Helsingissä vuosikausia Pirunkallion jääkiipeilyseinää ylläpitänyt Adventure Partners tiedotti vuodenvaihteessa, että kiipeilytoiminta siirtyy kantakaupungista Espoon Nuuksioon Swinghillin laskettelukeskuksen kupeeseen. Syynä tähän oli se, ettei Helsingin kaupunki enää vuosikymmenen jälkeen myöntänyt lupaa jääputoukselle turvallisuuteen vedoten.
Uutinen oli harmillinen. Vaikka toki tälläkin hetkellä ulkona on melkein seitsemän astetta lämmintä ja näyttää pahasti siltä, ettei tänä talvena täällä etelässä päästä jäätä edes kiipeämään, on Pirunkallion siirtyminen Nuuksioon minulle tappio, vaikka seinä auki vielä saataisiinkin. Aiemmin ajelin Pirulle kotoa alle vartin ja tämä juuri mahdollisti monta kertaa viikossa kiipeämisen ja sitä kautta kehityksen lajissa. Pirunkalliolle oli easy access ja matala kynnys lähteä, jos keskustassa asui, se oli harrastuspaikka siinä missä jollekin muulle vaikka punttisali. Nuuksioon lähtö on ihan eri homma. Ei se toki kaukana ole, matka-aika suuntaansa pitkittyy noin kolmeen varttiin, mutta kiipeilypäivä Nuuksiossa on silti eri asia kuin keskustassa.
Juu, onhan tämä ylläoleva autolliselle harrastajalle vähän tällainen third world problem, mutta silti se ärsyttää. Lenkillekin on helpompi lähteä suoraan omalta ovelta kuin ajella jonnekin kauemmas juoksemaan. Etenkin autottomille citykiipeilijöille pelkkä matka Nuuksioon saattaa kuitenkin, jos ei nyt lopettaa, niin ainakin vähentää harrastusta ihan jo logistisista syistä. Helpot lähdöt kiipeämään kaikille kaupunkilaisille joka tapauksessa vähenevät.
Pirulla talvella 2019
Isoin ongelma Pirunkalllion luvan yllättävässä(?) epäämisessä on kuitenkin Helsingin kaupungin linjaus, joka onkin jo herättänyt paljon keskustelua. Adventure Partnersin tiedotteessa urheilupaikan sulkemisen syyksi kaupunki ilmoitti, että ”alue on yleistä aluetta jossa on riskinä, että ohikulkija voi lähteä kiipeilemään omatoimisesti, jolloin on suuri riski mahdollisille onnettomuuksille.” Yhtäkkiä Pirunkalliosta oli tullut vaarallinen ohikulkijoille, koska kaupunki pelkää omaa persettään asiassa. Sivuhuomautuksena todettakoon, että niiden yhdeksän kauden aikana, joina Adventure Partners on toimintaa Pirulla pyörittänyt, yhtäkään sivullisille sattunutta onnettomuutta ei ole sattunut.
Kaupungin päätöksen taustalla on Herttoniemessä vuonna 2015 sattunut onnettumuus, jossa nuori nainen kuoli laskettuaan luvatta hyppyrimäen alastulorinnettä ja törmättyään rinteen poikki viritettyyn teräsvaijeriin, jonka tarkoitus juurikin oli estää mäen käyttö ulkopuolisilta. Traagisesta tapauksesta tuomittiin kolme Helsingin kaupungin työntekijää kuolemantuottamuksesta sakkoihin ja nyt kaupunki on varpaillaan. Se myöntää alkaneensa ”arvioimaan liikuntapaikkojen turvallisuutta uudelleen systemaattisesti”. (HS 9.1.2020)
Newsflash: JOKAINEN liikuntapaikka voi olla sivullisille vaarallinen. Luistelurata. Lenkkipolku. Melontapaikka. Pyörätie. Jalkapallokenttä. Uimaranta, you name it. Koko kaupunki on ihmiselle vaarallinen, niin keskusta kuin puistotkin. Jokaiselle kalliolle voi joku nousta ja tippua. Asun Kaivopuiston kupeessa ja sieltä ylhäältä tähtitornilta tulee vuosittain joku alas väärin päin tatamiin. Peruste liikuntapaikkojen vaarallisuudesta on omiaan sulkemaan joka ikisen liikuntapaikan Helsingissä. Tai oikeastaan jokaisen paikan. Olisi parempi, jos ihmiset pysyisivät kotona.
Pahoittelen sarkastista sävyä, mutta kun ärsyttää. Ärsyttää, että yksilön oma vastuu on nyt otettu kaupungin harteille ja ärsyttää sen ilmiselvät seuraukset. Ymmärrän virkamiesten pelon henkilökohtaisella tasolla ja ongelma onkin se, että tuomiot Herttoniemen tapauksesta ylipäänsä annettiin. Mitä hyppyrimäellä tapahtui oli tietenkin järkyttävää, surullista ja traagista, mutta siitä syyn sysääminen liikuntapaikan ylläpitäjille oli mielestäni oikeusmurha.
Ensimmäisiä liidejä Pirulla, viime kauden tavoitteet saavutettu!
Pirunkallion sulkeminen on imagoisku Helsingille. Aikana, jolloin jokaista nuorta pitäisi kannustaa liikkumaan ja urheilemaan, kaupunki ottaa linjan, joka sen sijaan sulkee liikuntapaikkoja. Oli laji mikä tahansa, jokaisella ulkona olevalla suorituspaikalla on mahdollisuus saada joku, nuori tai vanha, innostumaan juuri kyseisestä lajista. Ja jokainen julkisella paikalla oleva urheilurata voi olla jollekin se ensimmäinen kipinä lajin aloittamiseen. Pirunkallio oli imagoltaankin poikkeuksellinen: jääkiipelyseinä melkein pääkaupungin keskustassa! Seinää kävivät ihmettelemässä viikoittain mm. viereisen päiväkodin lapset. Siellä oli aika monta potentiaalista lajin aloittajaa. Helsinki sen sijaan näki heidät ilmeisesti potentiaalisina tulevina riskinottajina.
Tuomioiden myötä ollaan lähdetty polulle, joka on väärä ja jonka uhriena ovat ne, jotka haluaisvat kaupungissa liikkua, harrastaa ja urheilla. Pirunkalliota on helppo tietenkin käyttää esimerkkinä, koska se joutui nyt lanan alle, mutta mikä on seuraava? Kielletäänkö keskuspuistossa poluilla juoksu, jottei kukaan juoksisi väärissä varusteissa ja loukkaisi itseään? Entäs pulkkamäet? Pirunkalliolla sentään oli vastuullinen ylläpitäjä, joka alueesta huolehti. Hitto, Pirun jäädyttäminen Adventure Partnersin toimesta teki paikasta oikeastaan turvallisemman joka talvi! Sitä jäätä ei ilman varusteita pysty kiipeämään, nyt jäättömälle kalliolle voi kuka tahansa taas mennä.
Kahvitauko
Harmittaa. En epäile yhtään, etteikö Swinghill uutena paikkana voisi olla Adventure Partnersin toimesta mahtava kiipeilypaikka. En ole uudessa lokaatiossa vielä käynyt, mutta voihan olla, että sen profiili ja uudet reitit ovat ihan mahtavia ja pääsen siellä kehittämään hyvin alkanutta harrastusta taas eteenpäin. Harmittaa kuitenkin lajin puolesta, joka nyt siirrettiin yleisöltä piiloon Nuuksion metsiin sen sjiaan, että jääkiipeilyllä olisi hieno näyteikkuna keskellä kaupunkia. Harmittaa niiden puolesta, jotka eivät nyt Pirunkallion ohi kävele ja mieti, että hitto, olisipa siistiä kokeilla! Ja eniten harmittaa niiden päiväkotilasten puolesta, joiden mahdollisuus liikkua ulkona tulee mitä ilmeisimmin tulevaisuudessa olemaan Helsingissä paljon vaikeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti