Joskus aikanaan tuli rampattua Keravan Talmassa varmaan kolmen kerran viikkotahtia. Kai minä jotain osasinkin. Jossain vaiheessa kuitenkin hautasin kamat kaapin pohjalle, kun ei mukamas ollut enää aikaa kaiken maailman töiltä ja muulta vapaa-ajalta lähteä mäkeen.
Viime viikolla oli vähän sumua. Tierrat ja Burtonit matchaa!
Kun pari vuotta sitten kiersin korkin kiinni, piti alka kehittelemään tekemistä viikonlopuille ja silloin muistin sen kaapin pohjan! Okei, päivitin varusteet ja lähdin mäkeen, sinne Talmaan taas.
Sitä tajusi aika äkkiä, ettei ole enää 16-vuotias, mutta hauskaa laskeminen edelleen oli. Niinpä päätin, että jatkoa seuraa. Viime talvena pääsin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa isompiin mäkiin, kun lähdin Lappiin Sallatunturiin. Siellä (täällä) sitä vasta tajusikin, kuinka siistiä puuterilumen täytteisissä metsissä laudan kanssa laskeminen onkaan!
Videoblogi vuoden takaa Sallatunturin metsistä.
Nyt olen täällä taas, vapaapäiviäni työharjoittelun ulkopuolella viettämässä. Minusta on tullut keski-ikäinen lumilautailija, joka ehkä kerran päivässä hyppää hyppyristä viimeisellä laskullaan, koska aiemmin en uskalla sen pelossa, että joku jalka menee poikki ja pilaa koko päivän. Muun ajan lasken metsiä, puuterikenttiä ja off-pisteitä kuvitellen olevani edelleen menevä ja nuorekas parikymppinen.
Maailman siisteintä!
Parasta puuteria auringossa eilen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti