maanantai 18. marraskuuta 2019

Harmaa arki ei oo niin harmaa


Tässä alkaa taas elämä voittaa. Pari viikkoa se tolkuton kooma ja väsymys kesti, mutta pikkuhiljaa olen alkanut päästä taas rutiineihin kiinni. Aloitin juoksulenkit viime viikolla ja huomasin, miten paljon olenkaan niitä kaivannut! Tässä on nyt useampi kuukausi mennyt töiden takia niin, että juoksuhommat ovat jääneet varsin vähälle, joten kävin varovasti viiden ja kahdeksan kilsan lenkit nakuttamassa ja ai hitto että tuntui hyvältä! Ja kyllä muuten juoksu kulki, kun on melkein pari kuukautta norkoillut yli 4000 metrin korkeudessa.

Viikonlopun vietin mökillä Sipoossa, missä sielläkään en ole kesäkuun jälkeen ehtinyt käymään. Myös pieruverkkariaika on ollut kesän ja syksyn varsin kortilla töiden takia, joten mökillä oleminen ilman mitään varsinaista tekemistä tuntui sekin aika hyvältä. Kuten todettu, alkaa elämä voittamaan. 

Teini lähti innoissaan mökille

Ylipäänsä on aika mukava saada taas  kaupunkirutiinit pyörimään. Juoksu, treeni, lapsen koulu, ystävät ja kaikki normaali tekeminen on tietyllä tavalla luksusta, kun on ollut viisi kuukautta tien päällä koko ajan. Rauhallinen aamuespresso sohvalla ja uusien levyjen kuuntelu ovat sellaisia, mistä haaveilin monta kertaa teltan pohjalla Nepalissa ja Grönlannissa. Nyt olen aamuisin hionut Vuoden levyt 2019 -listaani samalla, kun NHL pyörii taustalla. Pari viikkoa sitten kotiin palatessa hieman jopa jännitti arjen asettuminen, mutta nyt, kun sen pahimman väsymyksen on saanut taitettua, tämä on aika jees. 

Hyvin maistuvien juoksuhommien lisäksi kävin viime viikolla pitkästä aikaa fyssarilla, jonka kanssa katsoimme uuden treenisuunnan tulevalle talvelle ja keväälle. Puolitoista vuotta sitten aloittamani harjoittelu on tuottanut hyvää tulosta jalkojen osalta ja ongelmat nilkkojen ja polvien kanssa alkavat olla korjatut. Se näkyi etenkin kesällä töissä, missä olin paljon edellisvuosia vahvempi, ja se tietenkin heijastui myös Cholatselle. Nyt treeniä aletaan ohjaamaan enemmän liikkuvuuden parantamiseen ja coren vahvistamiseen, jotta saadaan keski-ikäinen äijä pysymään työ- ja vuoriondiksessa tulevinakin vuosina. Uusi ohjelma keskittyy siis enemmän yläkropan tekemiseen ja testasin sen kunnolla ensimmäistä kertaa eilen. Olen melko varma, että fyssarini on oikeasti vain sairas sadisti, joka nauttii siitä, että nelikymppinen semiläski tekee melkein kuolemaa kotona. No, ehkä tuo tuosta hiljalleen lähtee kulkemaan ja toivottavasti tuloksia voidaan sitten kattella keväällä Baruntsella.

Eka lihaskuntotreeni kotona puoleen vuoteen. Moro.

Ravasin viime viikon ahkerasti myös Partioaitan ja Matkatoimisto Aventuran väliä suunnittelemassa ensi vuotta. Hitto, sehän on jo viides kesä edessä, kun Partioaitan kanssa reissuja tehdään! Niin se aika jne. Suunnitelmat vuoden 2020 vaelluksista ovat varsin valmiina ja niitä julkistellaan myyntiin tässä tulevina viikkoina. Pitää olla kyllä älyttömän tyytyväinen, että on saanut niin hyvät yhteistyökumppanit mukaan ja että töitä piisaa. Facebookin muistot-toiminto muuten muistutti tänään, että tasan viisi vuotta sitten keksin päähänpistona hakea opaskouluun Eerikkilään.


Treeni, työ ja rutiinit ovat kivoja, mutta kaikista eniten tässä silti odotellaan jo talvea. Kävin eilen vahingossa ostamassa uuden splitin ja viime viikolla huolsin ja laitoin valmiiksi jääkiipeilyvarusteet. Nyt lasken tässä aamuespressojeni lomassa päiviä, että pääsen kamoja taas käyttämään. Niitä on 22. 

Kohta vanha taipuu taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti