Eilen vietettiin YK:n kansainvälistä vuorten päivää. Sen tarkoitus on muistuttaa ihmisiä noista majesteettisista luonnonmuodoista, jotka peittävät noin 22 prosenttia planeettamme pinta-alasta. Vuorten päivän teema on yrittää kiinnittää huomiota kestävään kehitykseen myös vuoriolosuhteissa ja sen tavoitteena vuorten säilyminen mahdollisimman luonnonmukaisina vastakin. Päivästä voi lukea lisää YK:n sivuilta osoitteesta http://www.un.org/en/events/mountainday/ .
Voin hyvillä mielin todeta, että näin ulkoilijan näkökulmasta en ole missään törmännyt niin suureen luonnon kunnioitukseen kuin vuorilla. Jokainen koskaan kohtaamani vaeltaja, kiipeilijä ja seikkailija tuntuu itseni tavoin liki palvovan allaan olevia maamuodostumia ja vannoo niiden säilymisen nimeen. Voisi siis todeta, että Mountain Day toteuttaa ainakin harrastajien joukossa jo itse itseään. Jos samanlaisen luontoäidin kunnioituksen saisi mukaan kaikkeen kestävän kehityksen suunnitteluun, meillä ei olisi mitään hätää. Että terveisiä vain sinne Pariisin ilmastokokoukseen!
Tässä muutama poimittu otos omilta matkoiltani vuorille.
Pilvinen päivä Norjassa viime heinäkuussa.
Suurin osa viikostani Svartisenin jäätiköllä meni umipisumussa ja pilven sisällä. Tämä oli yksi harvoista hetkistä, kun edes jonkinlainen maisema avautui yli 50:n metrin näkyvyydellä, joten onneksi ehdin napata kuvan.
Tämä on suosikkikuvani samaiselta Svartisenin reissulta kalliokiipeilyharjoituksista, jonka nappasin märän ja sateisen linssin läpi ja siitä tuli tunnelmaltaan ja liikkeeltään jotenkin todella kaunis.
Kebnekaisen huippu juhannuspäivänä 2015.
Perinteinen ruotsalainen keskikesän juhla!
Kuva napattu matkalla alas Euroopan korkeimmalta huipulta Elbrusilta. Päivää oli takana kutakuinkin kymmenen tuntia yli 5000 metrin korkeudessa, enkä muista kuvan ottohetkestä paljoakaan. Ainakin sää näyttää olleen hyvä! Edessä oleva mäki on Elbrusin itäinen huippu, joka on parisenkymmentä metriä läntistä matalampi. Matka Euroopan korkeimpaan pisteeseen 5642:een metriin kulkee kuitenkin sen kautta, mistä laskeudutaan huippujen väliseen satulaan ennen loppunousua läntiselle huipulle. Tuon nousun varrelta on tämä kuva otettu. Elbrusin perusreitti ja basecamp löytyvät tuon itäisen huipun toiselta puolelta noin puolitoista kilometriä alempaa.
Paras ystäväni Jari Elbrusin basecampissa, ns. Barrel Hutseilla 3900 metrissä.
Kaikkea pitää harjoitella, myös railoihin tippumista. Tai ainakin niistä pelastautumista.
Norja, heinäkuu 2015.
Viiden tähden ravintola.
Lounastauko noin 3000:ssa metrissä Ranskan Alpeilla toukokuussa.
Yksinäinen perusleiri Kebnekaisen kupeessa Ruotsissa.
Niin. Eihän tuota vuorille menoa voi oikein millään sanoin selittää. Kysymys siitä, miksi ihminen on valmis vaarantamaan terveytensä ja pahimmassa tapauksessa henkensä vain kiivetäkseen johonkin korkealle on ikuinen. Ei siihen ole vastausta. Olen aina ajatellut niin, että kiipeäminen on henkilökohtaista. Ei sitä voi eikä tarvitsekaan selittää, sen voi vain kokea. Ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. Kun minulta on kysytty, että miksi aion kiivetä Everestille mikä voi viedä minulta hengen, olen tavannut vastata, että olen jo kuollut jos en yrittäisi.
"Somewhere between the summit and the bottom lies the answer to the mystery of why we climb?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti