maanantai 26. huhtikuuta 2021

Laskupäiviä Suomessa 54


Se oli aivan hyvä talvi. Laskupäiviä kertyi 54, kaikki Suomessa. 


Koronan sekoitettua rutiinit, jotka viime vuodet ovat vieneet yleensä talvella Itävaltaan ja keväämmällä Ruotsiin ja norjaan, piti katse kääntää kotimaisemiin. Kalenterin oltua varsin tyhjä töistä oli kerrankin mahdollisuus ottaa haltuun kotimaan klassikoita ja ylipäänsä tutustua paremmin Lapin takamaastoihin. Etenkin Ylläksen seutu on jäänyt aiemmin paria lumivyöryteknikkokurssiviikonloppua (huhhuh, mikä sana) lukuunottamatta vieraaksi, joten tarkoitus oli paikata aukkoja laskusivistyksessä. 


Olin Lapissa yhteensä kymmenen viikkoa, josta suurimman osan Äkäslompolossa ja Pyhällä. Sallassa käännähdin muutaman keikan ja Pallaksella myös. Ainoa suunnitelma, joka kariutui, oli visiitti Kilpisjärvelle, joten jäipä jotain mutusteltavaa tulevillekin kausille. Yksittäisiä laskutavoitteita ei Pallaksen Pyhäkurun lisäksi oikeastaan ollut, vaan ajatus oli nauttia päivistä milloin missäkin hyvän lumen perässä. Sen voi sanoa onnistuneen ja etenkin helmikuussa hyvää lunta löytyi Ylläksen suunnilta paljon. Etelässä ollessa Talmaa tuli hinkattua antaumuksella ja vuosia takaraivossa kummitellut frontside 360 indy meni kauden vikana päivänä päälle! Kävinpähän myös vetämässä puuteria ravihevosen perässä maaliskuussa. Se päätyi Maaseudun tulevaisuuteen.


Tässä kuvien muodossa muutama suosikkihetkeni laskukaudelta 2020/2021:


Kylmä päivä Kellostapulilla helmikuussa. Noi tykkymetsät oli keskitalvella aika upeita.

Kesänkitunturi Äkäslompolossa tuli laskettua monta kertaa ja moneen suuntaan.

Alhaalla näkyy Kesängin keidas, mistä sai höyrymakkaraa ja kahvia, niitäkin aika monta kertaa.



Lainion reissu oli hieno pitkä päivä Kesängin yli molempiin suuntiin. Parkkiksella oli -28 lähtiessä. 
Tipuin ojaan Kesängin ja Lainion välisessä kurussa ja rikoin kauden toiset sauvani.

Kellostapulin eteläpuoli uudella lumella oli aika hyvä. 

Meillä on parin kaverin kanssa ollut tapana puhua Talma-päivistä Japani-talkoina, eli mennään takarinteen setämiesparkkiin ja vedetään Japan Aireja. Vanhuuden mittari on se, miten polvet vielä taipuu. 
Näköjään ihan ok!

Joskus nuorena poikana mun suosikkitemppu oli frontside 360 indy ja se on edelleen yks makeimpia trikkejä kenen tahansa tekemänä. Loppukaudesta oli pakko kokeilla, meniskö sellainen 20 vuoden jälkeen itelläkin. Meni se. 

Matkalla Lapista kotiin poikkesin kaverin mökille Keski-Suomessa, missä vedeltiin pellolla moottorikelkan kanssa, kun lunta oli aika paljon. Sit yks ajatus johti toiseen ja lopulta päädyin ravitalli Tero Lahtisen ohjastaman Hermannin perään laudan kanssa. Yks ehdottomasti siisteimpiä ja oudoimpia laskujuttuja mitä olen kokeillut!

Huhtikuun päivät Pyhällä oli hienoja. Lunta riitti vielä hyvin ja Kuorinkikuruun tuli laskettua suunnasta jos toisestakin. Ei ollut ruuhkaa ja linjat oli komeita. 

Kausi päättyi aurinkoisen Pyhäkurun laskuun Pallaksella.

Kiitos ja ensi kauteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti