Yksi Eerikkilän eräopaskoulutuksen päämatkoista on yhdeksän päivän mittainen reissu Pohjois-Karjalaan. Sen tärkein osuus on 70-kilometrinen kanoottivaellus Jongunjoen koskissa, jota varten olimme harjoitelleet viime syksystä alkaen. Melontaosuuden lisäksi kävimme mm. Erä-Eeron petokuvauslaavulla, laskemassa Ruunaanjoen koskia kumiveneellä sekä tutustumassa tukkilaisperinteeseen Jaakko Saariston opastuksella. Koska kynäni on hieman tylsässä terässä tällä hetkellä, olkoot Itä-Suomen reissun matkablogini enemmänkin kuvapainoitteinen. Eiköhän tästä tunnelmaan pääse.
Lähdimme keskiviikkona Kuhmosta tiputtelemaan Jongunjokea alaspäin Lieksaan päin. Tavoite oli taittaa 70 kilometriä ja 65 koskea kolmessa päivässä niin, että ensimmäinen olisi pisin. Matkaa kertyikin keskiviikolle yli 28 kilometriä. Torstain etappi oli 25 ja perjantain 18 kilometriä.
Eetu ja kouluttajamme Janne Hiidenportin kuohuissa. Hiidenportti oli kakkosluokitelluista koskistamme ehkä pelottavin, mutta samalla kuitenkin hauskin!
Pyry näytti mallia, kuinka pienempiä koskia voi laskea myös seisaallaan.
Pyry on 21 ja yllytyshullu. Se selitää paljon.
Pysyimme melontaparini Eevan kanssa kuivina kaikki 65 koskea ja lopulta matka taittui yllättävän hyvin kokemattomuutemme huomioon ottaen. Itseluottamus kasvoi huikeasti joen edetessä, enkä voi väittää, että meillä olisi ollut oikeastaan mitään kummempia ongelmia matkalla. Viimeisenä päivänä satoi kaatamalla ja vaikka kanootti pysyikin koko reissun pystyssä, maaliin Lieksan Nurmijärvelle tultiin läpimärkinä. Siinä vaiheessa se lähinnä enää nauratti.
Onnistuneen melontaosuuden jälkeen siirryimme Erä-Eeron petokuvaustiluksille. Saavuimme paikalle illalla ja painelimme melko suorilta jaloin nukkumaan, itse petokuvaus kun olisi edessä vasta seuraavana päivänä.
Osa porukasta jäi kuitenkin vielä laavulle istumaan ja nuotiokahveja keittelemään. Yhtäkkiä metsän puolelta oli kuulunut rapinaa ja Markon kurkatessa laavun taakse vastaan käveli karhu! Se ei tainnut noteerata porukkaa sen kummemmin vaan jatkoi toimiaan ja tallusteli tietä pitkin eteenpäin. Nopean räpsyn saivat jätkät sokista toipuessaan napattua, karhu näkyy kuvassa halkopinon takana.
Ahma kiipeämässä puuhun.
Varsinainen kuvauspäivä oli lauantaina, jolloin siirryimme iltapäivästä laavulle, missä tarkoitus oli viettää aikaa aina seuraavaan aamuun. Laavuilla tuli olla täysin hiljaa ja lähinnä odotella, josko joku neljästä suurpedosta - ilves, susi, karhu ja ahma - suvaitsisi saapua paikalle. Ja suvaitsivathan he! Teimme kuusi erillistä ahma-havaintoa sekä yön kruununa näimme metsiemme kuninkaan edessämme. Saimme seurata karhun touhuja kolmen vartin verran, lähimmillän otso tuli vain parin metrin päähän kuvauskojusta. Aivan järisyttävä ja kunnioitusta herättävä kokemus!
Vuoden luontokuva: Karhu yöllä.
Onnistuneen petokuvauksen jälkeen vietimme vielä pari päivää Ruunaan ulkoilualueella. Siellä ensin laskimme Ruunaanjoen koskia kumilautoilla, jonka jälkeen tutustuimme parin päivän ajan tukkilaisperinteeseen ja saimme mm. seurata, kuinka oppaamme laskivat tukeilla koskea alas. Kirjailen näistä hommista vielä vähän erikseen juttua, kunhan saan kuvat kuntoon ja koneelle.
Ylläoleva kuva on Karin ottama. Se on kuvakaappaus GoPro-videosta ja jos tarkemmin katsot, näet siinä jalat vedessä sekä yhden tyhjän paikan veneessä. Kari nimittäin istui keulamelojana, kun Neitikosken stoppari löi äijältä tasapainon alta ja mies lensi koskeen. Onneksi oli kypärä päässä ja kypärässä kamera kuvaamassa!
Jos mietit alkavan kesäloman suunnitelmia ja kotimaanmatkailu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti suuntaamista Lieksan alueelle. Joo, ei ehkä kuulosta Suomen seksikkäimmältä paikalta, mutta kun 30:n kilometrin säteeltä löytyy Koli, Ruunaa, Jongunjoki, Erä-Eero sekä lukuisia merkattuja vaellusreittejä ja ulkoilualueita, ei noilla lakeuksilla ole vaikea itselleen tekemistä keksiä. Pohjois-Karjala on uusi Lappi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti