perjantai 26. helmikuuta 2021

Hiihtoloma pervttu


Lapin reissu päättyi lopulta etuajassa, kun lapsi ei lentänytkään pohjoiseen vaan minä sen sijaan ajelin kotiin. Pari päivää ennen hiihtoloman alkua THL lausui tiedotustilaisuudessaan suosituksen olla matkustamatta, ja vaikka ulostulon ajankohdasta juuri hiihtoloman kynnyksellä voi olla montaa mieltä, sen ydin oli kuitenkin oikea: pandemiatilanne on pahentunut viime viikkoina nopeasti ja siksi juuri nyt ei pitäisi turhaan lähteä mihinkään. 


Tilanne on tietenkin todella ristiriitainen. Ensinnäkin ihmiset tarvitsevat lomaa ja pääsyä pois kotitoimistojen oravanpyöristä ja toisekseen, Lapin keskukset kaipaavat kipeästi rahaa, tuloja ja toimintaa kotimaan lomailijoilta menetettyään jo kaikki ulkolaiset asiakkaat. Ja ymmärrän hyvin, että nämä kaksi asiaa painavat vaakakupeissa paljon. Toisaalta sitten matkailu ja etelän hiihtolomat pakkaavat Lapin keskukset täyteen ihmisiä, jolloin turvavälit unohtuu helposti kaupoissa ja ravintoloissa ja myös siellä rinteessä. Voin vain kuvitella Levin ja Ylläksen gondolijonoja, kun koppiin sopii astua vain omalla porukalla. Jonossa jengi alkaa turhautumaan ja se näkyy änkemisenä ja pakkautumisena. Joo, suksien kanssa eteen ja taakse syntyy luonnostaan jonkinlainen turvaväli, mutta se ei paljoa auta, kun jengiä tulee sivulta ja ylhäältä ja alhaalta yli. Sama homma munkkipossuja odotellessa jossain rinnekahvilassa. Nämä ilmiöt olivat ikävä kyllä nähtävissä jo ennen lomiakin, jolloin väkeä oli tuntureissa kymmenesosa tämänhetkisestä. Ymmärrän siis oikein hyvin, miksi THL suositteli pysymään kotona. Ei kyse ollut ainoastaan after skista ja niistä karaokebaareista. Suosituksen ajoitus nyt vain oli aika huono, päivää ennen hiihtolomaa, ja ymmärrän hyvin, ettei juuri kukaan alkanut tällä varoitusajalla reissujaan perumaan. 



Me kuitenkin peruimme. Puhuin lapsen äidin kanssa ja päätös oli oikeastaan aika helppo, koska molemmilla oli sama fiilis: ei tuntunut hyvältä laittaa jätkää koneeseen kohti pohjoista. Poika ymmärsi yskän, vaikka vähän harmittelikin. Ajatus siitä, että lähtisi Lappiin, muttei voisi oikeastaan muuta tehdä kuin käydä pari tuntia päivässä mäessä jonottamassa ja istua loppuajan faijan kanssa mökissä, ei lopulta ollut kauhean houkutteleva hänellekään. Niinpä minä pakkasin kamat autoon ja ajelin etelään. Menetin lentolipun verran rahaa, minkä lopulta säästin hissilipuissa ja stressissä. Ihan hyvä näin. 


Jotkut ovat jo ehtineet kutsua päätöstä liioitteluksi ja turhaksi panikoimiseksi. Toisaalta jotkut ovat kiitelleetkin. Päätös oli kuitenkin itselleni ihan selkeä ja perusteltu. 


Ensinnäkin, ja ehkä tärkeimpänä, minulla ei vain ollut hyvä fiilis lennättää lasta Lappiin juuri nyt. Tilanne koronan suhteen on viime viikkoina huonontunut oleellisesti ja puhutaan jo kolmannesta aallosta. Jos silloin suositellaan, ettei lähdettäisi, minun mielestäni silloin ei ole järkevää lähteä. Joku minua viisaampi ja asian kanssa järjettömän paineen alla painiva on tullut siihen tulokseen, joten minä uskon. Jos teini olisi matkaan lähtenyt, se ei olisi ollut hänen oma päätöksensä, vaan minä vanhempana olisin ollut vastuussa reissusta, johon omatuntoni ei olisi venynyt. Omissa toimissani ja menemisissäni voin riskiä punnita, toimia ehkä jopa eri tavoin, mutta lapsen kohdalla oli helpompaa tehdä ratkaisu näin päin, vaikka se pientä pettymystä aiheuttikin. Söimme eilen jäätelöä kotona ja pidimme leffaillan, ei harmittanut enää. 


Toinen päätökseen vaikuttanut seikka on se, että olen matkailualan ammattilainen. Parin viikon päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun olen estynyt tekemään työtäni globaalin pandemian takia. Kyllähän se vituttaa, mutta ymmärrän täysin, miksi matkailu ja moni muu toimiala on nyt sulkutilassa. Minun puolestani voisi vähäksi aikaa sulkea kaikki muutkin. Ihan kaikki. Ymmärrän myös, ettei ole mitenkään minun käsissäni kuinka tässä käy, mutta jos voin toimia vastuullisesti tehden edes oman osuuteni, sen teen. Koska jos minä alan ammattilaisena en vastuullisesti toimisi, miksi olettaisin, että kukaan muukaan niin tekisi? Minun on mielestäni yritettävä näyttää esimerkkiä. En yritä kuulostaa tekopyhältä, mutta olisihan se siistiä, jos esimerkiksi rakennustyömailla tai Rauman telakalla mietittäisiin edes hetki samoin.



En osoittele ketään sormella tai paheksu yhtään muiden lähtöä vaikkapa Leville. Loma on ansaittu, tulee tarpeeseen ja auttaa myös Lapin matkailuelinkeinoa. Toivon ainoastaan, että jengi toimii tunturissa, tai missä ikinä kylpylässä nyt lilluvatkaan, omalta osaltaan vastuullisesti. Turvavälit, maskit, omat porukat, käsien pesut, testeihin menot ja kaikki tutuksi tulleet litaniat, you know the drill. Tämä homma on vain ja ainoastaan yksilöiden teoista ja toimista kiinni. 


Sanoivat televisiossa, että olemme loppusuoran ja  ”viimeisen taistelun” edessä. Rokotteet ja kesä tulee ja jossain vaiheessa tämä on ohi, kunhan nyt hetken vielä jaksamme.


Koitan jaksaa. Ragnarök, perkele!





 

tiistai 16. helmikuuta 2021

Äkäslompolo on Suomen Innsbruck


Tämä on ensimmäinen talvi viiteen vuoteen, kun en ole Itävallassa. Niinpä olen larpannut Alppeja nyt nelisen viikkoa Tunturi-Lapissa. Näyttää myös varsin todennäköiseltä, ettei keväällä tarvitse vielä lähteä Ruotsiin tai Norjaankaan, joten tänä vuonna pitää ottaa kaikki ilo irti kotimaan maisemista. Toistaiseksi se on onnistunut varsin hyvin, leikin, että Äkäslompolo on Innsbruck, Ylläs Stubai, Kesänki Kühtai, Kuertunturi Axamer Lizum, Pallas Schlick ja Pyhä Zillertal.
 

Kuukausi Lapissa ilman varsinaisia suunnitelmia on tarjonnut, jos ei nyt ihan Alppien parhaita päiviä, niin ainakin Finland’s finest, hyvää lunta ja aurinkoisia kelejä. Ainoat velvoitteet ovat olleet Finlav-kouluttajakoulutuksen vaatima parin päivän harjoittelu lumiturvallisuuskurssilla Ylläksellä ja Partioaitan ja Bliss Adventuren Adventure Weekend Pyhällä, muuten olen mennyt pitkälti minne nenä näyttää ja missä tekemistä on piisannut. Kolmisen viikkoa sitten sataneesta lumesta on riittänyt iloa monilla tuntureilla monena päivänä ja oikeastaan vasta nyt alkaa olla hiljalleen uuden dumpin tarve. 



Kellostapuli, Kesänki ja Lainio aurinkokylvyssä


Ja voi pojat millaista lunta sieltä kolme viikkoa sitten tulikaan! En ole koskaan laskenut Japanissa, mutta kaikki, jotka ovat, ovat sanoneet, etteivät näin lähelle saarivaltion olosuhteita ole koskaan aiemmin Suomessa päässeet. Alkukausi oli ollut pohjoisessa varsin vähäluminen, mutta jonkinlaiset pohjat tuonne oli ehtinyt jo asettumaan, joten uusi lumi hyvillä pakkasilla oli kuin hattaraa ja pumpulia siihen päälle tarjoten tolkuttoman hyviä laskuja melkein joka puolella. Dumpin jälkeen aurinko paistoi varmaan pari viikkoa putkeen, joten olosuhteet erinäisille skinnailupäiville ovat olleet aika perfect. Koska aiemmin talvet ovat painottuneet muille maille, en ole ennen laskenut näitä Suomen offariklassikoita kuin satunnaisesti, joten on ollut ilo ottaa tuntureita haltuun ja tutustua maastoihin isommalla suurennuslasilla. Hienoja mäkiä täältäkin löytyy, ainoastaan pituutta kaipaisi välillä lisää. En kuitenkaan oikeasti kehtaa valittaa. 


Kesänki


Yllämainituista lumiolosuhteista johtuen vyöryjäkin on ollut kuin itävallassa konsanaan. Ruka, Pyhä, Luosto, Ylläs, Pallas ja Kilpisjärvi, joka suunnasta on tullut kuvia ja ihan valtakunnan uutisiakin lumivyöryistä ja läheltä piti -tilanteista. Onneksi pahempaa ei ole sattunut, joten on ollut ihan mielenkiintoista seurata lumipakan kehitystä ja yrittää laittaa viime vuosina opittuja asioita käytäntöön niin turvallisuusoppien kuin lumivyöryteknikon taitojenkin suhteen. Helpompi tilanteen kehitystä on seurata täällä paikan päällä ja koittaa tehdä omia ennusteita kuin Helsingistä käsin. Samalla on ollut tervettä huomata, että mitä enemmän tässä on vuosien mittaan on oppinut, sitä enemmän tajuaa, että opittavaa vielä on. 


Kellostapulilla


Laskemisen lisäksi olen käynyt kiipeämässä jäätä Rukalla, Pyhällä ja Korouomalla. Aika hyvin tullut pari kertaa turpaan ja huomaa kyllä, että viime vuonna ei metrejä seinällä juuri kertynyt. Vähän pitää vielä tuntumaa hakea, että pääsee samoihin liidaussfääreihin kuin 2019 keväällä. Mutta onpa silti ollut nastaa päästä hakkuja nakuttelemaan, jääkiipeily on kuitenkin edelleen kaikista lähikiipeilylajeista se oma suosikkini. 


Otsalamppukiipeilyt Pyhän Tajukankaalla. Kuvan otti Toni Eskelinen


Vajaa pari viikkoa on tässä päiviä vielä jäljellä ennen paluuta etelään. Tällä viikolla laskusuunnitelmissa on vielä Lainio, Äkäskero ja ehkä Aakenus ja sitten alkaa olla kaikki perusklassikot kierrettynä. Kilpisjärvellekin oli suunnitelma lähteä, mutta sieltä tulleen infon perusteella taidan siirtää käsivarren laskut keväämmälle, sen verran on kuulemma herkässä lumet tällä hetkellä, että mitään mielenkiintoista laskettavaa ei ehkä uskalla juuri nyt lähteä puskemaan. Vaan ehtii sitä myöhemminkin. Loppuviikosta saan teinin tänne hiihtoloman viettoon, joten loppureissun päivät keskittynevät sen jälkeen pääasiassa rinnelaskuun. Toisaalta nuoriso nukkuu joka päivä johonkin kahteen, joten voihan se olla, että aamuisin tästä voi hiippailla vielä vähän randoille, kun mahis kerran on.