"Talvi" 2019-2020

Koska pihalla on tällä hetkellä 15 astetta lämmintä ja kevätlintujen konsertti on varsin vakuuttava, lienee aika julistaa ”talvi” 2019/2020 päättyneeksi. Täällä Etelä-Suomessa se tunnettiin tänä vuonna lainausmerkein, kun termistä talvea ei missään vaiheessa tullut. Talvisin päivä taisi olla viime viikolla, kun yöllä satoi yhtäkkiä muutama sentti lunta. Mutta voiko puhua takatalvesta, jos etutalveakaan ei ollut?

Liian aikaisinhan se silti taas päättyi, tällä kertaa viranomaisten käskystä. Yleensä olen ottanut jatkoajan talveen lähtemällä kevääksi Ruotsiin ja Norjaan, mutten tänä vuonna. Ihan alun perin  minun piti lähteä tällä päivämäärällä Nepaliin, joten Lapin kevätsessarit olisi jääneet välistä joka tapauksessa, mutta kun viime kuussa Nepal sulki koronan ansiosta rajansa ja viiden viikon reissu peruuntui, tein nopeasti uudet suunnitelmat lähteä pohjoisen vuorille laskemaan. No, kuten hyvin tiedämme, sekään ei lopulta ollut mahdollista ja muutamaa viikkoa myöhemmin rajat olivat jo kiinni. Nyt en pääsisi edes Messilään. 

Paras talvi pohjoisessa vuosikymmeniin. Kuva Sallasta joulukuulta.

Perutut keväthanget voi lisätä omituisen talven kommervenkkien jatkoksi, koska oikeastaan aika harva asia, mitä suunnittelin, toteutui tänä vuonna. Alunperin suunnittelin laskevani vähemmän, kiipeäväni jäätä enemmän ja lopulta lähteväni Baruntselle. Lopputulema on se, etten lyönyt hakkua jäähän koko talvena KERTAAKAAN, johtuen pitkälti etelän olosuhteista. Pohjoisessa kerkesin kyllä pari kertaa käymään, mutta esim Korouomalle tai Pyhälle en aikataulujen tai kiipeilyseuran puutteen takia päässyt. Joka reissulla minulla kyllä toiveikkaasti oli takakontissa varusteet mukana, mutta purin ne autosta pettyneenä viime viikolla mökillä. Ainoa asia, joka meni suunnitellusti, oli lumivyöryteknikon papereiden suorittaminen, sekin vasta uusintakokeen kautta. Sain kuitenkin tittelin ja diplomin viimein viime viikolla postissa. 

Laskupäiviä tälle talvelle tuli kuitenkin vastoin odotuksia yllättävänkin paljon, 35. Yllättävän paljon siihen nähden, että kausi kausi päättyi ennenaikaisesti ja siihen, että kotioloissa kävin Talmassa ainoastaan kahtena päivänä juuri ennen kuin sekin sulki porttinsa etuajassa. 33 päivää tuli siis laskettua Lapissa ja Alpeilla, mikä ei ole ihan turha lukema, etenkin kun kausi päättyi ainakin sen 20 laskupäivää liian aikaisin. Aika monta hyvää sessaria oli joukossa, mieleen jää etenkin Itävallan kurut ja Sallan ja Ylläksen puuteripäivät. Ironistahan tässä on se, että pohjoisessa olisi edelleen parhaat lumet vuosikymmeniin, mutta minut on teljetty Uudellemaalle. 

Perinteinen Tirolin reissu oli tänä vuonna tammikuun puolivälissä,

kuukautta myöhemmin koko Tirol suljettiin ensimmäisten alueiden

joukossa mm. St Antonissa levinneen koronaviruksen takia.

No, talvia tulee, Nepaleita tulee, kaikkea tulee taas. Uusia suunnitelmia syntyy päässä päivittäin ja mikäs tässä on mökillä ollessa (edelleen oman sairaanhoitopiirini alueella, nou hätä). Navetan vintille syntynyt ad hoc skateparkki on ollut kevääni suurin iloni ja olen ländännyt rullalaudalla temppuja, joita en olisi koskaan voinut kuvitella ländääväni nelikymppisenä. Olen joutunut ja päässyt haastamaan itseäni ihan uusvanhalla tavalla pitkästä aikaa, en ole skeitannut kovin aktiivisesti viimeiseen 15 vuoteen. Aika monta onnistumisen tunnetta on tässä viime viikkoina dekin päällä saanut. Ja mikä siisteintä, olen saanut skeitata poikani kanssa. Dad pointsit on tietty aika katossa saatuani 360 flipin päälle, mutta parasta tässä koko korona-ajassa on se, että olemme saaneet viettää aikaa yhdessä ihan eri tavalla ja volyymilla kuin muuten olisimme. Normitilanteesahan olisi juuri päin vastoin ja olisin nyt viisi viikkoa poissa ja kaukomailla. 

Hopeareunuksia, you know?

Treenasin 360 flippiä pari viikkoa melkein päivittäin. Sit se meni!