sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Talviretkiä, eräjormia ja päivitettty varustelista


”Jaa, se on kevät taas tullut, kun kaiken maailman amatöörit on lähteneet retkelle” tuhahti setämies olut kädessään Helvetinjärven Ruokejärvellä astellessamme metsästä tämän valloittamalle taukopaikalle. Olimme ilmeisesti häiriöksi hänen ja ystäviensä viikonlopulle, joka näytti koostuvan vähintään yhtä paljon tyhjennetyistä viinapulloista kuin tulipaikan vieressä lojuvista eräsuksista. 

Mies oli perikuva siitä, minkä takia en toivo itseäni kutsuttavan ”eräjormaksi”. Eräjormana käsitän juuri tuollaisen vanhemman suomalaisen retkeilijämiehen, joka on yleensä sovinistinen ja rasistinen, vähintäänkin ylimielinen ja aina sitä mieltä, että hänellä on vahvempi oikeus luontoon kuin jollain juuri harrastustaan aloittavalla. Eräjorma halveksii kevyitä Ospreyn rinkkoja, kalvollisia kuorivaatteita ja kaikkia värejä vihreän ja ruskean tuolla puolen. Hän osoittaa äänekkäästi mieltään, kun sinne omaan metsään – joka nyt sattuu sijaitsemaan suositulla, kaikkien verorahoilla ylläpidettävällä kansallispuistoalueella – tulee ”jotain aloittelijoita” ja ottaa sitten huikan Leijona-pullostaan.

Järvien jäät kantavat vielä hyvin

Ei se onneksi ihan kevät vielä ollut, lunta piisasi maassa ja sitä sateli myös lisää. Siinäkin mielessä kossupään arvio meni pieleen, että vain osa meistä oli aloittelijoita. Osa oli lähtenyt nauttimaan talvisesta maastosta ja hyvästä seurasta, osa testaamaan varusteitaan. Jollekin yö oli toki ensimmäinen ulkona lumisen maan aikaan, toisille kuitenkin liki rutiinia. Ja tämä ehkä juuri on parasta omassa työssäni: erilaiset ihmiset eri kokemuksella ja taustalla tulevat yhteen ja lähtevät maastoon. Siitä on 365 Klubissa kyse. Kolme vuotta sitten aloitetussa Klubissa on jo yli 90 000 jäsentä! Ja tosi vähän eräjormia.

Maaliskuussa vuorossa oli klubilaisten talviretket Nuuksioon ja Helvetinjärvelle. Jossain vaiheessa, kun parvekkeellani Etelä-Helsingissä oli auringossa jo yli 10 astetta lämmintä, näytti siltä, että termistä ”talviretki” voi tämän vuoden osalta luopua ja edessä olisi nilkkoihin asti loskaa rinkat selässä. Onneksi pakkaset ja lumisateet tekivät kuitenkin vielä paluun ja viikonloppuihin saatiin niille toivottua haettua talven tunnelmaa. 

Kollegani Petri kutsuu mun telttaa Bioska-koirankakkapussiksi...

Retkien teemana oli tarlviretkeilyn opettelu, joka oli jaettu neljään pääkohtaan: Liikkuminen, yöpyminen, pukeutuminen ja ruokailu. Näitä käytiin tekemisen kautta läpi vaeltamalla noin 16 kilometrin matkat, joiden puolivälissä leiriydyttiin maastoon. Illalla tehtiin nuotio, keitettiin pannukahveja ja paistettiin lättyjä. 

Oli nastaa päästä taas maastoon asiakkaiden kanssa, edellisestä yön-yli-ressusta kun oli vierähtänyt jo useampi kuukausi. En myöskään hetkeen ollut kanniskellut päiväreppua painavampaa rinkkaa, joten teki hyvää vetää kilot selkään ja lähteä hankeen tarpomaan. Löytyi taas vähän uusia lihaksia, joiden olemassaolon oli ehtinyt unohtamaan tässä tauon aikana. Etenkin Helvetinjärven korkeuserot tekivät tehtävänsä. Ennen Nuuksion viikonloppua kävin juoksemassa ensin tiistaina kympin ja perjantaina kahdenkympin lenkit ja voin kertoa, ettei sunnuntaina työviikonlopun päätteeksi tarvinnut silloinkaan unta liikoja huudella. 

En usko, että maailmassa on ihmistä, joka ei tykkäisi lätyistä 
maastossa vaelluspäivän päätteeksi. 

Nyt kun lihakset on herätelty, onkin hyvä suunnata pohjoiseen! Ensi viikolla vaellamme klubilaisten kanssa viiden päivän aikana noin 50:n kilometrin osuuden Karhunkierroksesta Oulangassa ja siitä matka jatkuu Pyhälle klubin offariviikon pariin. 

Tähän vielä, kun joku tuolla Insagramin puolella kyseli, päivitetty varustelistani yhden yön talviretkille:

Vaatteet: 
Soft shell -housut ja -takki (Tierran Acet, päälle) 
Kuoritakki ja -housut (Tierran Back-upit)
Kevytuntuvatakki (tai no, Primaloftia tuo Tierra on)
Merinokerrasto (Aclima woolnet, päälle)
Välikerros-paita, liner-sormikkaat, varasukat, bokserit ja villasukat kuivapussiin
Kaksi pipoa, toinen liikkuessa, toinen leiriytyessä 
Buffi
Hanskat

Muut: 
Rinkka (Osprey Levity 60 l)
Teltta (Black Diamond HiLight)
Makuualustat, solumuovi ja ilmatäytteinen (Therm-A-Rest)
Makuupussi (kolmen vuodenajan) ja tyyny
Ruokailuvälineet ja muki

Primus Lite -keitin ja talvikaasu
Otsalamppu & varapattereita 
Lämpömittari 
Kevyt lumilapio 
Varavirtalähde 20 000 mAh
Garmin inReach GPS-vehje
Vessapaperirulla kuivapussiin pakattuna
Ensiapupakkaus
Sauvat
Survival kit (Kuivapussi, jossa kaikkea nippusiteistä naruun, neulaan ja lankaan)
Sytykepussi (Sytytyspalloja, tuohta, tamponeja, tulukset, tulitikut, stendari)
Puukko (Terässä on Tangomarkkinat -logo!) 
Litran Nalgene-pullo lämpösuojuksella & termospullo
Kamera 
Ruokaa (Pari Real Turmat -pussia, voipaketti, ruisleipää, HartSport -jauhepussi)
Vaelluskengät (Hanwag Ivalo -talvikenkä)

No okei, oli Nuuksiossa vähän keväistä kuitenkin jo.



3 kommenttia:

  1. Pari kysymystä:

    1) Miten toi BD:n telttasi viihtyy sateessa? Tuleeko siitä vesi läpi samaan tapaan kuin BD:n vanhemmista kevyistä telttamalleista?
    2) Lobuche ja hanskat ja kengät - luuletko, että Laspon Nepal Cubella pärjää, vai tarviiko olla järeämmät tossut? Tarviiko untuvarukkasia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      1) Huonosti viihtyy BD sateessa. Se on selkeästi enemmänkin kirpeiden pakkassäiden teltta, koska kosteus tulee isommassa sateessa nopeasti läpi. Kyllä mä sillä olen pärjännyt Grönlannin kosteudessa, mutta ei se kyllä niihin olosuhteisiin ole tehty...

      2) Luultavasti noilla Nepal Cubeilla ja paksuilla sukilla pärjää Lobuchen rinteillä. Itselläni ei ollut untuvarukkasia mäessä, pärjäsin hyvin Hestran Alpine Pro -hanskoilla, joissa minulla oli linerit alla. Auringon noustua yhdeistelmä oli jopa melkein liian kuuma, muistaakseni otin linerit välistä pois jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Kiitti Teemu. :)

    Mulla on vähän vastaava BD ja siksi ajattelin, että mitenköhän tuo tuoreempi yksilö toimii märässä. Omaani en ota sateisiin oloihin, vaan valitsen jonkun toisen teltan, vaikka toi pakkasessa onkin ihan mahtava asumus.

    Mä jatkan kamojen arpomista Lobuchelle. Ehkä lähden noilla pienemmillä kengillä.

    VastaaPoista