Kirjoitin pari viikkoa sitten tekstin nimellä ”Että sellainen torstai”. Tuolloin peruttiin kevään reissuja ja kiroiltiin musakeikkojen peruuntumisia, vaan vähänpä silloin tiedettiin. Homma on tässä parissa viikossa niin sanotusti ”hieman” eskaloitunut ja nyt tuo kirjoitus näyttäytyy lähinnä naiivina.
Sen jälkeen on peruttu mm. kaikki, koulut on suljettu, liikkumista rajoitettu ja elämä toistaiseksi peruttu. Seuraavaksi menee kiinni ravintolat ja Uusimaa. Pari viikkoa sitten suunnittelin vielä paikkaavani peruuntuneen Nepalin matkaa lähtemällä vaikka Lappiin, nyt olen sulkeutunut Sipoon mökilleni.
Kuluneet viikot ovat menneet mielenterveyttä ylläpitäessä ja hakiessa omaa suhtautumista koko koronaviruskaaokseen. Se on edelleen hakusessa. Aamuisin on ihan jees, mikäs tässä, kahvia on ja aurinkokin paistaa, mutta iltaa kohden alkaa aina jonkinlainen epätoivo nostaa päätään. En edes oikeastaan tiedä mitä se epätoivo koskee, ja se ehkä hämmentää eniten. Tiedän, että tässä ja tästä selvitään, ihan sama meneekö loppuvuoden työt alta tai mitä, jollain tavalla tästä noustaan pinnalle. Varmaan pelottavinta on se tietous, ettei kukaan tiedä kauanko tämä kestää ja se on se, joka eniten vatsan pohjalta kouraisee. Kerrankin voin sanoa blogin nimen mukaisesti, että olen oikeasti ihan pihalla.
Viime viikkoina jengi on jakanut nuoruuskuvia Facebookissa. Ne on
piristäneet! Tämän seiskaluokan luokkaretkikuvan jakoi vanha koulukaveri.
Silloin oltiin aika paljon vähemmän pihalla kuin nyt.
Allekirjoittanut oikeassa reunassa lippis päässä.
Olen miettinyt paljon myös ulostulojani tilanteen suhteen. En halua esittää asiantuntijaa enkä ainakaan antaa politisoituneita arvauksia mistään tehdyistä linjauksista. En myöskään halua jakaa tuhat kertaa nähtyjä meemejä tai vääntää asiasta huumoria, vaikka joillekin vitseille repeilen ihan täysin päivittäin. Huumori olisi yleensä tapani toimia, mutta nyt ei kauheasti naurata. Tekisi mieli olla aiheesta täysin hiljaa, mutta toisaalta sekin olisi outoa, koska korona on ainoa mistä nyt puhutaan. Mietin pitkään, että kirjoittelenko tätäkään tekstiä, mutta toimikoot nyt vaikka jonkinlaisena muistiinpanona itselleni. En kuitenkaan aio koronasta kovin paljoa bloginkaan puolella tämän tekstin jälkeen jauhaa, koska – kuten vanha radiosääntökin sanoo – on tärkeää osata olla hijlaa, jos ei ole mitään sanottavaa, ja antaa musiikin puhua. Somessa ajattelin jakaa lähinnä kivoja kuvia.
Pari viikkoa sitten harmitti Baruntsen matkan peruminen, nyt se on aika peanuts tässä kokonaiskuvassa. Että on tässä jonkinlaista perspektiiviä tullut omaankin elämään ja siihen, millä oikeasti on jotain merkitystä. Baruntse kyllä odottaa, kuten odottavat Ruotsin vuoret, Grönlanti ja kaikki muutkin kauniit paikat, pääsis nyt edes terassille kavereiden kanssa! Kesälle suunnitellut vaellukset, joista koko ensi vuoden elantoni on kiinni, ovat toistaiseksi vielä kalenterissa. Niiden alkuun on kolme kuukautta ja olen kertonut asiakkaille, että toukokuussa teemme ratkaisun niiden toteutumisesta.
Nyt elellään päivä kerrallaan. Rutiinia tuo lapsi ja mm. kotikoulu, joka luo raameja itsellekin tähän uuteen arkeen. Teini on koko hommasta yhtä hämmentynyt kuin isänsä ja antaa minulle motivaatiota pysyä järjissäni. Yritän keksiä koulun vastapainoksi mukavia asioita meille tehtäväksi ja sitä kautta nauttia tästä bonuksena tulleesta yhdessäolosta. Ostin pojalle uudet skeittikamat ja aloitimme eilen harjoitukset. Suunnitteilla on myös kaiken maailman köysiratoja pihaan, mölkkykisoja ja muuta päivittäistä touhua. Itse koitan lenkkeillä ja kehitellä erilaisia treenihommia, ehkä rakentaa jonkun drytooling-seinän navetan päätyyn. Olen myös kartoittanut hiljalleen pihan (olemattomat) boulderimahikset, suunnitellut podcast-sarjan, järjestänyt puutarhakalusteet, kaivanut netistä skeittirampin rakennusohjeet, pitänyt musateemapäiviä, aloittanut Star Wars -maratonin, soittanut pitkästä aikaa kitaraa ja istunut aivokuolleena pihassa tuijottaen metsään miettien, että mitä helvettiä tapahtuu?
Se selviää aikanaan.
I haz a new skate. Spontaani DIY-skatepartk löytyy nyt navetan vintiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti