Salla, Ylläs ja tähtäimenä lumivyöryteknikon pätevyys

Laskeskelin tuossa, että tänä vuonna tulen viettämään Lapissa yhteensä noin kolme kuukautta. Huhtikuussa 3-4 viikkoa, kesällä kuutisen viikkoa ja erinäisiä pätkiä siinä välissä. Ensimmäinen Lapin keikkani vei viime viikolla Sallaan ja Ylläkselle. 

Viikon pääkohteeni oli Ylläs ja siellä järjestettly lumiturvallisuuskurssi, mutta päätin ottaa pohjille pari päivää Sallassa, ettei pohjoiseen vain yhden viikonlopun takia ajelisi. Sallassa oli rapeat 32 astetta pakkasta mökin pihaan ajellessa, eli sydäntalvi näytti parastaan! Onneksi seuraavana aamuna sentään hieman hellitti ja mäkeen pääsi ”ainoastaan” 19 pakkasasteen siivittämänä, johon tosin oman lisänsä toi Sallan huipulla puhallellut 10 m/s tuuli. Ei päässyt hikoilemaan vaikka kuinka laski ja pöllyävä lumi teki näkyvyyden käytännössä olemattomaksi. Keskityin rinnelaskuun säästäen skinnaukset torstaille. 

-32°c. Rapeeta.

Seuraavana aamuna lämpötila oli yllättäen noussut maireat 15 astetta ja olosuhteet lupailivat hyvää. Uutta lunta oli tunturi täynnä, joten pakkasin skinnauskamat reppuun ja lähdin mäkeen suunnitellen Sallan loivia mutta leppoisia ja syvälumisia takamaastoja kohteekseni. Rinteessä kuitenkin huomasin, että etelästä puhaltanut tuuli oli pakannut isot kasat puuterilunta suoraan Sallan eturinteiden oikeaan reunaan eikä mäkiä ollut lanattu kissoilla ollenkaan. Vielä kun mäessä ei ollut itseni lisäksi ketään muita, käytännössä koko eturinne oli jätetty privaatiksi puuterikentäkseni, jota sai hissilaskuna luupata niin paljon kuin jaksoi! Hylkäsin nopeasti skinnailuhommat ja keskityin nauttimaan täydellisestä lumesta omassa mäessäni. Hyviä puuterilinjoja löytyi niin rinteestä kuin viereisestä metsästäkin ja päivä oli varmaan kauden toistaiseksi paras! Parin tunnin jälkeen olin jo aivan romuna tauottomasta pyydakruisailusta ja luovutin. Ihan mahtava päivä!

Wheeeeeeeeeeeee !

Perjantaina siirsin väsyneen ruhoni Ylläkselle, missä en ollut ennen käynyt. Upeassa pilvettömässä auringonlaskussa ajelin Äkäslompoloon, missä ehdin vielä hetken ihastella ympäröiviä kutsuvia tuntureita ennen kuin pimeys nielaisi ne syliinsä. Ymmärsin heti, miksi Finlavin lumiturvallisuuskurssi järjestetään juuri täällä.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Euroopan sosiaalirahaston tuella järjestetty Lumiturvallisuuskoulutuksen kehittäminen ja lumivyörytiedon tuottaminen -hanke on viimeisen parin vuoden aikana kehittänyt ensimmäisen suomalaisen lumiturvallisuuskurssi-putken. Hanketta on hallinnoinut Humanistinen ammattikorkeakoulu ja sen kehityksessä on ollut mukana lukuisia tahoja aina Lapin pelastuslaitoksesta Metsähallitukseen ja esim. Suomen hiihdonopettajiin. Aiemmin lumiturvallisuusopit on haettu perinteisimmin Ruotsista ja Norjasta, mutta viimein pohjoisten naapuriemme rinnalle on kehitetty kotimainen putki. Hankkeen päätyttyä vuoden 2017 lopussa syntyi FINLAV – Suomen Lumivyörykoulutus -koulutusjärjestelmä ja sitä hallinnoi nyt Suomen Hiihtokeskusyhdistys.

Piipparihommia

FINLAVin ensimmäiset kurssit järjestetään tänä talvena ja Ylläksellä oli vuorossa Lumiturvallisuus 1, joka on koulutusputken (yllättäen) ensimmäinen osa. Siitä voi jatkaa ensin kurssin kakkososaan ja siitä sitten halutessaan ns. PRO-puolelle, missä minunkin tähtäimeni on. Tavoitteeni on tulevien talvien aikana hankkia ensin lumivyöryteknikon pätevyys ja jatkaa siitä myös kouluttajaksi, jos rahkeet riittää. Lisää täytettä CV:hen!

Kaksipäiväinen kurssi sisälsi noin 50/50 -suhteessa luentoja sisätiloissa ja käytännön harjoituksia maastossa. Ensimmäisenä päivänä luento-osuuden jälkeen teimme piippari- ja pelastusharjoituksia hissimaastossa ja kävimme skinnaamassa ja arvioimassa rinnekulmia keskuksen vieressä. Iltapäivä huipentui kolmen vyöryuhrin pelastamiseen noin 50x100 metrin alueelta. 13:ssa minuutissa oli kaikki kolme uhria kaivettu ylös. Hyvä treeni!

Uhrin etsintää puolitoistametrisestä hangesta

Keli Ylläksen huipulla pilvien välissä oli komea

Toisena päivänä lyhyen luennon jälkeen pakkasimme kamat ja siirryimme Kesänkitunturille skinnaamaan, laskemaan ja tutkimaan lunta, kerrostumia ja arvioimaan maastoa. Mukavan viileässä talvikelissa skinnasimme hieman Kesängin huipun alapuolelle, kunnes lumi muuttui jäiseksi korpuksi ja laskimme alas. Koska puuteri puurajalla ja sen alla oli erinomaista, teimme vielä toisen nousun ylös samalla kaivaen hieman hankea nähdäksemme miten lumi oli Kesängillä kerrostunut. Saatiinpa yksi kunnollinen humahduskin aikaan heikon lumikerroksen romahtaessa jossain allamme. Onneksi olimme kuitenkin sen verran loivassa kulmassa, että varsinaista vyöryvaaraa ei allamme ollut. 

Mikä menee ylös...

...tulee myös alas

Kaiken kaikkiaan kaksipäiväinen Lumitruvallisuus 1 oli erinomainen tietopaketti talvella rinteissä liikkuville ja etenkin offareille suuntaaville. Tietoa ja käytännön taitoa jaettiin hyvässä suhteessa ja kurssin vetäjä, suomalaisen lumitruvallisuuden pioneeri ja HUMAKin lehtori Eeva Mäkelä oli loistava. Näillä opein on hyvä jatkaa ensin käytännön harjoituksiin omille skinnausreissuille mm. Kebnekaiselle ja siitä sitten FINLAVin kakkososaan joko keväällä tai sitten ensi talvena. 

Todistustenjako

Myös ensi-visiitti Ylläkselle oli hyvä. Yksi Suomen parhaista takamaasto-alueista kutsuu takuulla takaisin, toivottavasti vielä jo tämän talven aikana. Ehkä keväthangille? Ainoa särö hienoon viikkoon tuli majoituksestani, jossa nähtävillä oli tämänhetkinen Lapin turistihuuma. Tammikuussa off-seasoninkin aikaan huonehinta oli Lontoon kesäöiden luokkaa hotellin tason ollessa korkeintaan kahta ja puolta tähteä. Kalliilla hinnalla sai huonoa palvelua, nuhjuisen huoneen ja melkoisen myötähäpeän, kun katselin vaivaantuneita brittimatkailijoita syömässä kuivaa tiikerikakkua Kari Tapion soidessa taustalla. Näin härskiä Ota rahat ja juokse -henkeä ei ole aiemmin tullut pohjoisessa vastaan kuin mitä äkäslompololainen hotelli tarjosi, enkä voinut olla miettimättä, että tätäkö tämä nyt sitten on. Ihan sama mitä tarjotaan, kun jengi maksaa joka tapauksessa, koska Lappi, poro, revontulet ja joulupukki? Ei ihme, että kiinalaiset rakentavat jo omia hotellejaan omilla palveluillaan Suomeen. 

Aamukahvia ei ennen seitsemää hotellista saanut, koska huonesiivooja oli unohtanut käydä ja samalla jättää minulle huonehintaan kuuluneen pikakahvin, joten jouduin kotimatkalla köröttelemään Pelloon asti ennen ensimmäistä mukia. Toivottavasti Pyhällä on asiat paremmin, sinne nimittäin suunnataan ensi viikolla!

Lapissa mukana liikkuivat:

Partioaitta | Tierra | VAI-KØ Clothing  | Oatlaws | Matkatoimisto Aventura