Pelastetaan nää talvet!

Siperia puhalteli kylmiä tuulia ja pakkasia viime viikolla Suomeen. Kaiken maailman pakkasinferno -termejä heiteltiin taas medioissa ja joka toinen lehti teki jutun siitä, että miten tällaiseen säähän pitää varautua. Juuri kun olin päässyt naureskelemasta ranskalaismedialle, joka veti paniikkikahvasta, kun Nizzaan oli viime viikolla tulossa muutama aste pakkasta, niin suomalaiskollegat onnistuivat syyllistymään samaan. Facebookin puolella tuli jo ihmeteltyäkin, että missä vaiheessa suomalaisista on tullut sellaisia, että kun talvella tulee kylmää säätä, meitä pitää yhtäkkiä opettaa taas pukeutumaan? Suosikkini oli, kun joku lehti soitti Veikka Gustafssonille, että miten tästä pakkasen ja tuulen yhdistelmästä pitäisi selvitä ja Veikan ensimmäinen vastaus oli, että kysykää mummoiltanne, nekin on selvinneet ihan hyvin.

Minä päätin repiä talven kylmimmästä jaksosta mahdollisimman paljon irti. Helsingissä mittari hyöri jossain -15°c:ssa mutta tuulen vaikutus laski tuntumaa johonkin 24:n pakkasasteen paikkeille. Rapea keli, mutta kuitenkin aurinkoinen ja siten kauniin talvinen. Aloitin tiistaina lähtemällä Paloheinään hiihtämään. En ollut pertsaa vedellyt ladulla muutamaan vuoteen, mutta alun räpiköinnin jälkeen ote hommaan löytyi ja hiihto eteni hyvällä rytmillä. Joku 6-7 kilometriä tuli punaisin poskin vedettyä Haltialan tilalle ja takaisin, jonka jälkeen olin ansainnut kaksi (2) berliininmunkkia Paloheinän kahvilassa. 

IHAN IIVONA

Seuraavana päivänä oli perse kipeänä, joskin kuitenkin yllättävän vähän. Ehkä noita hiihtolihaksia on avittanut tämän kauden skinnailupäivät Itävallassa ja Lapissa, samaa touhuahan se tavallaan on. Sää kuitenkin jatkui kohtuullisen upeana, joten lähdin jäille kävelemään – asia, mitä ei muutamaan vuoteen ole Helsingissä voinut tehdä. 

Uunisaari jäillä 

Pihlajasaari

Torstaina oli viimein vuorossa talven ensimmäinen jääkiipeilysessio. En ole aiemmin yksinkertaisesti ehtinyt mihinkään kiipeämään ja toisekseen, ei täällä etelässä pahemmin ennen helmikuuta ole jäille päässytkään. Nyt lähdimme kuitenkin Adventure Partnersin jäädyttämälle Pirunkalliolle yläköysihöntsäilemään. Aurinko paistoi, kalliolla ei ollut muita ja hakut purivat mukavasti, joten mikäs siinä oli jäätä potkiessa.

 Up up and away @ Pirunkallio

Aurinko möllötteli taivalla edelleen myös perjantaina, joten talviolympialaisissani vuorossa oli lumilautailu. Talman Alpit aukeavat tähän aikaan kaudesta jo aamukymmeneltä myös arkisin ja mäessä onkin ihan luksusta käydä suurempien massojen ollessa vielä työpaikoilla ja kouluissa. Aika rauhassa sai perjantainakin Talman parkissa hinkata ja lämpötilakin oli noussut jo alle kymmeneen pakkasasteeseen. Kevätaurinko myös lämmitti jo mukavasti, kun keski-ikäinen tempoi backside aireja takaparkin kornerista.

Vanha nuortuu ja taipuu!

Viikonlopun olin töissä. Lähdimme Partioaitan 365 Klubin kanssa talviretkeilemään Ruoveden Helvetinjärvelle edelleen kirkkaassa säässä. Pyörähdimme Helvetinkolulla ja vaelsimme siitä noin kahdeksan kilometrin pätkän Haukanhiedan leiripaikalle yöksi. Ennuste lupaili yöksi pilviä ja noin -12°c:n pakkasia, mutta toisin kävi. Yö pysyi kirkkaana ja pilvettömän taivaan alla pakkaslukema kohosi 25:een! Nyt oli pakko tunnustaa, että oli muuten aika kylmä. Nukuin taivasalla pätkissä kolmen vuodenajan pussissani, kun en meinannut saada varpaita lämpenemään missään vaiheessa. Jos talviretkeilyä haimme, talviretkeilyä todellakin saimme! 

PAKKASINFERNO

Upea viikko tarjosi hyvän mahdollisuuden talvilajien läpileikkaukseen. Oikeastaan vain luistelu ja pulkkamäki jäivät välistä. Sää ei siis todellakaan ollut mikään ”inferno” eikä varsinkaan este lähteä ulos nauttimaan talvesta! En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta minun mielestäni lapsuutemme talvet olivat juuri tällaisia. Ne tulivat joulukuussa, loppuivat huhtikuussa ja kuukaudet siinä välissä olivat tämän viikon kaltaisia. Kun sitten taas viime vuosina – kuten median sensaationhakuinen reaktiokin ehkä kertoo – nämä viikot ovat olleet melko harvinaisia. 

Talvet muuttuvat. Ne lyhenevät, heikkenevät ja muuttavat muotoaan, jolloin tällaisista infernoviikoista pitää koittaa ottaa kerralla kaikki mahdollinen irti, ikään kuin tiivistää koko talvi muutamaan päivään. Se on harmillista tällaiselle talvifanille kuin minä, jonka mielestä lumisen maan aika saisi olla pitkä ja harras. Ilmastonmuutos on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nykytilanteeseen on minunkin sopeuduttava. Mutta ei ilman taistelua! 

Tapoja yrittää vaikuttaa on monia. Minun valintani on ollut Protect Our Wintersin jäsenyys. POW Finland on osa lumilautalegenda Jeremy Jonesin käynnistämää kansainvälistä liikettä, joka tähtää talviemme pelastamiseen sellaisena kuin ne kuuluisivat olla. Tai ainakin ennen olivat. Talvien säilyttäminen alkaa meistä talvifaneista ja jos haluamme edelleen vetää pertsaa, kiipeillä jäätä, laskea mäkiä ja retkeillä pakkasessa vastaisuudessakin, saati tarjota lapsillemme mahdollisuuden samaan, meidän pitää toimia nyt. 

Onko Pirulla jäätä vielä kymmenen vuoden päästä?