Samalla, kun kotikulmilla kevät alkoi toden teolla tekemään tuloaan, minä pidensin talveani vielä muutaman viikon verran Norjassa.
Kahden Suomen Lapin viikon jälkeen ajelin Pyhältä Narvikin pohjoispuolelle Lapphaugeniin jatkamaan viime vuonna aloittamiani lumiturvallisuusopintoja. Viisipäiväinen Finlav 2 -kurssi sisälsi ison läjän lumivyörytietoutta, harjoituksia, teoriaa ja neljä päivää skinnailua. Sekä sää, että lumi suosivat kurssilaisia ja ero Ruotsin ja Norjan Lapissa viime vuoteen oli huomattava! Jos viime talvi oli vähälumisin alueella kolmeenkymmeneen vuoteen, nyt lunta riitti kuulemma enemmän kuin kurssin aikana koskaan. Sondeja työnneltiin parhaimmillaan yli kahteen metriin ja kaivetut kuopatkin olivat samaa luokkaa! Teimme useamman erimittaisen skinnailureissun Lapphaugenin lähialueen vuorille samalla tutkien lumipakkaa ja harjoitellen mm. pelastuksia ja vyörymaastojen lukua. Hieno viikko hyvässä porukassa ja iso kasa uusia oppeja ja ystäviä takataskuun!
Lumipakan tutkimista
Tulevina talvina tarkoituksena on aikataulun puitteissa suorittaa jatko-opinnot ensin Finlavin pelastuskurssilla ja sen jälkeen Pro 2 -tasolla, jonka jälkeen olen oikeutettu lumivyöryteknikon titteliin. Ikävä kyllä ensi talvi on sen verran ahtaalle jo nyt aikataulutettu, että todennäköisesti saan odotella Pro 2 -tasoa ainakin kevääseen 2021. Vaan mikäpä kiire tässä mihinkään on?
Lumi oli hyvää ja sitä oli paljon!
Opintojen jälkeen jäin vielä reiluksi viikoksi vuoristomaisemiin pyörimään. Ensin muutamaksi päiväksi Ruotsiin Kebnekaisen alueelle, jonka jälkeen vuokrasimme porukalla mökin Tennevollin kylästä Narvikin läheltä. Sieltä käsin teimme toptureja lähivuorille jo tuttuihin Lapphaugenin maisemiin ja kauden yhtenä kruununa kävin jälleen helihiihtämässä Arctic Guidesin Anders Bergwallin kanssa Abiskossa. Se on pieni luksus, jonka kerran kauteen olen päättänyt itselleni sallivani. Ruotsissa kävin myös toteuttamassa yhden monivuotisen haaveen, eli laskemassa Tuolpagornin kraaterin, josta kirjoittelen tarkemmin ensi viikolla.
Drop off
Drop in
Ajelin eilen kotiin haikeana siitä, että talvi on nyt ohi. Oulun paikkeilla alkoi lumi olla jo kadonnut ja kotiin päästessä parvekkeella oli parikymmentä astetta lämmintä. Purin ja huolsin kuukauden mukana matkanneet kamat ja ripustin ne kesäteloilleen. Tuntui vähän tylsältä, olisin ollut ihan valmis jatkamaan vielä vaikka kuinka kauan. Lumilaudat ja jääkiipeiilyvarusteet saavat nyt kuitenkin levätä hetken.
Mutta olipahan hyvä talvi! Taas, kuin puolivahingossa, laskupäiviä kertyi noin viisikymmentä aina Itävallasta Talmaan ja Pyhältä Norjaan. Tämä oli 27. kauteni lumilaudalla ja edelleen tuntuu, että kehityn lajissa jatkuvasti. Laskuteknisesti homma lienee jo aika hyvin hallussa näillä kilometreillä, mutta etenkin vuorilla liikkuminen splitin kanssa tarjoaa uutta kehitystä joka vuosi. Laskin taas kovempaa, teknisemmin ja jyrkempää kuin koskaan ennen ja sitä myötä nälkä tuntuu vain kasvavan. Miten niin vanha koira ei muka opi uusia temppuja?
Kuruhommia
Suurimmat tavoitteeni tälle talvelle liittyivät kuitenkin laskemisen sijaan jääkiipeilyyn. Parin viime vuoden aikana on metrejä alkanut jäällä kertymään ja kehitystä silläkin puolella tapahtuu koko ajan. Päätavoitteeni oli siirtyä liidaamaan jäällä ja se toteutui jo tammikuussa. Loppukauden keskityin siis harjoittelemaan alaköydessä kiipeämistä ja itsevarmuutta karttui runsaasti. Ensi talvelle pitänee kehitellä sitten ensimmäiset multi pitch -hommat…
Nyt on hakut ja laudat huollettu ja ne nojailevat olohuoneeni seinustalla aina jonnekin ensi syksyyn asti. Talvella olen lenkkeillyt kaiken muun tohinan seassa aina mahdollisuuksien mukaan ja nyt on aika aloittaa juoksukausi kunnolla. Kesällä odottelevat jo työt, vaellukset ja toivottavasti muutama Alppikiipeilykeikkakin, joten haikeudesta huolimatta ihan hyvillä mielin tämän kevään otan nyt vastaan. Koska tykkään asettaa pitkän tähtäimen lisäksi myös lyhytaikaisempia tavoitteita itselleni, voisin sopia, että tulevana kesänä koitan kiivetä kaltseilla enemmän, koittaa kehittyä siinäkin. Varaa nimittäin olisi. Ensin lähden kuitenkin lapsuudenkavereiden kanssa Nizzaan viettämään 40-vuotisjuhliamme ja nyt menen parvelleelle T-paidassa espressolle.
Kevätbruna: CHECK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti