sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Polvi koetuksella Liesjärvellä ja Nuuksiossa


Syyskuu vaihtui lokakuuksi niin nopeasti, etten sitä edes tajunnut viime viikon hujahdettua juostessa. Oikeastaan vain koivunlehtien väri kertoi, että tässä ollaan koko ajan menossa syksympää kohti! 

”Juostessa” on ehkä toki vähän liioiteltu ilmaus, ”linkuttaessa” olisi lähempänä totuutta. Vedin nimittäin viime lauantaina Nuuksiossa  ihan karmeat lipat liukkaan juuren päälle astuessa ja onnistuin taittamaan vasemman polveni nivelsiteet sököksi. Siinä maassa istuessa ja kivun riipaistessa pitkin kehoa ensimmäinen ajatukseni oli, että ”Nepal. Voi perse!” Olen viikon päästä lähdössä vaeltamaan kohti Lobuche Eastia ja ajattelin siinä havuja kämmenpohjista pyyhkiessäni, että tässäkö se reissu sitten meni. Pystyin kuitenkin nilkuttamaan parkkipaikalle ja ajelemaan kotiin, jonka jälkeen alkuviikko meni parannellessa. Pirun kipeä tuo kinttu oli ja öisin heräsin joka kerta kylkeä kääntäessä vihlaisuun, mutta hiljalleen se siitä alkoi hellittää. Suomalainen mieshän on sellainen, ettei se mene lääkäriin, ennen kuin on pää kainalossa, joten minäkin tyydyin lähinnä ibuprofeeniin ja kaverilta lainattuun polvitukeen. Ajattelin, että loppuviikko näyttää totuuden, minulla kun oli torstaista sunnuntaihin töitä.

Tätä nykyä Eerikkilässä työmoodissa

Perjantaina Eerikkilä Sports & Outdoor Resort (jep, tuolla nimellä urheiluopisto pyrkii nyt tulemaan tutuksi) järjesti ensimmäisen Eerikkilä Challenge -kisan, joka on pääasiassa yrityksille suunnattu tiimipäivä. E Challengessa duuniporukat pääsevät yhdessä juoksemaan / melomaan / polkemaan pitkin Liesjärveä ja ratkomaan erilaisia tehtäviä ja minä sain kunnian olla päivän juontaja. Mikkiin mölisemisen lisäksi juoksimme koko päivän Jouhkimaisen Miikan kanssa pitkin pöpelikköä kameran kanssa kuvaamassa ja haastattelemassa kisaajia ns. aftermovieta varten, joka sitten esitettiin illalla dinnerin ja palkintojenjaon yhteydessä. Samalla haalittiin myös kvuamateriaalia ensi vuoden kisan markkinointia varten. Olen jotenkin puolivahingossa (kiitos Mäkisen Eevan) päätynyt Eerikkilän mainosvideoiden outdoor-kasvoksi ja siten olin ilmeisesti melko luonteva valinta mukaan Challengeenkin. Miikan kanssa meillä on yhteistyö toiminut hyvin ja joka kuvauskeikalla on ollut hauskaa, joten mielelläänhän näitä tekee. Paitsi silloin, kun Miikka pakottaa hyppäämään neljä-asteiseen järveen ”silleen rennon kesäisesti” marraskuussa, kuten tässä alla olevalla videolla…



Ensimmäinen Eerikkilä Challenge meni hienosti ja sääkin oli aivan tolkuttoman komea. Aamulla Ruostejärven rantoja peitti paksu, aavemainen sumu, joka puolenpäivän aikaan muuttui pilvettömäksi taivaaksi ja auringonpaisteeksi. 13 joukkuetta pääsi rasteilla mm. vuolemaan, geokätköilemään ja järjestelemään olympiarenkaita ja välimatkat – yhteensä reilut 20km – taittuivat jalkapelin lisäksi fatbikeilla ja kanootein. Kisan jälkeen sauna oli lämmin ja dinneri maukas. Minulle ja Miikallekin kertyi lopulta noin 12 kilometriä juoksua rastien välillä ja vasta oikeastan illalla muistin, että ai niin, mullahan oli tämä polviongelma, maastossa touhutessa sitä ei edes huomannut. Huh! Vaikutti siltä, että ainakin polvituen kanssa Nepal tulee onnistumaan.

E Challengen tohinaa Liesjärven Hyypiökalliolla...

...Ja Kyynäräharjulla

Todellinen testi koitti kuitenkin vasta lauantaina, kun ajelin aikaisin aamulla Eerikkilästä suoraan Nuuksioon viikonlopuksi Partioaitan 365 Klubin kanssa. Edessä oli kaksi päivää maastossa rinkka selässä, joten polvi joutuisi koetukselle. Toisaalta Liesjärvellä juoksu tuntui enemmänkin auttavan kuin rasittavan vammaa, joten en ollut liian huolissani. Jouduin kuitenkin hieman lyhentämään päivämatkojamme ihan varmuuden vuoksi.

Lähdimme Kattilasta liikkeelle ja viime viikonlopun ruuhka Nuuksiossa oli kuin muisto vain. Kiertelimme Valklammen kautta rauhallisia pikkupolkuja pitkin Iso-Holman leiripaikalle ja näimme koko päivän aikana kaksi muuta ihmistä. Iso-Holmassakin saimme leiriytyä tyhjään niemenkärkeen, joka täyttyi helposti 18:n klubilaisen asettuessa taloksi. Muutama muu telttailija illan mittaa paikalle saapui, mutta kaiken kaikkiaan Nuuksiossa oli tällä viikolla erittäin hiljaista. Liekö sitten hieman harmaampi sää, joka vähintään turistit jätti kotiin. Sääli heille, koska väriloisto tähän aikaan vuodesta oli metsässä upeimmillaan! Sitä aina unohtaa, miten tolkuttoman hienoa aikaa syksy on liikkua, kun sää on hieman kirpeä, usva velloo lampien päällä ja lehdet tarjoavat kauneintaan kaikissa väreissä. Melkoista ilotulitusta oli tarjolla pitkin viikonloppua.

Nuuksio väreissä

Syysfiilis

Sunnuntaina jatkoimme vielä Vähä-Hauklammen luolien ja Haukankierroksen kallioiden kautta takaisin Kattilaan. Matka tarjoaa mojovia korkeuseroja, joita rinkan kanssa pusertaessa muistaa taas elävänsä ja mäkien jälkeen parkkipaikalle saapuessani huokaisin helpotuksesta. Polvi kesti, Nepal saa tulla! Tänään vielä hierojan runnottavaksi, niin eiköhän tuolla yksi 6000-metrinen Lobuche kiipeillä.

Lauantaina olisi vielä keikka Porkkalaan, muuten tämä viikko menee lähinnä pakatessa. Lento Istanbulin kautta Kathmanduun lähtee ensi viikon tiistaina.




1 kommentti: