maanantai 30. lokakuuta 2017


Voi Nepal!

Olit niin paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut toivoa ja vähän vielä päälle.

Palasin kotiin lauantai-iltana ja tässä menee varmasti tovi, että pääsee matkaa ja tätä olotilaa jotenkin purkamaan. Matkakertomusta koitan päästä kirjoittamaan tässä lähipäivinä, mutta tässä nyt alkuun tärkeimmät: Ei draamaa, kaikki meni (kerrankin) hyvin, pysyin terveenä, säät oli täydelliset, maisemat oli maailman upeimmat ja Lobuche East huiputettu maanantaina 23.10. 

Lisää pian!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Kaukana poissa 28.10. asti


Alkaa olla hommat kasassa. Laukut on pakattuina olohuoneen lattialla ja koitan kuumeisesti keksiä jotain tekemistä tähän iltaan, kun olo on sopivasti levoton. Huomenna aamulla noukkii viimein taksi kyytiinsä ja kuskaa kentälle, mistä suunta vie ensin Istanbuliin ja siitä Kathmanduun keskiviikko-aamuksi. Lobuche Eastin vaellus ja nousu tehdään 12.-27.10. ja kotiin pitäisi palailla lauantaina 28. lokakuuta.

Siihen asti ollaan sen verran pihalla, että blogi on taas hetken hiljaa, kunnes marraskuun alussa lieneekin sitten runsaasti uusia tarinoita kerrottavaksi ja kuvia jaettavaksi. 

Matkaa pystyy tuttuun tapaan seuraamaan parhaiten taas Instassa, minne päivitän kuvia aina, kun mahdollisuus tulee --> www.instagram.com/suominenteemu 

Hyvää lokakuuta kaikille!


Tuonne!

TUONNE!


torstai 5. lokakuuta 2017

Valmistautuminen Lobuchelle loppusuoralla


Viikon päästä tänään aloitan Matkatoimisto Aventuran kanssa vaelluksen kohti Lobuche Eastia. Lennämme tiistaina Istanbulin kautta Kathmanduun, mistä seuraavana päivänä pienkone vie ryhmän Luklan melko hasardina tunnetulle kiitoradalle ja aloitamme taivalluksen kohti ohuempaa ilmaa. Nousu Luklasta mukailee ensin muutaman päivän Everestin alueen yleisintä vaellusreittiä Namche Basaariin, mistä koukkaamme kohti pohjoista ja Cho Oyua ja Cho Lan kautta Lobuchen basecampiin. Loubchen itäiselle 6119-metriselle huipulle tähtäämme sunnuntaina 22. lokakuuta. Kathmandussa pitäisi olla takaisin 27.10. ja seuraavana päivänä illansuussa lentokoneen renkaiden pitäisi koskettaa taas Helsinki-Vantaan kiitorataa.

Polvi voi varsin hyvin, kiitos kysymästä. Liike on tehnyt sille hyvää ja polvituen kanssa sillä jo juoksee. Reissun lähetessä voinee siis todeta, että sivusiteiden venähduksestä selvittiin säikähdyksellä ja parilla Buranalla. 

Reitti Lobuche Eastin huipulle vie yleisesti yhden yläleirin kautta. Kyseessä on kivivuori, eli jäätikköä ei matkalla ole. Nousu yläleiristä tehdään fiksattuja köysiä pitkin jumaroiden.

Lobuchella on kolme huippua, joista itäinen on helpoin ja yleisimmin kiivetty.

Kamatkin on tuossa aika pitkälti kasassa. 15 kilolla plus päivärepulla pitäisi pärjätä, koska enempää eivät apunamme olevat sherpat kanna. Nou problemou, alle painorajan jäi! Tarkan varustelistan laitoin tuohon alle, jos jotakuta kiinnostaa. 

Jätän kuitenkin tuon Moonsorrown Kivenkantaja-levyn kansikuvakiven kotiin...

Ainoa, mikä enää vähän mättää, on fiilispuoli. Jotenkin en nyt ole päässyt vielä yhtään kiinni siihen tunteeseen, että helvetti sentään, mä olen ensi viikolla Nepalissa! Minun pitäisi jo mennä täällä pitkin seiniä, mutta ainakaan vielä sellainen suunnaton innostus ei ole tullut. Jokaista pidempää reissua edeltävä pinnojen kireys on kyllä jo läsnä, mutta sen taustalla yleensä oleva hyvä buugie nyt vähän puuttuu. Tässä on ollut aika paljon ja kaikenlaista, niin en ole ehtinyt liikaa reissuun vielä keskittyä, luultavasti se on se. Se ja kuluneen vuoden pettymykset Mont Blancilla ja Aconcagualla, jotka varmasti vaikuttavat itsevarmuuteen, kun pitäisi taas yli kuuden tuhannen metrin kiivetä. Lobuchen huiputus olisi nyt se onnistuminen, jonka tarvitsisin, joten ehkä olen ladannut siihen liikaa paineita itselleni. Pitäisi mennä rennosti, niin kuin aina, lähteä nauttimaan, eikä suorittamaan. Siitä tässä hommassa kuitenkin on kyse.

Parin viikon päästä näen joka tapauksessa ultimate-tavoitteeni, Mount Everestin. Yksi tämän reissun tavoitteista onkin inspiraation hakeminen ja luulisin, että Everestin, Cho Oyun ja muiden kasitonnisten tuijottaminen tulee olemaan liki uskonnollinen fiilis, joka toivottavasti samalla palauttaa vähän sitä kateissa ollutta varmuuttakin. Nousen Lobuchelle Anne-Mari Hyryläisen kanssa, joka on kasitonnisista muutamankin kiivennyt ja odotan todella innolla hänen tapaamistaan. Näen jo sieluni silmin itseni maaliman ärsyttävimpänä asiakkaana, joka koko ajan tenttaa ja kyselee, että kerro lisää, kerro kerro kerro! Kerrankin näin päin, hah! (Okei, jos Anne-Mari luet tätä, niin koitan hillitä itseni, promise. Oon oikeesti ihan kiva.) 

Ne on suoraan ommeltu jos vähän kallistaa päätä!

Eihän siinä, kyllä tuo fiiliskin tuolta varmasti vielä hiipii. Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Tänään ja lauantaina olen töissä, muuten aion viettää päiväni pojan kanssa hyvin syöden. Nämä tankkauskauteni ovat lapsenkin mielestä parasta ikinä, kun pöytään kannetaan kaikkea pizzasta pastavuokiin ja hampurilaisiin. Maanantaina käyn vielä hierojalla ja imuroin, sitten olen valmis!


Tässä vielä varustesettini, jolla Lobuchelle mennään:

VARUSTELISTA NEPAL / LOBUCHE EAST

Päiväreppu 35l + Duffeli Ortlieb 110l
Kuoritakki + kuorihousut Tierra Back-Up Gen. 2
Untuvatakki Patagonia Ultra Light Down
Icebreaker T-paita x 3
Huppari 66 North Polartech
Huppari Patagonia Nano-Air
Aclima kerrasto 
Tierra Acepants
Paksut merinosukat x 2
Ohuet merinosukat x 2 
Paksut villasukat
Merinobokserit x 3
Pipo, balaclava ja buffi 
Liner-hanskat 
Hestra Alpinet 
Hestra Moonmittenit
Ylävuorikengät La Sportiva

Nalgene- pullo x 2 + termos 
Aurinkolasit + gogglet
Therm-A-Rest Zlite -alusta
Varavirtalähde & laturit 
GoPro 
Kirja + sanaristikko + kynä
Kuulokkeet 
Aurinkorasva & huulirasva
Otsalamppu & varapattereita 
EA-pakkaus  
Hygieniakamat 
Urheilujuomat & geelit
Pyyhe
Survival kit
Vessapaperirulla
Kahvipaketti 
Kevyet valjaat Black Diamond 
Jumar + Kasi
Slingit x 4 
Sulkkareita x 5
Kypärä 
Hakku + vaellussauvat 
Crampons

Polvituki


maanantai 2. lokakuuta 2017

Polvi koetuksella Liesjärvellä ja Nuuksiossa


Syyskuu vaihtui lokakuuksi niin nopeasti, etten sitä edes tajunnut viime viikon hujahdettua juostessa. Oikeastaan vain koivunlehtien väri kertoi, että tässä ollaan koko ajan menossa syksympää kohti! 

”Juostessa” on ehkä toki vähän liioiteltu ilmaus, ”linkuttaessa” olisi lähempänä totuutta. Vedin nimittäin viime lauantaina Nuuksiossa  ihan karmeat lipat liukkaan juuren päälle astuessa ja onnistuin taittamaan vasemman polveni nivelsiteet sököksi. Siinä maassa istuessa ja kivun riipaistessa pitkin kehoa ensimmäinen ajatukseni oli, että ”Nepal. Voi perse!” Olen viikon päästä lähdössä vaeltamaan kohti Lobuche Eastia ja ajattelin siinä havuja kämmenpohjista pyyhkiessäni, että tässäkö se reissu sitten meni. Pystyin kuitenkin nilkuttamaan parkkipaikalle ja ajelemaan kotiin, jonka jälkeen alkuviikko meni parannellessa. Pirun kipeä tuo kinttu oli ja öisin heräsin joka kerta kylkeä kääntäessä vihlaisuun, mutta hiljalleen se siitä alkoi hellittää. Suomalainen mieshän on sellainen, ettei se mene lääkäriin, ennen kuin on pää kainalossa, joten minäkin tyydyin lähinnä ibuprofeeniin ja kaverilta lainattuun polvitukeen. Ajattelin, että loppuviikko näyttää totuuden, minulla kun oli torstaista sunnuntaihin töitä.

Tätä nykyä Eerikkilässä työmoodissa

Perjantaina Eerikkilä Sports & Outdoor Resort (jep, tuolla nimellä urheiluopisto pyrkii nyt tulemaan tutuksi) järjesti ensimmäisen Eerikkilä Challenge -kisan, joka on pääasiassa yrityksille suunnattu tiimipäivä. E Challengessa duuniporukat pääsevät yhdessä juoksemaan / melomaan / polkemaan pitkin Liesjärveä ja ratkomaan erilaisia tehtäviä ja minä sain kunnian olla päivän juontaja. Mikkiin mölisemisen lisäksi juoksimme koko päivän Jouhkimaisen Miikan kanssa pitkin pöpelikköä kameran kanssa kuvaamassa ja haastattelemassa kisaajia ns. aftermovieta varten, joka sitten esitettiin illalla dinnerin ja palkintojenjaon yhteydessä. Samalla haalittiin myös kvuamateriaalia ensi vuoden kisan markkinointia varten. Olen jotenkin puolivahingossa (kiitos Mäkisen Eevan) päätynyt Eerikkilän mainosvideoiden outdoor-kasvoksi ja siten olin ilmeisesti melko luonteva valinta mukaan Challengeenkin. Miikan kanssa meillä on yhteistyö toiminut hyvin ja joka kuvauskeikalla on ollut hauskaa, joten mielelläänhän näitä tekee. Paitsi silloin, kun Miikka pakottaa hyppäämään neljä-asteiseen järveen ”silleen rennon kesäisesti” marraskuussa, kuten tässä alla olevalla videolla…



Ensimmäinen Eerikkilä Challenge meni hienosti ja sääkin oli aivan tolkuttoman komea. Aamulla Ruostejärven rantoja peitti paksu, aavemainen sumu, joka puolenpäivän aikaan muuttui pilvettömäksi taivaaksi ja auringonpaisteeksi. 13 joukkuetta pääsi rasteilla mm. vuolemaan, geokätköilemään ja järjestelemään olympiarenkaita ja välimatkat – yhteensä reilut 20km – taittuivat jalkapelin lisäksi fatbikeilla ja kanootein. Kisan jälkeen sauna oli lämmin ja dinneri maukas. Minulle ja Miikallekin kertyi lopulta noin 12 kilometriä juoksua rastien välillä ja vasta oikeastan illalla muistin, että ai niin, mullahan oli tämä polviongelma, maastossa touhutessa sitä ei edes huomannut. Huh! Vaikutti siltä, että ainakin polvituen kanssa Nepal tulee onnistumaan.

E Challengen tohinaa Liesjärven Hyypiökalliolla...

...Ja Kyynäräharjulla

Todellinen testi koitti kuitenkin vasta lauantaina, kun ajelin aikaisin aamulla Eerikkilästä suoraan Nuuksioon viikonlopuksi Partioaitan 365 Klubin kanssa. Edessä oli kaksi päivää maastossa rinkka selässä, joten polvi joutuisi koetukselle. Toisaalta Liesjärvellä juoksu tuntui enemmänkin auttavan kuin rasittavan vammaa, joten en ollut liian huolissani. Jouduin kuitenkin hieman lyhentämään päivämatkojamme ihan varmuuden vuoksi.

Lähdimme Kattilasta liikkeelle ja viime viikonlopun ruuhka Nuuksiossa oli kuin muisto vain. Kiertelimme Valklammen kautta rauhallisia pikkupolkuja pitkin Iso-Holman leiripaikalle ja näimme koko päivän aikana kaksi muuta ihmistä. Iso-Holmassakin saimme leiriytyä tyhjään niemenkärkeen, joka täyttyi helposti 18:n klubilaisen asettuessa taloksi. Muutama muu telttailija illan mittaa paikalle saapui, mutta kaiken kaikkiaan Nuuksiossa oli tällä viikolla erittäin hiljaista. Liekö sitten hieman harmaampi sää, joka vähintään turistit jätti kotiin. Sääli heille, koska väriloisto tähän aikaan vuodesta oli metsässä upeimmillaan! Sitä aina unohtaa, miten tolkuttoman hienoa aikaa syksy on liikkua, kun sää on hieman kirpeä, usva velloo lampien päällä ja lehdet tarjoavat kauneintaan kaikissa väreissä. Melkoista ilotulitusta oli tarjolla pitkin viikonloppua.

Nuuksio väreissä

Syysfiilis

Sunnuntaina jatkoimme vielä Vähä-Hauklammen luolien ja Haukankierroksen kallioiden kautta takaisin Kattilaan. Matka tarjoaa mojovia korkeuseroja, joita rinkan kanssa pusertaessa muistaa taas elävänsä ja mäkien jälkeen parkkipaikalle saapuessani huokaisin helpotuksesta. Polvi kesti, Nepal saa tulla! Tänään vielä hierojan runnottavaksi, niin eiköhän tuolla yksi 6000-metrinen Lobuche kiipeillä.

Lauantaina olisi vielä keikka Porkkalaan, muuten tämä viikko menee lähinnä pakatessa. Lento Istanbulin kautta Kathmanduun lähtee ensi viikon tiistaina.