Toivuttuani sokista ja rasvattuani itseni noin kolmella litralla jotain after sun lotionia päätin ottaa kelistä hyödyn irti. Kamat reppuun ja suunnaksi Porkkala!
Porkkalanniemi on ehdoton suosikkipaikkani fiilistelyyn täällä etelässä. Jos haikkireittejä haluaa, kannattaa edelleen suunnata Nuuksioon, mutta jos retken tarkoitus ei ole kilometrit vaan maisemat ja etenkin rauhoittuminen ja kaukaisuuteen tuijottaminen, suosittelen parkkeeraamaan auton Porkkalanniemen vartiotuvalle ja varaamaan evästä parille päivälle ainakin mukaan. Täältä ei nimittäin tee mieli lähteä pois.
Rantakalliota pitkin pääsee laskeutumaan veteen asti
Porkkalan ulkoilualue on käytännössä yksi ehkä noin 50 metriä kapea ja puolisentoista kilometriä pitkä niemi, joka kulkee kutakuinkin koillinen-lounas -suunnassa. Etenkin sen länsipuolen rantaa komistaa isot kalliot, joita pitkin pääsee kävelemään ja kapuilemaan koko matkan eteläkärjen piknikpöydälle asti. Paluu taittuu helposti niemen keskellä kulkevaa polkua pitkin, jos haluaa päästä nopeammin takaisin parkkipaikalle. Länsipuolen isoilta kalliolta aukeaa upea saaristomaisema, jonka taakse aurinko lopulta iltaisin laskee vain noustakseen niemenkärjen toiselta puolelta taas aamulla tervehtimään.
Se tuli Kanadasta asti auringonlaskua katsomaan!
Suurin ongelma Porkkalassa lienee sen tulipaikat, jotka eivät ole klapeilla varustettuja, tämä kun ei ole kansallispuisto. Jos siis haluaa tulia pataan, kannattaa tuoda omat puut mukanaan. Aika moni on näköjään päättänyt kaataa omat polttopuunsa viereisestä metsästä, mikä ei ensinnäkään ole tietenkään sallittua ja toisekseen on aika karmean näköistä. Vessoja löytyy muutama ja roskiksiakin on alueen läpi kulkevan polun varrella melko hyvin.
Minulla on tapan tehdä leiri pieneen salmeen noin puoleenväliin niemeä. Itäpuolen rannassa on muutama mukavan tasainen nurmipläntti, joille telttaa pystyttää ja auringonnousu on taattu. Illalla voi taas kurkkia laskua salmen toiselta reunalta kalliolta, joka ikään kuin muodostaa pienen tornin, jolla istua ja ihastella näkymää.
Otin jo kesäpussin käyttöön pienellä riskillä, koska yöllä oli ainoastaan pari astetta lämminta. Suhteellisen hyvin tarkenin kuitenkin. Koska ilmatila oli mitä oli, emme pystyttäneet telttaa ollenkaan. Levitimme ainoastaan erätoverin maavaatteeksi ja nukuimme alustoilla sen päällä kirkkaan taivaan alla, sateesta kun ei tänään ollut uhkaa. Näin sai aamulla heräillä heti viiden aikaan siihen, kun ensimmäiset auringonsäteet iskivät silmiin. Tiirat kalastelivat rantavedessä ja minä keittelin Primuksellani aamukahveja. Ei tämän täydellisempää aamua olekaan.
Auringonnousu, makuupussi ja aamukahvinkeitto. Täydellistä.
Olin saanut Porkkalasta huonohkoja viboja viime syksyn erostani lähtien ja siksi vältellyt paikkaa viimeiset kahdeksan kuukautta. Nyt se tuntuu typerältä, koska paluu maailman parhaaseen lähiulkoilumetsään tuntui jotenkin sielussa asti. Kannatti lähteä, niin kuin aina, ja nyt on Porkkalakausi 2016 avattu hymyssä suin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti