Karhunkierros Kuusamossa lienee yksi suosituimmista kotimaisista vaellusreiteistämme, mikä tarkoittaa yleensä myös melkoista väenpaljoutta heti, kun lumet ovat poluilta lähteneet. Siksipä oma suosikkiaikani Oulangassa on huomattavasti vähäruuhkaisempi talvi, jolloin matkaa saa taittaa pitkälti omassa rauhassaan. Tai tarkemmin sanottuna ehkä alkukevät, kun päivät ovat jo pidempiä ja lämpötilatkin maltillisia. Tällä kertaa lähdimme matkaan maaliskuun viimeisellä viikolla.
Yleinen luulo on, että talvella vaelluksia voi taittaa vain suksilla tai lumikengillä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, esimerkiksi Karhunkierroksesta kengin kuljettavissa on ainakin noin 50:n kilometrin osuus, jonka mekin taitoimme. Reitti kulki Ristikallion kautta Taivalkönkäälle, siitä Kiutakönkäälle, Ansakämpälle ja Jussinkämpälle, mistä Metsähallituksen ylläpitämä talvireitti koukkaa erämaan kautta Juumaan. Viimeisen yön vietimme Siilastuvan kupeessa. Lumikengät otimme varuiksi kyllä mukaan viimeviikkoisten lumisateiden jälkeen, mutta ne pysyivät rinkassa koko vaelluksen ajan.
Sää kohteli pääasiassa hyvin
Alkumatkasta sää oli keväisen aurinkoinen, mutta pitkin nelipäiväistä vaellustamme taivaalta saatiin myös oikeastaan kaikkea, mitä sieltä tullakseen on. Lunta, vettä ja lopuksi myös rakeita. Viimeisenä vaelluspäivänämme saapuessamme Jyrävän putoukselle niskaan iski myrsky sananmukaisesti kuin kirkkaalta taivaalta. Muutamassa minuutissa aurinko meni piiloon, tuulenpuuskat nousivat yli 20:een metriin sekunnissa ja rakeet piiskasivat niskaan. Onneksemme pääsimme Jyrävän viereisen Siilastuvan suojiin. Seuaaravana aamuna, taivaltaessamme viimeiset pari kilometriä maaliin, polulla vastaan tuli kaatuneita valtavia satavuotiaita kuusia. Melkoinen myräkkä.
Jyrävän jäätynyt vesiputous. Näiden kuvien välillä oli alle kymmenen minuuttia
Ruuhkaa ei reitillä toden totta ollut. Matkalla vastaan tuli oikeastaan ainoastaan yksi fatbike ja Pepe Willberg. (Eivät siis samaan aikaan kuitenkaan.) Ansakämpällä vastassa oli isompi tsekkiläisporukka lumikenkäretkellä, Jussinkämpällä yksi suomalainen pariskunta ja Siilastuvalle saapui yöllä muutama venäläinen retkeilijä. Muuten maastossa sai liikkua varsin omissa oloissaan kuukkeleiden ja koskikarojen kanssa. Tämä – kuten jo mainitsinkin – talvivaelluksessa onkin parasta, muita ihmisiä on suunnilleen saman verran kuin hyttysiä.
Vaellus sujui hyvin. Meillä oli hyvin pieni ryhmä matkassa, ilmeisesti kynnys talvivaellukselle lähtemiseen on suurimmalle osalle edelleen korkea. Mutta mikäs siinä, pieni ryhmä liikkuu ketterästi ja ainakin kokemus oli niille muutamille osallistujille ainutlaatuinen. Harmi kyllä, tämä jäi todennäköisesti 365 Klubin viimeiseksi Oulangan talvivaellukseksi, koska kysyntää ei selkeästi ole.
Myllykoski pienen karhunkierroksen varrella
900-metrinen Aallokkokoski
Ikävin episodi matkalla koettiin Ansakämpällä yhden matkalaisen sairastuttua. Aamuyöstä alkanut vatsatauti vei voimat, eikä meille jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin evakuoida asiakas pelastuslaitoksen toimesta turvaan. Matkaa sivistykseen ja ainoalle mahdolliselle noutopaikalle Oulangan Luontokeskukselle olisi ollut vajaat kymmenen kilometriä, mihin sairastuneen voimat eivät olisi riittäneet, ei edes ilman rinkkaa. Niinpä päädyimme soittamaan hälytyskeskukseen, joka muutamassa tunnissa organisoi pelastuksen useamman moottorikelkan voimin ja toimitti asiakkaan hoitoon Kuusamoon. Sinne päästessä kuumetta oli jo liki 39 astetta, joten ratkaisu oli ollut täysin oikea. Tämä oli ensimmäinen kerta opasurallani, kun vastaava tilanne tuli eteen ja pitää olla tyytyväinen, että kaikki meni hyvin, tilanne ei pahentunut ja toiminta oli oikeaa. Noudatimme turvallisuussuunnitelmaa juuri kuten se oli kirjoitettu. Nyt asiakas on jo parempaan päin ja oli jo kuulemma kerennyt mäkeen Rukalla eilen!
Kuusamon pelastuslaitos delivering
Vaellus talvisessa maastossa on aina rankkaa. Kuten yksi mukanaolija totesi, hänen edellinen noin sadan kilometrin kesävaelluksensa UKK:n kansallispuistossa oli tähän verrattuna liki sunnuntaikävely. Keho kuluttaa huomattavasti enemmän kylmässä talvisäässä ja askellus – lumikengillä, suksilla tai ilman – on työläämpää. Niinpä toivotan varsin tervetulleeksi nämä muutamat lepopäivät Sallassa ennen siirtymistä Pyhälle 365 Klubin offariviikon pariin. Täällä paistaa aurinko, joten taidan seurata toipuneen asiakkaan esimerkkiä ja lähteä rinteeseen! Oulankaan palaan seuraavan kerran toukokuun lopulla, jolloin pitäisi juosta NUTS Karhunkierroksen 34:n kilometrin kisa Juumasta Rukalle. Luulen, että tämä vaellus taas olis siihen verrattuna liki sunnuntaikävely…
Sunnuntaikävely Oulangan Luontokeskuksen ja Ansakämpän välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti