Kiinnostuin lumivyöryistä viitisen vuotta sitten jäätikkökurssilla Norjassa. Samoihin aikoihin olin siirtämässä laskutouhujani parinkymmenen vuoden Talman parkkilaskemisten jälkeen offareille ja jäätikkökurssin vetäjä Jussi Muittari puhui paljon lumiturvallisuudesta. Mietin, että varmaan pitäisi ottaa hommaa vähän haltuun kun kerran tuolla vuorilla liikkuu.
Joitain vuosia myöhemmin Suomessa alettiin järjestämään lumiturvallisuuskoulutusta suomeksi. Aiemmin suomalaiset ekspertit olivat hakeneet oppinsa ulkomailta, mutta nyt, EU-hankkeena toteutettu Suomen lumivyörykoulutus, FINLAV, toi kurssit tarjolle kotimaan kielellä ja minä hyppäsin saman tien kelkkaan mukaan. Kursseja on ihan perusjutuista ja harrastelijatasolta aina lumivyöryteknikon titteliin asti ja minulle oli alusta alkaen selvää, että aion koko putken käydä. Osittain – ja pääasiassa – ymmärtääkseni lumivyöryistä mahdollisimman paljon oman turvallisuuteni vuoksi, mutta osittain myös ammatillinen pilke silmäkulmassa: Eihän sitä koskaan tiedä, mihin hommiin tässä lopulta päätyy, joten ei kai teknikon tutkinnosta haittaakaan voi CV:ssa olla.
Lumipakan tutkimista Ylläksellä
Olen nyt edennyt putkea siihen pisteeseen, että tänä talvena vuorossa on FINLAV Pro2 -kurssi, jonka loppukokeen hyväksytysti suoritettuani olen lumivyöryteknikko. Viime viikolla Ylläksellä suoritimme pelastuskurssin ja Pro2:n ensimmäisen osion, joka painottui lumiprofiilien tekoon, kotoisammin kuoppien kaivamiseen. Tutkimme lumipakkaa tunturin ympäristössä, teimme siitä analyysejä ja oepttelimme kansainvälisiä standardeja niiden merkitsemiseen ja toteamiseen. Kurssin toinen osa odottelee Ruotsin Abiskossa parin viikon päästä ja päättyy loppukokeeseen. Tässä välissä on läksyjä ja kaikkee!
Tein kuopan. Kirjoitin siitä vihkoon.
Vihkon tiedot purin koneelle ja niistä syntyi lumiprofiili!
Keskustelu lumivyöryistä on Suomessa nostanut päätään rutkasti viime vuosina, osittain juuri FINLAV -hankkeen ansiosta. Kursseja on pilvin pimein, keskukset kuten Ylläs ja Pyhä laativat jo omia vyöryennusteitaan ja eilen Ylen uutisten säätiedotuksessa oli ensimmäistä kertaa mukana lumivyöryennuste Lapin tuntureille! Samalla viimeisinä kolmena viikkona on Suomen tuntureilla lauennut useampikin isohko vyöry. Ehkä on siis aikakin, että aiheesta puhutaan.
Itsekin olen hurahtanut aiheeseen, lumivyöryt ovat yksi kiinnostavimpia ilmiöitä luonnossa ja mitä enemmän niihin perehtyy, sitä enemmän niistä haluaa oppia. Valmista ei tule koskaan, enkä väitä tietäväni vielä mitään. Mutta silti jo aika paljon enemmän kuin pari vuotta sitten. Samalla kiinnostukseni on alkanut herätä laajemminkin meteorologiaan, joten katsotaan, josko sen tiimoilta löytyisi jotain opiskeltavaa myös.
Matkalla kohteeseen kohti Kellostapulia
Mutta mitä sillä lumivyöryteknikon tittelillä sitten tekee? No, Etelä-Suomessa ei ainakaan mitään, aika vähän muuallakaan, vielä. Kuitenkin, kuten mainittu, esimerkiksi Pyhä ja Ylläs laativat tätä nykyä jo omat ennusteensa, samaten Ilmatieteen laitos kerää tietoa läpi talven kotimaisista vyöryistä. Ehkä jossain vaiheessa alan tiimoilta voisi jotain hommia siis löytyäkin. Ei ehkä Talmassa, mutta pohjoisempana. Se sopisi omaan pitkän aikavälin suunnitelmaani Lappiin muutosta. Toistaiseksi titteli – olettaen, että sen saan – ei kuitenkaan oikeuta vielä mihinkään, vaan se on enemmänkin alku syvemmälle sukeltamiseen. Koulutuksen jälkeen alkaa oppimisen vaihe, jolle vyöryteknikon nimike antaa ainoastaan pohjan, jonka päälle kokemusta kerätä.
Lähden huomenna parin viikon rupeaman päätteeksi käymään kotona etelässä, missä talvesta ei tänä vuonna tule olemaan tietoakaan. Pitää siispä käydä äkkiä vielä yksi lumiprofiili tuonne ulos kaivamassa, se oli läksy ennen Abiskoa!
Tähän loppuun voi käydä vilkaisemassa mitä kokeneemmat kaverit sillä tittelillä tekevät. YLE teki juuri sopivasti eilen jutun lumivyöryteknikon työpäivästä Pyhällä.
Myös Eeva Mäkelä kaivoi kuopan. Mut Eeva onkin lumiturvallisuusguru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti