Meditaatio on ennen kaikkea mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Meditaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Meditoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi johonkin esineeseen, ääneen tai kuvaan, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta. - Wikipedia
Lumilautailu on minun meditaationi. Tajusin sen tässä kuluvan vuoden aikana, kun meditointi nousi terapiassa esiin ja yritin tehdä perinteisiä harjoituksia kotona. Ei siitä mitään tullut, ADHD-mieleni sinkoili pitkin seiniä, enkä pystynyt keskittymään ”hetkeen” lajin vaatimalla tavalla, vaikka kuinka yritin. Kävimme myöhemmin tilannetta läpi terapeuttini kanssa ja hän kysyi, että tuleeko mieleen yhtäkään toimintaa, jonka aikana mieleni tyhjenisi täysin kaikesta muusta sitä suorittaessa. Kuin tykin suusta sylkäisin, että laskeminen.
Kun lasken, mieleni on tyhjä. En ajattele mitään, en edes sitä itse laskua. Lasken vain. Lasken kovaa, lasken hiljaa. Lasken hyppyriin tai lasken sen ohi. Lasken rinnettä tai sen ulkopuolella. En mieti. Nautin tunteesta, kun kylmä ilma osuu naamaani ja lumi pöllyää ympärillä, tuntuu ettei maailmassa ole sillä hetkellä mitään muuta.
En arvota eri laskutyylejä tai -päiviä keskenään, koska mikään ei ole toistaan parempaa. Joskus tekee mieli laskea rinnettä kovaa, joskus kikkailla hyppyreissä. Harvemmin enää tekee mieli opetella mitään uusia temppuja, mutta vanhoja on välillä kiva kokeilla, sellaisia, jotka taipuivat notkeasti 20 vuotta sitten. Joskus tekee mieli lähteä skinnaamaan ja päästä vuorille, mutta siinä ei oikeastaan ole kyse niinikään laskemisesta. Vapaalasku on sinänsä harhaanjohtava termi, koska itse laskeminen – minun meditaationi – on lopulta ajallisesti aika pieni osa lajia. Vapaaylämäkihiihto olisi ehkä osuvampi? Skinnailu on minulle enemmän retkeilyä ja pääsyä paikkoihin, joihin muuten ei pääsisi ja se laskuosuus on bonus päälle. Joskin kyllä tosi iso bonus. Toisaalta vuorilla oleminen itsessään on myös jo jonkinlaista meditaatiota.
Rakastan laskemista ja lumilautailua. Se on laji, jossa olen sen verran hyvä, ettei minun tarvitse miettiä suorittaessa, että osaanko tai pystynkö. Koska osaan ja pystyn, ja juuri sen ansiosta laskiessa mieli on tyhjä. Se on samalla alitajuntaisesti täydellisen keskittynyt meneillään olevaan laskuun, mutta se ei stressaa, koska se tietää homman pysyvän hanskassa.
Aloitin lumilautailun Chamonix’ssa 30 vuotta sitten. Otimme kaverini kanssa siskoni lumilaudan ja lähdimme illalla hotellin viereiselle kukkulalle sitä kokeilemaan. Seuraavana päivänä vaadimme vanhempiamme vuokraamaan meille omat laudat, joilla yhden lastenrinne-päivän jälkeen lähdimme suoraan johonkin isoon mäkeen. Alastulo kesti kolme tuntia, ranteisiin ja perseeseen sattui ja itketti, mutta sille tielle jäätiin molemmat. Sen jälkeen olen laskenut suksilla enää ainoastaan kerran.
Teini-ikäisenä aloin ostamaan kausikortteja Talmaan, minne lopulta muodostui jonkinlainen lumilautailijoiden hubi. Talmassa laski maailman parhaat laskijat, mutta samaan mäkeen mahtui myös amatöörit, aloitteljijat ja kaltaiseni hangaroundit. Kaikkia yhdisti iso rakkaus lajiin ja 90-lopun ja 2000-luvun alun vuosina Talmassa tuli vietettyä aika monta tuntia ja päivää kuivan juustohampurilaisen voimalla. Se on muuten ihan saman makuinen edelleen! Oli skiexpot, boardexpot ja Slammerin bileet, joiden jälkeen mäkeen mentiin pahimmassakin darrassa. Oltiin nuoria ja omistettiin maailma. Tai ainakin ne kovimmat jäbät omisti, nyt ne omistaa Makian.
Oma kehityskaareni koki kolauksen talvella ’96, kun minulta murtui selkä. Sen jälkeen aloin arkailemaan isompia hyppyreitä tai ainakin isompia temppuja ja tyydyin Japan aireihin ja maksimissaan 360:iin, samalla, kun kavereistani tuli maailmaa kiertäviä olympiaurheilijoita ja maailmanmestareita. Heitä oli hienoa seurata selustasta ja samalla vähän kadehtia. Omaksi huippuhetkekseni jäi Jonin lähettämät terveiset Slammerin haastattelussa, minne se ajoi kullan värisellä Bemarillaan.
Jossain vaiheessa kaikista tuli enemmän tai vähemmän aikuisia ja Talman meininki hyytyi. Tuli perheitä ja töitä ja mitä lie. Itselläni alkoi rokkivuodet, joiden aikana laskeminenkin jäi, muutamaa Lapin reissua lukuunottamatta. Silloin meditaationi virkaa hoitikin viina, enkä osannut edes kaivata kuulaita laskupäiviä menneisyydestä.
Raitistumiseni jälkeen kaivoin kuitenkin taas vanhan lautani naftaliinista ja lähdin Talmaan kuivalle juustohampurilaiselle. Iso käännekohta oli kuitenkin kuusi vuotta sitten, kun löysin splitboardin ja skinnailun maailman, joka toi laskemiseen aivan uuden ulottuvuuden ja sitä kautta myös uudelleen synnytti unohtamani meditatiivisen vaikutuksen. Vapaalaskuhommat veivät mennessään, kun uusi tapa liikkua vuorilla aukesi. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että only backcountry is real ja jokaisen laskureissun ja -päivän piti olla jotenkin tosi eeppinen ja päräyttävä suoritus, kunnes tajusin, ettei oikeasti tarvitse. Päivä Talmassa saattoi olla ihan yhtä hieno. Luin jostain taannoin quoten, en muista kenen, jonka mukaan paras kiipeilijä on se, jolla on eniten hauskaa. Sama pätee laskemiseen. Niinä päivinä, kun on hauskaa, on ihan sama, onko jossain Itävallan kuruissa vai keravalaisessa keski-ikä -parkissa. Viime talven parhaita päiviä koin yhtä lailla Kesängillä ja Pallaksella kuin Talmassa, kun vanhan kaverini Paten kanssa lähdettiin ekaa kertaa 20 vuoden jälkeen taas yhdessä mäkeen. Olimme yhtäkkiä hetken taas nuoria. Kausikortti on hankittu tälle kaudelle.
Nyt olen Sallassa, huomenna menen Pyhälle ja loppuviikon vietän Äkäslompolossa. Olen odotellut talvea kädet syyhyten ja varusteita päivittäen ja viime viikolla, kun pääsin laskemaan ehkä parhaan kauden avauspäivän ever, meinasin itkeä ilosta. Sitten viime kevään ei ole ollut sellaista hetkeä, ettei päässäni liiku mitään. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, eikä syksy ole ollut henkisesti se helpoin, mutta yhtäkkiä laudan päällä kaikki tuntui vain hyvältä ja olin täydellisessä rauhassa. Meditoin.
Perusmeditaation tarkoituksena on syvä rentoutuminen sekä mielen vaimentaminen ja ajatusten hiljentäminen. Meditoinnin voi suorittaa esimerkiksi istuen tai maaten. - Wikipedia
…tai laskien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti