Tärkein ensin: Pari viikkoa sitten avauduin äkäslompololaisen hotellin ota rahat ja juokse -meiningistä ja toivoin, ettei joka paikassa ole sama meininki. Pyhä osoitti, että ei ole! Pyhällä asiat olivat paremmin kuin hyvin, laatu oli aika paljon edellistä kokemustani parempaa ja vaikka majoituksen kulut eivät olleet itseni maksettavana, käisttääkseni Ski-Inn -hotellin hintapolitiikkakin oli aika paljon parin viikon takaista kilpailijaansa maltillisempaa. Kokemus Pyhän majoituksessani kumosi siispä ajatukseni ”Lapin kuumeesta” osoittamalla, että kaikki eivät pyri matkailijoiden taskuja tyhjentämään ilman edes kohtuullista vastiketta.
Olin siis Pyhällä viikonlopun – tai Free’kendin, kuten sitä paikallisesti kutsutaan. Lauantaina Coloradon baarissa järjestettiin 365 Klubin ilta, missä olin puhujana. Ilta oli osa laajempaa Pyhä Adventure Free’kend -tapahtumaa, joka näkyi ja kuului tunturissa pitkin viikonloppua. Oli lumikenkä- ja skinnausretkiä, lumisurffikokeiluja, telttakylää, lumiturvallisuus- ja takamaastotaitokursseja. Iltaohjelmassa minun lisäkseni puhuivat Antti Ikonen Partioaitasta, Milja ”Pipo silmillä” Fromholtz, Ilahu Boardsin perustaja Jan Leutola, sekä Miikka Hast, joka tarjosi viime kaudella Norjassa kuvatun lyhärinsä ensi-illan.
Pyydaa!
Lensin Rovaniemelle torstai-aamuna. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun en matkannut Lappiin omalla autolla. Kun vasta viime viikolla olin viimeksi ajellut Ylläkseltä sen 950 kilometriä kotiin, en vain yksinkertaisesti jaksanut toistaa samaa, etenkin, kun tarkoitus ei tällä kertaa ollut viipyä pohjoisessa muutamaa päivää pidempään. Onneksi reilun viikonkin varoitusajalla sai vielä varsin kohtuuhintaisia lentoja ja bussi kuljetti kätevästi Rovaniemen kentältä suoraan Pyhän hotellin pihaan. Minulla oli neljä laskupäivää edessä ja majoituttuani suuntasinkin suoraan mäkeen. Sää oli melko kirpeä pakkaslukeman ollessa jossain 15:n paikkeilla. Tyydyin mäkilaskuun ja tuulen pakkaaman puuterin kruisailuun eturinteiden sivuissa.
Kylmä und kaunis Pyhä
Perjantaina vaihdoin majoitusta muiden Free’kend -esiintyjien kanssa yhteiseen huoneistohotelliin. Koska Pyhä Suites -huoneistomme olisi vapaa vasta illansuussa, päätin tänään vetää pidemmän päivän skinnaten. Lämpötilakin oli noussut hieman ja olosuhteet vaikuttivat leppoisilta. Tsekatessani hotellista ulos törmäsin aulassa Partioaitan Anduun, joka vaihtoi nopeasti laskukamat päälle ja lähti mukaan randoilemaan. Isokurulle asti meni tallattu polku, joten spittiä ei tarvinnu alle ennen Ukonhatun juurelle saapumista. Siitä skinnasimme Kakkosen toppiin, missä tuuli puhalteli mojovasti ja – kuten Lapin tuntureilla tähän aikaan vuodestä yleensäkin – puhuri oli pakannut lumen kovaksi kuoreksi. Nautinnollinen lasku alkoi siis oikeastaan vasta puurajasta, mihin vedimme muutaman nousun ja metsäkruisailun ennen paluuta takaisin keskukseen.
Andu matkalla Ukonhatun, eli ns. Kakkosen toppiin
Lauantai oli Free’kendin pääpäivä. Majoituksessamme kävi aamulla kuhina, kun Ape ja Miikka pakkailivat kamoja Advanced Backountry Skills -päiväänsä varten, Andu lähti valmistelemaan Partioaitan päivän osuuksia ja Janne suuntasi Ilahujensa kanssa Syötteelle. Minä olin ainoa, jolla ei ollut kiire mihinkään, kun esitelmäni olisi vasta illalla. Niinpä nautin rauhassa aamusta, ennen kuin suuntasin Pyhän pohjoispuolen hissipuutereille. Pohjoisrinteiden ja Aittakurun metsät olivat varsin mukavassa laskukunnossa, vaikkakin melko puhki koluttuja. Joka laskulla löytyi kuitenkin koskemattomiakin linjoja ja nautin hyvästä höntsäpäivästä samalla, kun ylempänä tunturissa näkyvyys oli käytännössä nollassa. Viimeisen nousun tein yläasemalle ja sieltä eturinteiden kautta mökille laskiessa ei oikeasti nähnyt kovin paljoa laudan kärkeä pidemmälle. Kunnon sinkki!
Iltatapahtuma oli leppoisa ja puheet hyviä. Etenkin Miikan reilun vartin mittainen laskuleffa Norjasta oli ihan killeri ja siitä tuli sellainen fiilis, että pitää ehkä koittaa keväällä vielä jonnekin Tromsön suunnalle ajella.
Sunnuntaina suuntasin vielä muutamaksi tunniksi mäkeen ennen kuin skibussi kuskasi minut iltapäivällä takaisin Rovaniemelle ja sieltä illaksi kotiin. Kikkailin aamun vanhan tuolihissin kupeesta löytyvässä Fun Parkissa, enkä enää suunnannut metsiin tai ylemmäs tunturiin. Kauden 25. laskupäivä perustui metodien harjoitteluun. Puolimatkassa ollaan 50:n laskupäivän tavoitteessa!
Näkyvyys zero
Kaiken kaikkiaan minireissu Pyhälle oli hauska. Oli hyvää laskua, sopivassa määrin hyvää ohjelmaa ja jotenkin leppoisa fiilis läpi koko viikonlopun. Sama fiilis on ollut joka kerta Pyhällä käydessäni, jotenkin siellä velloo aina erityisen hyvä meininki ja on tervetullut olo. Pitkästä aikaa olin myös mökkihommissa miesporukalla ja jotenkin nauratti se ihana keski-ikäisyyden aura, joka huoneistohotelliamme ympäröi. Nykyään kilpaillaan siitä, kuka herää ekana ja kenellä on terveellisin aamiainen, vaikka juuri äsken parikymmentä vuotta sitten touhu oli vielä vähän erilaista.
Kiitos Pyhä, kanssalaskijat ja Free’kend, seuraavaksi Ranskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti