2018

Minun piti alun perin olla tällä hetkellä Ruotsissa Sarekissa vaeltamassa, mutta jouduin perumaan keikan liian epävarman osallistujatilanteen takia. Ei uskaltanut odotella liian pitkään mahdollisia epäröijiä, joten oli turvallisempaa vetää liinat kiinni ja siirtää Sarekin vaellus ensi kesälle. 

Peruutuksen ansiosta sain puoliyllättäen tällaisen kuusiviikkoisen putken kotona, jotain, mitä minulla ei ole koko vuonna ollut. Olen ollut niin menossa pitkin poikin, että kolme viikkoa taitaa olla pisin jakso, jonka olen maaliskuun jälkeen Helsingissä yhteen menoon viettänyt. Lähden lokakuussa kolmeksi viikoksi Nepaliin, joten pakko myöntää, että tällainen hengähdys tähän väliin tuli ehkä ihan tarpeeseen. Sain peruutuksen myötä myös pari yllättävää vapaaviikonloppua, joista ensimmäisen vietin kaverin mökillä Turun saaristossa Paraisilla ja seuraavan aion kökkiä sukumme mökillä Punkalaitumella, missä en ole koko kesänä kerennyt käymään.

Ei ihan Sarek mut silti ok

Nyt, kun tuo Sarek siirtyi ja löysi paikkansa ensi kesän kalenterista, aloin samalla lukitsemaan muitakin vuoden 2018 suunnitelmia. Olen niin sanottu kalenterinörtti, eli minulla on pakko olla kalenterissa merkattuna tekemiseni mieluiten ainakin vuodeksi eteenpäin, jotta osaan olla. Jotenkin se helpottaa valmistautumista niin omiin kuin työreissuihinkin, kun tietää millaista jatkuvuutta on luvassa. Ja onhan se nyt ihan fakta, että mitä enemmän inboksissa odottelee lentolippuja, sitä paremmalta elämä tuntuu. Ainakin välillä.

Kävin myös viime viikolla Partioaitalla palaveeraamassa jatkosta ja ilolla voin kertoa, että yhteistyö jatkuu ainakin ensi vuoden loppuun. Niinpä sain myös työkeikat kalenteriin suunniteltua ja vahvistettua! 365 Klubin kanssa reissuja riittää taas pitkin vuotta.

Töissä töissä

Työkeikkojen ohessa oma talveni 2018 menee pääasiassa laskien. Aion päästä mäkeen niin paljon kuin vain on mahdollista ja myös jatkaa hyvin alkanutta skinnailuharrastusta. Splitin saan käyttöön ainakin Itävallassa, Ranskassa, Pyhällä ja Kebnekaisella ennen kesää, jolloin kesäkuun alussa olisi tavoite laskea Elbrusin 5642-metriseltä huipulta alas. Laskupäivien lisäksi yritän kurssittaa itseäni mahdollisimman paljon lumiturvallisuuden parissa.

Tätä. Mahdollisimman paljon tätä.

Työrintamalla ensi vuonna talvivaellusta ei näillä näkymin ainakaan 365 Klubin kanssa tehdä. Sen sijaan keskityn talvisiin viikonloppuretkiin helmi-maaliskuussa ja huhtikuussa toteutamme yhdessä Pyhän kanssa Rinteeltä offareille -työnimellä kulkevan viikon, eli tarjoamme mahiksen lähteä opettelemaan vapaalaskua Pyhän takamaastoihin kevään ollessa parhaimmillaan. Tästä, kuten muistakin talven retkistä, lisää tässä hiljalleen, kun suunnitelmat saadaan pakettiin. 

Kesä tosiaan alkaa Elbrusin matkalla. Sen jälkeen työkartalla on jo perinteinen Kebnekaisen vaellus juhannuksen jälkeen ja siihen perään sitten viiden päivän reissu Sarekiin. Nämä molemmat ovat klubivaelluksia, joita pääsee varailemaan näillä näkymin joulukuuhun mennessä. Klubivaellus tehdään myös Haltille heinäkuun lopussa. Elokuussa nenä suuntaa Matkatoimisto Aventuran kanssa taas Islantiin ja sieltä mahdollisesti Grönlantiin, ennen kuin kesä on paketissa.

Kebnekaise, Sareki, Halti, Laugavegur, Grönlanti. Toimisto 2018.

Syksy on muilta osin hieman vielä auki, mutta loppuvuodesta olisi tarkoitus vihdoin suunnata Etelämantereelle. Reissu on ollut mielessä jo tovin ja nyt sain siihen oikeastaan puolivahingossa hieman lihaa luiden ympärille ja päätin lyödä ajankohdan lukkoon. Joulukuussa 2018 siispä Antarktis ja Vinsonin massiivi kutsuvat! 

Vinsonin massiivi Etelämantereella

Kalenterinörtti kiittää, vuosi 2018 saa tulla!