Tässä alkaa hiljalleen vuosi 2018 vedellä loppujaan. Koska kuluneen viikon aikana sosiaalinen mediani on alkanut täyttyä kaikenlaisista vuoden levyt ja vuoden sitä ja sitä -koosteista, ajattelin, että on aika itsenikin vetää kuluneet 12 kuukautta nippuun levyjen lisäksi perinteisen vuosikatsauksen muodossa.
Heräsin vuoteen 2018 Innsbruckissa Itävallassa. Uudenvuoden skinnailureissu oli haastava lumiolosuhteiltaan, kuten tuntui olevan lopulta koko talvi, riippumatta siitä, minne laudan kanssa suuntasi. Toisaalta haastavat lumiolosuhteet oli lopulta yksi talven teemoistani aloitettuani Finlav-lumivyöryteknikon koulutusputken. Sen ensilaukaukset ammuttiin jo aiemmin syksyllä Nummelassa ja ensimmäinen virallinen osa koulutuksesta oli vuorossa tammikuun lopulla Ylläksellä. Seuraava osio, Finlav 2, on vuorossa ensi huhtikuussa Norjassa.
Jossain Itävallan Alpeilla tammikuussa 2018
Alkuvuoden vietin pitkälti kotimaassa laskien Talmassa ja jääkiipeillen Helsingin Pirunkalliolla. Kiipeily oli yksi viime talven isoimmista asioista itselleni, viimein otin hommasta hieman niskalenkkiä ja aloin toden teolla treenaamaan ja kehittymään. Myös hakkujen kanssa kiikkuminen tulee jatkumaan aktiivisesti tänä talvena, tavoitteena on hiljalleen alkaa liidaamaan jäällä. Yikes!
Hiihtolomalla piipahdettiin Nizzassa ja sielläkin päästiin mäkeen!
Hiihtoloma @ Isola 2000
Keväällä auton keula suuntasi kuukaudeksi Lappiin. Pyhällä laskettiin Partioaitan 365 Klubin offariviikolla, sielläkin haastavissa oloissa, mutta homma saatiin kunnialla läpi. Seuraavaksi vuorossa oli Kebnekaisen maastot, missä en aiemmin ollut talvella käynyt. Tavoitteita oli kaksi: Kebnen ja Tuolpagornin huipuilta laskeminen, mutta jälleen luonto tuli tielle. Vyöryvaara oli Ruotsin vuorilla tapissaan, eikä kumpaakaan projektia olisi voinut millään tasolla turvallisesti toteuttaa. Niinpä peräännyimme suosiolla, ajelimme Abiskoon, ja laskimme siellä sen verran kuin laskettavissa oli. Ruotsissa oli huonolumisin talvi 30:een vuoteen, joten ihan helppoa hyvien päivien saaminen ei ollut. Paras sellainen tippui lopulta syliin hieman vahingossa päädyttyämme Arctic Guidesin kanssa helikopterin kyytiin etsimään laskettavia linjoja. Yksi parhaista laskupäivistäni ikinä! Ensi keväänä, jos vain aikataulut sallivat, luvassa on uusinta niin helihommiin kuin Kebnekaisen maastoihinkin.
Heliski @ Abisko, huhtikuu 2018
Toukokuussa aloin juoksemaan, ensin vastahakoisesti, sitten – yllättäen – vapaehtoisesti. Minut haastettiin mukaan Bodom Trailin 10 kilometrin yöjuoksuun, jonka päädyin vetämään vatsataudissa. Olin viimeinen maaliviivan ylittänyt ja kisan jälkeen vannoin, etten juokse enää ikinä. Kuitenkin jokin jäi kaivelemaan, joten aloin tervehdyttyäni lenkkeilemään omaksi ilokseni ja yhtäkkiä huomasin juoksevani kymmenen kilsan treenejä. Siitä se sekoilu sitten alkoi ja kesällä juoksin jo Saanan huipulle Kilpisjärvellä. Syksyllä 21 kilometrin Sipookorpi Trailin jälkeen suostuin viimein tunnustamaan, että tämä juoksuhan on ihan mukavaa ja nyt ensi toukokuulle kalenterissa on jo kaksi kisaa, 21 km ja 34km!
Onnellinen juoksumies 16 kilsan lenkin jälkeen
Talven tavoite oli myös saada alle ainakin viisikymmentä laskupäivää, joka toteutui lopulta jo huhtikuussa. Kauden viimeiset käännöset saatiin kuitenkin vasta kesäkuun alussa, kun suuntasimme Venäjälle tavoitteenamme laskea Mount Elbrusin huipulta alas. Hieno reissu päätyi hienoiseen pettymykseen käännyttyämme 5100 metrin korkeudessa. Komeat korkeusenkat laskemiselle kuitenkin! Samalla päätin, että tästä eteenpäin en lumilaudan kanssa yli 5000:een metriin nouse. Kiipeily kiipeilynä ja laskeminen laskemisena. Mutta never say never ja ehkä sitä voisi Elbrusillekin palata vielä kokeilemaan! Laskupäiviä kaudelle kertyi lopulta komeat 58.
Sopeutumispäivä Elbruksella kesäkuussa 2018
Kesäkuussa kerettiin kääntymään myös Lontoossa, missä poikani kanssa viime vuonna New Yorkista aloittamamme ”maailman suurkaupungit” -sarja sai jatkoa. Ensi vuonna vuorossa on Berliini.
Musikaalikävelyä Lontoossa matkalla musikaaliin. Kesäkuu 2018.
Kesä kului pitkälti töissä. Jo perinteiseen tapaan pakkasin juhannuksen perään auton ja ajelin Tornion kautta Ruotsiin. Tällä kertaa Lapissa vierähti viisi viikkoa, ensin Kebnekaisella, sitten Sarekissa ja lopuksi Haltilla 365 klubilaisten kanssa. Siinä välissä kerkesin viettää elämäni kuumimman rantaloman Sallatunturissa, missä makasin hiekkarannalla kaksi viikkoa putkeen. Absurdein kesäloma ikinä!
Olen pyrkinyt musavuosieni jälkeen käymään edelleen joka kesä edes yksillä festareilla ja Haltin jälkeen kerkesin kuin kerkesinkin Oulun Qstockiin näkemään Bad Religionin. Oli suhteellisen epätodellinen olo heilua BR:n pitissä kun samana päivänä olin vielä saatellut vaelluksen loppuun 600 kilomeriä pohjoisempana. En ollut käynyt suihkussa viikkoon, mutta sitä tuskin kukaan huomasi…
Maailman paras Bad Religion @ Qstock 2018
Elokuussa vuorossa oli kaksi keikkaa Grönlantiin Aventuran ja Partioaitan yhteistyönä. Qassiarsukin ja Narsarsuaqin alueella melottiin jäävuorten seassa ja vaellettiin vuoristossa. Sanoin pitkin vuotta, etten yhtään tiedä, mitä Grönlannilta odottaa muuta kuin että sen on pakko olla ihan älyttömän hieno paikka. Ja se oli, ja paljon enemmän! Se fiilis, kun istuskeli auringonpaisteessa kajakissa valtavien jäävuorten seassa pujotellen, oli jotain aika way beyond. Kuten yleensä vuorilla, myös vesillä todella tunsi oman pienuutensa luonnon edessä. Onneksi Narsarsuaqiin pääsee ensi vuonnakin!! Reissu on loppuunvarattu.
Eeva Mäkinen meloo Grönlannin vesillä elokuussa 2018
Syyskuussa vuorossa oli vielä vuoden viimeinen työkeikka, kun suuntasimme Venlojen vaelluksen kanssa ruskavaellukselle minnekäs muualle kuin Kebnekaiselle. Olin Ruotsin huipulla kaikki muut vuodenajat jo kokenut, mutta syksy oli vielä näkemättä. Ja voi hitto, että oli hienoa! Ruskan värien ilotulitus oli upea päätös työvuodelle.
Ruotsin Lapin ruskaa syyskuussa 2018
2018 huipentui osaltani Nepalin Cholatselle, joka oli ollut päätavoitteeni koko vuoden. Hieno reissu sai hieman surkean päätöksen sairastuttuani matkalla, minkä vuoksi jouduin hylkäämään koko huiputusyrityksen. Nepalin matka oli joka tapauksessa antoisa ja opettavainen ja antoi kovasti lisää itseluottamusta tulevia koitoksia ajatellen. Cholatsen reissun isoimmaksi asiaksi nousi lopulta se, että uskalsin sille ylipäänsä lähteä.
Välttelemässä Cholatsen kiipeämistä Nepaissa lokakuussa 2018
Tykkään asettaa itselleni konkreettisia tavoitteita ja niiden valossa kulunut vuosi oli onnistunut. Halusin kehittää jääkiipeilyäni ja laskea yli 50 päivää ja molemmat toteutuivat.
Työssäni tärkeintä on turvallisuus ja tämä oli kolmas vuoteni peräkkäin, kun yhdellekään asiakkaalle ei yhdelläkään vaelluksella sattunut mitään. *kopkopkop*. Siitä olen ylpeä. Tämä oli myös kolmas vuoteni kun elätän itseni ulkoillun ammattilaisena. Matkustin vuonna 2018 yli 150 päivää, nukuin 75:ssä eri paikassa ja öitä teltassa kertyi vajaa sata. Vuonna 2018 sain taas tehdä sitä mitä eniten rakastan ja elää elämää, josta nautin joka hetki. Se oli, ja on, lopulta tärkein tavoiteeni, joka vuosi.
Itsenäisyyspäivä 2018
Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin ne vuoden levythän ovat tietenkin:
Judas Priest - Firepower
Riverside - Wasteland
Deicide - Overtures of Blasphemy
Pää Kii - Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan
Terrorizer - Caustic Attack
Einherjer - Norrøne Spor
Ghost - Prequelle
Psycroptic - As the Kingdom Drowns
The Crown - Cobra Speed Venom
Tribulation - Down Below
Ensi vuoden reissuille mukaan pääsee täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti