2017 viimeinen ja samalla tämän vuoden ensimmäinen reissu suuntasi Alpeille. Kävin viime talvena ensimmäisen kerran Innsbruckissa ja tykästyttyäni kaupunkiin ja etenkin sitä ympäröiviin mahdollisuuksiin oli aika lähteä takaisin, laukussa splitti ja laskukamat.
Innsbruckissa on kyllä omakin lentokenttä, mutta silti melkein helpoin yhteys perille on lentää Müncheniin, ottaa vuokra-auto alle ja ajella loput 140km perille. Suoria lentoja ei Innsbruckiin ole liikoja Suomesta tarjolla ja vaihdoilla on aina riski hukata kamat. Lisäksi lennot perille asti ovat huomattavasti kalliimpia ja auto paikan päällä kannattaa joka tapauksessa olla. Niinpä Finnair tiputti meidät joulun välipäivinä Saksaan ja ajelimme vuokra-Seatimme IBK:n kupeessa olevaan Axamsin kylään, missä majoituksemme sijaitsi. Tulopäivänämme satoi vettä kaatamalla ja iltapäivä meni lähinnä taloksi asettuessa ja muutamia varusteita kyliltä hankkiessa. Reissun ensimmäinen schnitzel oli myös tosiasia. Viimeksi Itävallassa uhosin, että syön schnitzelin vähintään joka päivä, mutta kun kolmannen päivän jälkeen pystyi jo melkein kuuntelemaan ihon läpi kuinka verisuonet tukkeutuvat, oli kuuri tällä kertaa pakko muuttaa hieman kevyemmäksi. Vaikka skinnailu fyysistä touhua onkin, paikallinen ruoka oni vielä raskaampaa.
Roadtrippin Stubain suuntaan
Tavoite Tirolissa oli laskea mahdollisimman paljon. Matkassa oli kahdeksan laskupäivää, jotka jaoimme viiteen skinnailu- ja kolmeen hissilaskupäivään. Aloitimme kuitenkin rinteestä, jotta saisi laskemiseen vähän tuntumaa. Ensimmäisenä päivänä Schlickissä satoi lunta ja näkyvyys oli heikkoa, mutta hissioffareilta löytyi hauskoja linjoja ja pieniä kuruja, joissa lasku oli nautinnollista. Lunta Alpeilla riitt viime talveen verrattuna moninkertaisesti!
Wheeeeeeeeeeeee!
Lumen runsaus on toki siunaus, mutta siinä on myös vaaransa. Vyöryvaroitukset olivat Tirolissa koko matkan vähintään kolmosessa viisinumeroisella asteikolla. Loppureissua kohden ne nousivat jo neloseen Eleanor-myrskyn saapuessa. Reitti- ja vuorivalinnat – joita alueella piisaa sadoittain – piti siis tehdä harkiten ja varoitukset mielessä. Päätimme nautiskella, eli ottaa todella iisisti, jättää jyrkimmät kulmat pois ja laskea enemmän metsäisiä pätkiä niin kauan, kun joka aamu uusiutuva varoitus on kolmosella tai korkeampi. Mutta koska Tirolissa laskettavaa piisaa, ei hyvistä laskulinjoista liikoja joutunut silti tinkimään.
Lumen määrä Tirolissa lasketaan jo nyt metreissä!
Ensimmäinen skinnauspäivä tajosi noin 800 verttimetriä hienoa säätä, pakkanenkin huiteli pilvettömän taivaan alla yli kymmenessä asteessa Niedererbergin huipulla. Taisimme samalla löytää Itävallan ainoan vuoren, jonka korkeimpaan pisteeseen ei ole pystytetty Gipfelkreuzia, rautaista ristiä.
Niedererberg 2196m
Wheeeeeeee uudelleen!
Seuraavana päivänä lämpötila pomppasikin yhtäkkiä kymmenisen astetta ylemmäs ja mittari veti plussalle. Näin suuret vaihtelut nostavat vyöriyriskiä huomattavasti ja vaikka se kolmosella edelleen olikin, oli varoitus nostettu kolmosen yläpäähän. Nousimme jo viime talvena tutuksi tulleen Wetterkreuzkugelin todella tuuliselle huipulle, mistä on pitkä, hauska lasku alas. Alaosassa laskimme kuitenkin reitistä hieman ohi ja päädyimme rämpimään liki helteisissä olosuhteissa reisiin asti nousevaan hankeen päästäksemme takaisin linjalle. Alkoi käymään jo urheilusuorituksesta. Vitutti.
Wetterkreuzkugelilla tuulee
Happy camper!
Keli heitteli pitkin viikkoa todella paljon ja teki suunnittelusta melko haastavaa. Odottelimme aina aamuisin klo 7.30 päivittyvää vyörytiedotusta ja sen pohjalta teimme ratkaisumme lähdöstä. Axamsin takana oleva Axamer Lizum muodostui höntsäkohteeksemme, eli jos keli näytti viheliäiseltä, ajelimme sinne. Paitsi kerran, kun kitkarenkain varustettu automme ei perille vievällä kapealla vuoristotiellä noussut ensimmäistä mutkaa pidemmälle kymmenen sentin sohjossa.
Lopulta reissun ehkä paras laskupäiväkin saatiin kotikeskuksessa, kun yöllä oli satanut parikymmentä senttiä lunta ja löysimme hissin alta linjoja, joita kukaan muu ei päivän aikana laskenut. Axamer Lizumin vierestä löytyi myös muutama pienempi skinnailureitti, jotita hönäsimme kun ei jaksanut mitään tuhannen metrin nousuja lähteä joka päivä raivottamaan.
Innsbruck Axamer Lizumista kuvattuna
Epävakaat säät huipentuivat lopulta myrksyn saapumiseen. Ympäri Eurooppaa isojakin ongelmia aiheuttanut Eleanor ei Tiroliin iskenyt täydellä voimallaan, mutta sen verran kuitenkin aiheutti hässäkkää, että useampikin keskus joutui sulkemaan hissinsä ja vyöryvaroitus nostettiin neloseen. Niinpä viimeiset päivät menivät lähinnä kelejä ihmetellessä muutaman laskun päivätahdilla. Viimeinen skinnauskin oli lähinnä fiilistelyä Axamsin pelloilta ylöspäin nollanäkyvyydessä.
Dumppaa! Kymmenen päivän aikana tuli yhteensä
varmaan metri uutta lunta
Wheeeeeeeeeee osa 3
Kaikenlaisesta säähässäkästä huolimatta reissu oli kuitenkin onnistunut. Useampi päivää hyvää säätä ja hyvää laskua, niin keskuksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Samalla tuli benchmarkattua useampi huippu, joilta pitää tulevina talvina päästä laskemaan alas, joten paluu Tiroliin lienee edessä taas ensi vuonna. Vuorokausirytmi meni kutakuinkin samalla kaavalla joka päivä: Seiskalta ylös, mäkeen, iltapäivällä kotiin, kauhea kaloripommi jossain lähiravintolassa ja kahdeksalta sänkyyn. Tuntui siis lomalta. Kaupungilla kävimme kääntymässä muutaman kerran, mutta pääasiassa uudenvuoden turistien täyttämä Innsbruckin keskusta ei liikoja houkutellut. Keski-Euroopan mäkiviikko näkyi väkimäärässä - myös rinteillä ja offareilla.
Kiitos Itävalta, 15 / 50 tämän kauden laskupäivätavoitteesta täytetty!
Innsbruck city
Danke Österreich!
Matkaa tukemassa olivat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti