maanantai 14. tammikuuta 2019

Uusi jääkausi on täällä!



Pidän siitä äänestä, joka tulee, kun hakku iskeytyy jäähän. Etenkin, jos isku menee täydellisesti perille ja työkalu uppoaa juuri oikeassa ja haetussa kulmassa sisään ja sen tuntee, että nyt ote pitää. THWAK. THWAK. Ja siihen perään kun vielä saa potkut sisään ja kärkipiikit pitämään, niin ai että! THUMP! THUMP! Siistein fiilis ei välttämättä ole edes toppiin pääsy vaan matkan varrella ratkotut pienet ongelmat, kun ensin ei meinaa jotain kohtaa päästä yli millään, kunnes kuitenkin sitä vääntää jäykän keski-ikäisen kehonsa johonkin sellaiseen asentoon, että yhtäkkiä onkin taas etenemässä. Jääkiipeily: Parasta, mitä talvella voi tehdä housut jalassa!

Ensi kerran lähdin jäille kolmisen vuotta sitten, kun olin menossa Kuusamoon Basecamp Oulankaan työharjoitteluun. Siellä yhtenä ohjelmapalveluna oli jääkiipeily, joten kävin ennen pohjoiseen lähtöäni parin päivän kurssin Helsingissä, jotta olisi edes jonkinlainen haju siitä, mitä tuolla seinillä pitäisi tehdä. Muistan, kuinka en meinannut suostua korkean paikan kammossani laskeutumaan Pirunkallion ankkurilta alas, koska jännitti. Se oli pieni itseni ylitys kun parikymmentämetrisen jääseinän rimpuilin alas. En muista kiipesinkö sitä sen jälkeen edes ylös.

Talven ensimmäinen kiikku

Basecampissa sen sijaan tuli jo jonkin verran sitten kiivettyä ja samaten satunnaisesti seuraavanakin talvena. Vasta kuitenkin viime vuonna lähti jääkiipeilyharrastukseni ottamaan harppauksia eteenpäin, kun tein ihan asiakseni ottaa homman paremmin haltuun. Ajelin Helsingin Pirunkalliolle aina, kun vain mahdollisuus tuli ja metrejä alkoi seinällä kertyä varsin kiitettävästi. Samalla, kuin vaivihkaa, jään kiipeämisestä tuli uusi suosikkilajini. 

Niinpä en melkein malttanut odottaa tämän talven pakastumista, jotta jääkausi täällä etelässäkin viimein alkaisi. Sen aika koitti viime viikolla, kun Adventure Partners avasi taas Pirunkallion kiipeilykäyttöön. Oi onnea! Pääsin heti parina päivänä jatkamaan siitä, mihin viime kaudella jäin. 

Ankkurihommissa

Viime kauden isoin asia kiipeilyssä oli varmaankin saavutettu rutiini. Että tietää koko ajan mitä on tekemässä, hommat menevät sujuvasti ja turvallisesti ja pääpaino on itse kiipeilyssä. Voi keskittyä siihen ytimeen, kun kaikki muu menee rutiinilla. Ei jännitä laskeutumisetkaan enää ja korkean paikan kammokin on jäänyt jonnekin Himalajalle. Kauden ensimmäiset kierrokset seinällä menivät oikeastaan jopa paremmin kuin olisin odottanut ja viime kauden metrit todella näkyivät suorituksissa edelleen. Fiilis oli aika mahtava! 

Olen viime keväästä lähtien kuntoillut ja treenannut yleiskunnon perässä todella kovaa ja myös se näkyi seinällä. Kunto on kohdallaan ja kroppa toimii hyvin. Tästä on hyvä lähteä uutta kautta rakentamaan! Seuraavaksi vuorossa on liidikurssi, jonka jälkeen tavoitteena on tänä talvena tehdä ensimmäiset liidaukset jääseinällä. Ne kuumottavat jo, mutta silleen hyvällä tavalla!

Aleksin päiväjumppa


Pirunkallion aukeamisen jälkeen myös talven megaturbotreenikuukaudet on nyt avattu! Nyt kiivetään, lasketaan ja juostaan 5-6 kertaa viikossa, joten raittiista ulkoilmasta ei ainakaan tule pulaa. Helmikuussa hakut, lenkkarit ja lumilauta suuntaavat kolmeksi viikoksi Lappiin korkean paikan leirille ja maalis-huhtikuussa luvassa on neljä viikkoa pohjoisessa lisää. Kyllä talvi on kuulkaa ihmisen parasta aikaa! THWAK! THWAKKKK! 

Lauantairuuhkaa Talmassa

Idiootti polulla

maanantai 7. tammikuuta 2019

Kauden ensimmäiset ylämäkihiihdot Itävallassa


Hyvää tuoretta vuotta 2019!

Vuodenvaihteet on nyt lomailtu ja on aika palata arkeen. Vietin välipäivät ja uudenvuoden jo perinteisesti (toinen kertahan tekee jo perinteen) Innsbruckissa skinnaten ja laskien. Olosuhteet Itävallan Alpeilla olivat kuluneilla viikoilla samanhenkiset kuin Suomen Lapissa, eli lunta oli viime vuotta huomattavasti vähemmän ja sen puutteen puitteissa piti vuorillakin operoida. Oikeastaan ensimmäinen kunnon dumppi tuli Alppien pohjoisosaan juuri lähtiessämme pois ja viime viikonlopun aikana Innsbruckinkin ympäristöön on satanut yli metri tuoretta lunta. Me emme ehtineet siitä enää kuitenkaan hyötymään. Päinvastoin, 180 kilometrin ajomatka Innsbruckista Müncheniin kesti lauantain myräkässä yli kuusi tuntia…

STAU!

Itävallan joulun jälkeinen vähälumisuus ei kuitenkaan liikoja haitannut kun vähän otti selvää minne mennä. Vyöryvaaran ollessa kolmosella päätimme ottaa melko iisisti ja Norjan Tamokin tapahtumat eivät varsinaisesti ainakaan kasvattaneet halua ottaa turhia riskejä. Skinnailimme auringossa muutamia huippuja ja lumisadepäivinä viihdyimme joko metsissä tai keskuksissa. Viime vuoteen verrattuna keskuslasku oli etenkin alkureissusta kuitenkin varsin turhanpäivästä, koska edes hissioffareilla ei riittänyt lunta nimeksikään. Tilanne onneksi parani loppua kohden muutaman sadepäivän säestämänä. 

Hissilinjoja Ötztalissa

Kauden ensimmäiset skinnailut sujuivat sen sijaan varsin jouhevasti. Mietiskelin lähtiessä, että tuntuukohan viime vuonna aktiiviseksi yltynyt juoksuharrastus skinantessa ja tuntuihan se. Etenkin vauhti oli kasvanut selkeästi edellisestä kaudesta, vaikkei vielä mitään skimo-tahtia ollutkaan. Kyllä siellä se Dynafit-jengi paineli edelleen trikoissa aika kovaa ohi. Mutta tästä on hyvä jatkaa talvea ja ylämäkihiihtoja tulevina kuukausina Lapissa, kunhan vain sinnekin nyt saataisiin kunnolliset lumet! Ostin myös Dynafitin paidan ja olen varma, että se tekee minusta nopeamman keväthangilla.

Kühtain maastoissa

Itävallan reissu schnitzeleineen ja Balistoineen oli myös viimeinen hedonismiretriittini vähään aikaan, nyt on herkut pannassa alkuvuoden ja pyrin saamaan ruokavalioni synkattua paremmin treenivauhtiini. Terveelliset elämäntavat, I’m yours!  Tammikuu ja alkuvuosi olkoot siis täynnä kasviksia, lenkkeilyä, laskemista ja kiipeilyä. Pirunkallion jääseinäkin on Helsingissä saatu viimein auki, ensinousut on luvassa tänään!

Näillä asein on hyvä lähteä myös kohti tulevia työkeikkoja. Helmikuussa työpajaillaan Pyhällä Adventure Free’kendin tahdissa, maaliskuussa talviretkeillään ja -vaelletaan Nuuksiossa, Helvetinjärvellä ja Oulangassa ja huhtikuussa palataan Pyhälle vapaalaskun pariin ennen Ruotsiin ja Norjaan suuntaamista. Näille reissuille valettiin hyvät pohjat nyt Itävallassa. 

Hyvää arkeen paluuta kaikille!