Lähdin eilen aamulla kaverin kanssa ex-tempore-ulkoilemaan Porkkalaan. Aamuvirkkuna kotisohva alkoi turhauttaa jo siinä kahdeksan aikoihin, joten heitettiin kahvinkeittokamat ja varapaidat reppuun ja hypättiin autoon. Samalla pääsin vihkimään uuden pikku-Ospreyni käyttöön ja aloinpa sisäänajaa kiipeilykenkiänikin samalla, ennen kuin haikkaan niissä ensin Kebnekaiselle ja elokuussa Mont Blancille.
Ajelimme Porkkalaan tarkoituksenamme käydä tutustumassa Högbergetin erikoisennäköiseen virtauseroosioluolaan Peuramaan tuntumassa. Kaveri oli käynyt siellä kerran aiemmin, joten reittikin oli aika selvä ilman turhaa ympyrän pyörimistä kallioilla. Jätimme auton Peuramaan hiihtosillan jälkeen pienelle levikkeelle tiellä ja suuntasimme metsään. Tien pielestä lähti nurmipolku, joka liittyi hetkenpäästä isompaan hiekkapolkuun, jota pitkin pääsi käytännössä suoraan luolan suulle.
Högbergetin kallion alla sijaitseva luola on todella kummallisen näköinen. Se on saanut lempinimen Pimppiluola ja öööö, no, ihan syystä varmaankin.
Erikoinen sileäpintainen luola on (according to Retkipaikka) syntynyt edellisen jääkauden aikana, kun sulamisvedet jäätikön alla ovat kovertaneet kallion sisään vähän kuin hiidenkirnun mutta vaakasuoraan. Erikoinen mesta, kannattaa käydä jos kulmilla liikkuu!
Paluumatkalla nousimme Högbergetin huipun kautta takaisin autolle. Sen verran vähän oli kello edelleen, että lähdimme vielä ajamaan Porkkalanniemen kärkeen keittelemään kahvit. Automatkalla taivaalta tuli yhtäkkiä vettä, vaikka ennuste kertoi ihan muuta. Päätimme kuitenkin painella loppuun asti kun kerran oli jo lähdettykin ja onneksi näin, koska sade lakkasi käytännössä parkkipaikalle ja saimme taivaltaa Porkkalan kallioita kuivina. Edes tuuli ei ollut sen pahempi, vaikka lännestä suoraan niemenkärkeen puhalteli. Ja kas, yhtäkkiä paistoi taas aurinko!
Kahvit, turinat ja tiirojen kalastushommien seurantaa auringossa, ei valittamista. Erittäin hyvä pikkuretki sunnuntai-aamuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti