Nyt, kun mäet on taas hetkeksi laskettu, on aika jännittää tulevan kesän näkymiä. Elämme edelleen pandemia-aikaa ja epävarmuutta on paljon ilmassa, vaikka parempaan päin ollaankin menossa. Vielä on kuitenkin mahdoton sanoa, miten matkailun avaamisen kanssa tulevina kuukausina käy. Minun työkesäni alkaisi juhannuksena viiden viikon siivulla Ruotsissa ja jatkuisi elokuussa reilulla kolmella viikolla Grönlannissa. Syksyllä olisi lisää Ruotsia ja myöhemmin vielä kuukauden verran hommia Nepalissa. Yhdenkään työreissun toteutumisesta ei ole vielä varmuutta.
Ulkomaanmatkailun normalisoituminen vaatisi kahta asiaa: Rokotusten laajaa kattavuutta sekä Suomessa, että kohdemaissa, ja toimivaa rokotepassia, joka rajoja ylittäessä vaaditaan. En näe, että mikään muu auttaa ennen kuin nämä kaksi asiaa ovat kunnossa. En usko kupliin, enkä omiin vastuisiin isommassa mittakaavassa, ainoastaan nämä kaksi asiaa saavat rajat auki vapaasti. Suomen kansalaisista on vähintään ensimmäisen rokoteannoksen saanut tänään noin 24 prosenttia ja olemme luvun kanssa Euroopan kärkeä. Rokoteannosten toimitus- ja luotettavuusongelmat kuitenkin hidastavat kehitystä kansainvälisesti koko ajan. Jossain vaiheessa puhuttiin, että kesään mennessä meillä on kaikilla piikki hihassa, jossain vaiheessa, että kesän lopussa. Nyt puhutaan loppuvuodesta. Laajan joukkosuojan rajana pidetään yleisesti 70 prosenttia kansasta, mutta tulee muistaa, että tämä pitäisi tapahtua joka paikassa. Rokotepassia EU-alueelle yritetään kiirehtiä kesäkuulle, mutta moni valtio – Suomi mukaanlukien – on ilmoittanut, ettei todennäköisesti tähän aikatauluun ehdi.
Matkustaahan tietenkin voi ilman rokotteita ja passejakin. Kyllä tuolta lentoja lähtee ja Ruotsin rajankin voi ylittää Torniosta. Mutta on eri asia voiko jotain asiaa tehdä ja onko se ok. Kyllähän ne Malagan lennot oli pääsiäisenäkin täynnä ja jos kokee, että on pakko lähteä ja että siihen on oikeus, niin senkun lähtee. Se ei kuitenkaan varsinaisesti edistä pandemiatilanteen paranemista ja ainakin minä pidän sitä monissa tapauksissa ylimielisenä ja itsekkäänä. Tämän lisäksi on varsin eri asia matkustaa yksityihenkilönä kuin kaupallisena toimijana. Yksilön kohdalla jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa ja mennä, mutta jos haluan matkanjärjestäjänä olla vastuullinen, toimin ohjeiden ja suositusten mukaisesti, vaikkei ne lakeja olisikaan. Ymmärrän hyvin, miksi matkailua ei juuri nyt suositella, enkä kampea vastaan vain siksi, että minun mielestäni suositus on turha. Ei se ole. Minä jatkan töitäni ulkomailla sitten, kun se viranomaisten mielestä on ok.
Olen luvannut asiakkaille vahvistaa Ruotsin vaellusten toteutumisen toukokuun puolivälin tietämillä. Päätöstä odotellessa tärkein ohje, joka minua ohjaa, on Ulkoministeriön matkustusta koskeva yleissuositus. Niin kauan, kun tämä alla oleva punainen palkki löytyy UM:n ”Matkustaminen”-osion etusivulta, minun käteni ovat sidotut, mutta sormet koko ajan ristissä.
Tähän loppuun pieni follow-up edelliseen kirjoitukseeni, kun harkitsin kokonaisen päivän, josko olisin lähtenyt Everestille tänä keväänä. Pääasiallinen perusteeni olisi ollut se, että vuorella ei todennäköisesti tänä vuonna ole pandemiasta johtuen ruuhkaa. No, viime perjantaihin mennessä ulkomaisille kiipeilijöille lupia oli myönnetty 366 kappaletta, eli todennäköisesti vuoden 2019 ennätys (382) tullaan rikkomaan. Lhotselle, jolle kiivetään kolmosleiriin asti samaa reittiä kuin Everestille, on lupia leimattu nyt 104, eli ruuhkaa on. Sherpat ja henkilökunta mukaanlukien perusleirissä on siis tänäkin vuonna varmaan tuhat ihmistä ja ihan samanlainen hulabaloo siellä on tälläkin kertaa, jos ei jopa pahempi. Lisäksi Nepalin covid-tapaukset ovat muutamassa viime viikossa kolminkertaistuneet ja tilanne on karkaamassa käsistä, eli aika vaikea olisi ollut perustella lähtöä. Menen mieluummin nyt rantaan aamukahville ja skeittaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti