Pääsiäisen Himostelut on saatu pakettiin ja palasin kaupunkiin illalla. Pitkästä aikaa kotiinpaluu ahisti ihan todella paljon, mieli kun olisi mieluummin jäänyt aurinkoiseen rinteeseen. Kyseessä oli ihan puhdas loma, jonka sain viettää pitkästä aikaa poikani kanssa ja tällä kertaa myös ihan onnistuin pään tyhjentämään Himoksen mäissä ja mökissä. Tajusin kerrankin jättää kalenterin ja koneen kotiin, jolloin houkutus niiden kanssa touhuamiseen oli poissa. Niinpä neljä päivää tuli vain lomailtua ja levättyä hyvässä seurassa ja siitä moodista paluu kaupunkiin oli yllättävän harmittava. Onneksi täällä ei tarvitse liian kauaa kärvistellä, viikon päästä tähän aikaan olen jo Sallan ja Pyhän maastoissa, viikonloppunakin jo Seitsemisellä.
Pukeuduin pääsiäiseen...
...Ja niin pukeutui Minnakin!
Sen verran tein töitä Himoksellakin, että tapasin Minna "Kuukausi yksin erämaassa" Jakosuon. Tehtiin suuria salaisia suunnitelmia. En kerro mitä.
Se kotona odotellut kalenteri sai sekin vähän lisätäytettä, kun buukkasin viime viikolla reissun Chamonix’iin kesälle. Kesälomasuunnitelmia rakennellessa löytyi heinäkuulta sopiva rako, johon yksi Mont Blancin yritys sopi ja kun viime tiistaina auenneesta Gouterin majan varausjärjestelmästä parin tunnin taistelun jälkeen löytyi muutama vapaa yö, löin kiinni. Meitä lähtee neljän hengen porukka yrittämään Alppien huipulle Gouterin reitin kautta, siis samaa reittiä ylös mistä viime syksynä tulin ainoastaan alas. Katsotaan, josko tällä kertaa olisi onni ja kunto paremmin kohdillaan ja saisi ne loputkin muutama sata metriä Blancista kiivettyä. Kunto huipulle asti ainakin pitäisi onnistua kohilleen, viime vuonna kun tulehtunut jalka pilasi kaikki treenimahdollisuudet koko kesältä ja lähdin tuolloin matkaan täysin kylmiltään. Nyt on jalat kunnossa, Malminkartanoon lähden huomenna ja uuden fillarin haen tänään! Viralliset vuoritreenit pidän Mercantourissa toukokuussa ja Kebnekaisella juhannuksen jälkeen.
Matkalla Gouterin reittiä alaspäin syyskuussa 2016, Gouterin maja näkyy tuolla jäätikön reunalla
Blancin reissun myötä kalenterini tälle vuodelle alkaa olla melkoinen. Taisin viime syksynä luvata, että 2017 vähän rauhoitun mutta tässä näyttää käyneen vähän päinvastoin. Kaasu on mennyt pohjaan:
1.-10.1. Aconcagua, Argentiina
13.-17.2. Kuusamo
18.-26.2. Innsbruck, Itävalta
17.-23.3. Oulanka
24.4.-2.5. Salla & Pyhätunturi
22.-29.5. Nizza / Mercantour, Ranska
5.-12.6. New York, US
25.6.-8.7. Kebnekaise, Ruotsi
25.7.-2.8. Chamonix / Mont Blanc, Ranska
15.-25.8. Laugavegur, Islanti
10.-15.9. Sarek, Ruotsi
10.-28.10. Lobuche, Nepal
Hups. Ja listauksesta puttuu vielä lyhyemmät viikonloppukeikat, joita niitäkin on tälle vuodelle useita.
Tätä kalenteria voi katsoa kahdella tavalla. Joko se on ”kansainvälisen seikkailijan elämää”, kuten ystäväni Jere asiaa kuvasi, tai sitten se on edelleen hieman eksyneen miehen pakomatkaa. Se on sitten ihan päivästä kiinni, että kumpi omasta mielestäni on kyseessä. Fakta on edelleen se, että kotona olen levoton enkä koe kuuluvani tänne. Niinpä on helpompaa lähteä, kun siihen kerran on mahdollisuus. Ja juuri tuo lähteminen on se, mikä tekee sitten viikoistani Helsingissä mukavia. Kotona olen lepäämässä ja treenaamassa aina seuraavaa reissua varten, sekä tietenkin viettämässä aikaa poikani kanssa. Ne ovat asioita joista nautin, koska tiedän, ettei täällä tarvitse kauaa olla. Pitämällä kalenterini reissuntäyteisenä myös levottomuuteni pysyy poissa.
Alpeilla ei paljoo levottomuus paina!
Tietenkään tämä ei voi näin jatkua ikuisuuksiin ja sen sijaan, että pakenen, jossain vaiheessa pitää varmaan alkaa sitä levottomuutta hoitamaankin. Koska nythän tavallaan lääkitsen oiretta, en sairautta, ihan kuin aikanaan tein viinankin kanssa. Addiktin kaavat ovat samat. Onneksi tiedostan kuitenkin, että pakkohan tämän on jossain vaiheessa muuttuakin ja siksi en ole itsestäni huolissani. Sen sijaan nautin tilanteesta nyt kun siihen on mahdollisuus, jossain vaiheessa ei nimittäin enää ole. Hiiteen siis lupaukset ja jarrut, antaa palaa vaan!
Kaasua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti