena



Kuten todettu, Oulangan talvireissu tekee paluun ohjelmistoon. Kesällä lähes ruuhkaksi asti täyttyvä Karhunkierros on talvella aivan tyhjä. Metsähallitus ajaa maastoon talvireitin, joka ei ihan alkuperäistä reittiä kulje, mutta mukailee sitä tuvalta tuvalle suunnilleen alkuperäisen polun mukaisesti. Taitamme matkaa noin 60 kilometriä Taivalkoskelta Juumaan ja saamme samat maisemat ja paikat kuin kesällä, mutta ilman ruuhkia! Viimeksi taisimme nähdä alle kymmenen muuta ihmistä vaelluksen aikana, mikä oli aika harvinaista rauhaa Oulangassa! Matka taitetaan jaloin, eli mitään suksia tai lumikenkiä ei tarvitse löytyä kaapista.

Ei oo ruuhkaa talvisin Karhunkierroksen tulipaikoilla



Viime talvena teimme ensimmäisen klubilaisten offarilaskureissun Pyhälle ja viikko oli haastavista olosuhteista huolimatta erittäin onnistunut! Se oli myös aivan täyteen varattu, joten, koska kysyntää selkeästi riitti, sama paketti on tarjolla tälläkin kertaa. Luvassa on lumiturvallisuusosaamista, skinnailuharjoituksia ja laskua Pyhän takamaastoissa Suomen parhailla offareilla, toivottavasti hieman paremmalla lumella kuin viime vuonna. Tarvittavat kamat saa vuokrattua paikan päältä, jos omia ei löydy. Laskettelukokemusta sen sijaan pitäisi osallistujilta löytyä.

Okei, tää on Ruotsista. Mut tätä harjoitellaan Pyhällä!


Kebnekaisen vaelluksista varmaan kaikki olennainen on tässä blogissa jo kirjoitettu. Suosikkipaikkani maailmassa, upea vaellusmaasto ja Ruotsin korkein huippu! Tämä on jo viides klubivaellus Kebnelle, itselleni kymmenes kerta paikan päällä. Kebnekaisen jäätikön peittämä etelähuippu suli viime kesän aikana yli viisi metriä ja sen pohjoinen kivinen naapuri nousi Ruotsin korkeimmaksi pisteeksi ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa. Puntit todennäköisesti tasoittuvat taas hieman tässä talven aikana jäätikön vahvistuessa, mutta pian koittaa aika, jolloin Kebnen pohjoishuipusta tulee lopullisesti Ruotsin korkein. Se on myös huomattavasti haastavampi saavuttaa, eli alkaa olla viimeiset hetket käsillä, kun länsinaapurin korkeimmalle huipulle pääsee vielä helpo(hko)sti.

Ruotsin toimisto, paras toimisto!



Sarek on ehkä maailman siistein mesta. Todellinen erämaa, ei polkuja, ei ihmisiä, ei ruuhkia, ainoastaan haastavaa maastoa, korkeita vuoria, turkooseja järviä ja virtaavia jokia. Kuin tehty vaeltamiseen. Sarek ei ole vaelluksista se helpoin, mutta kaikista kesän reissuista ehkä antoisin.

Mun ehkä suosikkikuva viime kesältä. Kollegani Marko näyttää, missä on Sarek!


Pyrin joka kesä tekemään yhden ns. klassikon myös kotimaassa. Ihan jo senkin takia, että jos en näitä duuniksi tekisi, en koskaan ehtisi itse Suomen Lapin reiteille, kun nenä vetää yleensä vapaa-ajalla jonnekin kauemmas vuorille. Tällä tavalla tulee itsekin koettua myös kotimaan vaellusreittejä. Viime kesänä oltiin Haltilla, ensi vuonna jalat vie Hetta-Pallakselle. 

En oo käyny Hetta-Pallaksella kesällä, mut oletan et se on jotain tällaista. Kuva on Sallasta.



Partioaitan ja Aventuran melonta- ja vaellusmatkat Grönlannin Narsarsuaqiin olivat viime kesänä molemmat loppuunmyytyjä ja niin taitaa olla jo ensi vuodenkin reissu. Hillittömän hieno ja uniikki paikka, ei haittaa yhtään lähteä uudelleen!

Kuvasta ei ehkä ihan näe, et toi töttörö on joku 20 metriä korkea



Olin syyskuussa ensimmäistä kertaa Kebnekaisella ruska-aikaan ja sen väriloisto oli ihan älytön! Niinpä päätettiin Venlojen vaelluksen kanssa lähteä katsomaan uusiksi ensikin vuonna. Kebnen syysvaellus eroaa kesän klubivaelluksesta jonkin verran, Venlojen kanssa esimerkiksi kamat lentävät helikopterilla ja kuljemme pidemmät matkat pelkissä päivärepuissa. 

Maailman kaunein Tuolpagorni syksyn loistossa.


Näiden lisäksi teen muutaman privaattivaelluksen ryhmille ja kaveriporukoille, eli lomaa ei taaskaan liikaa kesällä ole. Mutta se ei ole tarkoituskaan, minun työnihän on auttaa muita lomailemaan, and I love it! Nyt uudeksivuodeksi lähden taas Innsbruckiin, keväällä teen muutaman viikon reissun Ruotsiin ja Norjaan skinnailemaan ja kesällä varmaan Chamonix kutsuu taas, eli ei tämä onneksi ihan pelkkää puurtamistakaan ole. Toukokuussa minulla on buukattuna kaksi polkujuoksukilpailua, Bodom Trail 21km ja Karhunkierros 34km. Pitääkö olla huolissaan?