Muuten palautuminen Kuusamon jälkeen on mennyt hyvin ja hiljalleen on taas jaksanut kävellä, juosta, skeitata ja nostaa punttiakin kevään tapaan. Kaksi päivää siihen meni, että kisan jälkeen mieli muuttui ”ei ikinä enää” -moodista ”mihin seuraavaksi?” -muotoon. Ehkä tuonne joutuu loppuvuoteen jonkun matkan vielä ottamaan, mutta nautitaan tämä kesä tästä nyt ensin. Ja lähdetään töihin!
Maailma muuttuu päivä päivältä hitaasti paremmaksi rokotusten edetessä ja rajoitusten helpottaessa. Sain ensimmäisen piikkini toukokuun puolivälissä ja buusteria odottelen elokuun alkuun. En toki ole vielä silloinkaan suinpäin lähdössä ovenkahvoja jonnekin Nepaliin nuolemaan, mutta silti, ensimmäistä kertaa yli vuoteen alkaa olo olla positiivinen tämän pandemian edessä, että ehkä tämä tästä.
Suuri askel otettiin eilen, kun Suomen Ulkoministeriö, ensimmäistä kertaa sitten koronan tulon, lievensi matkustussuositustaan vapaa-ajan matkailun osalta. Enää se ei kehota välttämään kaikkea matkustamista per se, vaan kehottaa ainoastaan erityiseen varovaisuuteen matkustaessa. Aluksi suositus koskee vain EU- ja Schengen-maita, mutta se on silti paljon jo sekin, koska nyt, näin matkailualan ammattilaisena, yksi eettinen este on töiden tekemisen tieltä poistunut. Olen alusta alkaen halunnut toimia vastuullisesti, mikä on tarkoittanut sitä, että mitään reissuja ei ole voinut edes yrittää järkätä ennen suosituksen muuttumista, ja nyt se on viimein käsillä. Esimerkiksi Ruotsiin voi nyt lähteä. Suomi myös otti EU:n yhteisen koronarokotustodistuksen käyttöön tänään.
Tätä kesää ei päivitetty matkustussuositus enää ehdi pelastamaan, vaan jouduin perumaan Kebnekaisen ja Sarekin vaellukset jo toukokuun puolivälissä. Voisi tietenkin jossitella, että harmi, koska nyt Norrbotteniin voisi periaatteessa lähteä, mutta koen silti tehneeni oikean ratkaisun. Kuukausi sitten tilanne oli vielä epävarma ja on reilua antaa asiakkaille mahdollisuus järjestellä lomasuunnitelmansa uudelleen mieluummin hyvissä ajoin kuin liian myöhään. Samaten omien asioiden sumpliminen oli helpompaa, kun ratkaisuja, vaikeitakin sellaisia, teki ajoissa.
Toisin kuitenkin kuin ensimmäisenä koronakesänä, jolloin tuntui, että jonkin sortin lamaannus sai hanskat vain tippumaan, nyt teen sentään jonkin verran hommia kotimaassa. Ruotsin peruunnuttua laitoin Partioaitan 365-klubin kanssa tarjolle vaelluksen Haltille ja se toteutuu. (Mukaan muuten mahtuu vielä, wink wink!) Sen lisäksi teen muutaman yksityikeikan heinäkuun lopulle, joten lähden yhteensä kolmeksi viikoksi Kilpisjärvelle töihin! Se on kolme viikkoa enemmän kuin viime kesänä.
Kilppariviikkojen jälkeen suuntana on Grönlanti ja ainakin tällä hetkellä näyttää, että kolme ryhmää sinnekin toteutuvat! En toki uskalla hyppiä vielä riemusta kattoon, ennen kuin istun Qassiarsukissa Leif Eriksson -hostellin terassilla pahanmakuinen kahvi kädessäni. Tässä on sen verran ollut viimeisen vuoden ajan muuttujia matkassa, että varmaan itse kukin on oppinut olemaan varpaillaan suunnitelmiensa kanssa. Joka tapauksessa tällä hetkellä näyttää hyvältä ja Grönlanti on auki. Wink wink, sinnekin mahtuu vielä mukaan!
Seikkailukasvatuksen yhteisöpedagogin opintoni käynnistyvät Nurmijärvellä 1.9., eli samana aamuna, kun laskeudun reilun kolmen viikon Grönlannin puristukselta kotiin. Ajan kentältä suoraan kouluun ja olen se ärsyttävä jätkä, joka tulee ekana päivänä teatraalisesti myöhässä luokkaan kasuaalisti pahoitellen, että sorisori, olin kato just kolme viikkoa Grönlannissa. Harkitsen vakaasti, etten kävisi suihkussa siinä välissä.
Nautitaan nyt kuitenkin suvesta ja tuosta helteestäkin ennen töitä ja opintoja, koska tämä kesä on jo nyt parempi kuin vuosi sitten, etenkin henkisesti. Tuntuu siltä, että oma vanha elämä on palaamassa hiljalleen uomiinsa ja pahin epävarmuus ei enää nakerra kaikkea tulevaa. Nyt laitan 10 kiloa selkään ja lähden 12 kilometrin kävelylle tonne helteeseen. Sen jälkeen en kyllä edes harkitse, ettenkö kävisi suihkussa.
Hyvää juhannusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti