Viime aikoina ei ole tehnyt mieli juurikaan kirjoitella. Ehkä poden jonkinlaista vastareaktiota kevään korona-ahdistusähkyyn, kun kaikki pyöri sen ympärillä, että mitä nyt tapahtuu, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä tästä kesästä, töistä ja elämästä nyt oikein tulee pandemian keskellä. Enää ei jaksa spekuloida ja kirjailla joka ajatusta ylös, tulkoot mitä tulee ja tässähän tätä mennään päivä ja viikko kerrallaan. Ja ihan hyvä kesähän tämä on ollut.
Juuri nyt kuuntelen ukkosta kotisohvalla. Kantapäissä on hillittömät rakot, jotka hain Hetta-Pallakselta, missä ajoin sisään uudet kengät. Valinta oli tietoinen, mutta tein sen aloittelijan virheen, että säästelin Compeedien laittamista vähän turhan pitkään ja vahinko oli jo päässyt tapahtumaan. Rakot olivat alkuviikosta jo parantumaan päin, kunnes ahnehdin ja lähdin eilen kiipeämään ymmärtämättä, että ahtaat kaltsikengät eivät ehkä ole ne parhaat mahdolliset kantapäille. Nyt harmittaa, koska mieli tekisi lenkille, mutta on pakko antaa jalkojen levätä ainakin pari päivää.
Must... go... climbing...
Hetta-Pallaksella olin töissä! Kesän ensimmäisen ja viimeisen kerran! Kyseessä oli kaverit, joiden kanssa meidän piti alun perin lähteä viikoksi Sarekiin, kunnes, no, you know. Kevään mittaisen epävarmuuden, aikataulusäätämisen ja kaiken maailman kikkailun jälkeen asiakkaat saivat sovitettua kalenteriinsa muutaman päivän irtioton etelästä ja saimme kuin saimmekin toteutettua vaelluksen kotimaahan. Ennakkotietojen ja -arvausten perusteella Hetta-Pallas -klassikko olisi tänä kesänä ollut todella ruuhkainen, mutta mitä vielä! Näimme polulla päivittäin ehkä neljä ihmistä ja leiripaikoilla oli meidän lisäksemme vain muutama teltta pystyssä. Lieneekö kaikki sitten suunnanneet sinne Norjaan, mistä nyt kovasti puhutaan?
Ei ollu Hetta-Pallaksella ruuhkaa, paitsi hyttysistä
Sielläkin kerkesin käymään. Pohjois-Ruotsi vaihtui Norrbottenin koronatilanteen vuoksi lennosta Tromssaan, mistä taas sääennusteet veivät ex-tempore Lofooteille, eli juuri sinne, minne ei pitänyt mennä. Oletus oli, että Lofooteilla on tänä kesänä hillitön ruuhka, mutta eipä sielläkään tungosta vielä heinäkuun alussa ollut. Norjassa agendana oli harjannekiipeilytouhut ja Lofoottien auringon alla tavoitteet tuli täytettyä. Olen joka kevät viimeiset viisi vuotta toitottanut, että tänä vuonna aion treenata kalliokiipeilyä täysillä, mutta näyttäisi siltä, että nyt 2020 – toukokuussa murtuneesta kädestä huolimatta – se jopa toteutuu! Norjassa tuli liidattua ensimmäiset multi-pitch trädireitit ja niistä jäi sen verran nälkä, että rakoista huolimatta oli pakko päästä heti kiipeämään, kun etelään palasin. Ahneella on paskainen jne.
Multi-pitch trädittely Lofooteilla ei kuulunut kesän suunnitelmiin...
...mut sit kuitenkin oli ihan parasta!
Myös juoksu on taas viime viikkoina alkanut maittaa. Kävin neljän viikon pohjoisen turneella juoksemassa ainakin Sallassa, Pallaksella, Ylläksellä ja Kilpparilla ja laiskan talven ja sairauslomaillun kevään jälkeen tuntui, että kone alkaa vihdoin taas käynnistyä. Pitänee syksylle ottaa muutama pidempi juoksutavoite tähtäimeen ja luulenkin, että palaan juoksurepun kanssa Lappiin jopa aiemmin kuin olin suunnitellut. Koska kaiken rehellisyyden nimissä tuossa Kaivopuiston rannassa lönköttely ei kauheasti houkuttele tunturireittien jälkeen ja aikaahan tässä semi-työttömänä on.
Sallassa sateessa molempien Sallatunturien yli. Niiden välissä oli suo.
Työtilanne on siis edelleen sama kuin se oli koko kevään ja tulee olemaan koko syksyn, mutta onnekseni ELY-keskus myönsi pienelle piskuiselle yritykselleni hieman kehittämishanketukea, jonka turvin pääsen suunnittelemaan ensi vuotta ja saan makkaraa leivän päälle. Työt siispä jatkuvat vähintään pääni sisällä tästäkin eteenpäin, mikä on huojentava tieto. Jos kaikki menee hyvin, en ensi vuonna sitten juuri muuta ehdi tekemäänkään kuin töitä, kun kaikki tämän vuoden keikat siirtyivät sinne. Ja hyvä niin, ei tällaista semitoimettomuutta toista kesää putkeen jaksaisi. Kunhan nyt se koronan paljon puhuttu toinen aalto (ja kolmas ja neljäs) saataisiin pidettyä vielä globaalisti kurissa. Ruotsi pliis, get your shit together!
Onks jotain hyviä vinkkejä, millä rakot saa nopeasti pelikuntoon?
Ei ollut ruuhkaa Lofooteillakaan vielä heinäkuun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti