sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kesähesa!


Samalla, juuri kun kerkesin Instagramin puolella purnaamaan post-talvi -ahdistustani, saapui Helsinkiin kesä. Aurinko paistoi viikonlopun yli pilvettömältä taivaalta ja poltti ihon punaiseksi, koska ”eihän Suomessa tarvitse aurinkorasvaa toukokuussa”. Vaikka talven kaipuuni onkin kova, niin on myönnettävä, että nautin salaa myös kesäisestä säästä. Vietin koko viikonlopun käytännössä ulkona ja merellä, ensin perjantaina kaverin kanssa veneillen ja lauantaina veljeni 50-vuotisjuhlilla charter-paatilla Helsingin edustalla seilaten. Keli ei näihin aktiviteetteihin olisi juuri parempi voinut olla. 

Lähdettiin merille. Naamioiduttiin merimiehiksi.

Talvikaipuuta hieman helpottamaan tuli myös loppuviikon vahvistus, että lähden töihin Elbrusille Venäjälle elokuussa Matkatoimisto Aventuran matkanjohtajana. Se on kolmas kertani Kaukasuksella ja sopivasti tasan viisi vuotta ensimmäisen Elbrusille suunnanneen vuorireissuni jälkeen. 


Elbrus lumilaudalla keällä 2018

Kesän työkalenteri alkaa Elbrusin myötä olla läjässä. Juhannuksen ja syyskuun väliin mahtuu neljä Kebnekaisen vaellusta, yksi Sarekin reissu sekä Aventuran matkat Grönlantiin ja Venäjälle. Mukava tietää, että pääsee taas rymyämään ja vielä mukavampaa on se, että yli puolet reissuista on tällä hetkellä loppuunvarattuja! 

Töiden lisäksi lähden kesän alussa lomalle Rivieralle ja pyrin työmatkojen välissä mökkeilemään mahdollisimman paljon. Tavoitteena on olla näkemättä Helsinkiä kovinkaan montaa päivää ennen syksyä, joten tämä viikonloppu oli juuri sopiva sauma nauttia kesäpäivistä täällä kotikulmilla. 

Kaivoin viime viikolla myös skeitin kaapin pohjalta pölyttymästä ja 
kävin osoittamassa itselleni, että 40 on uusi 20!

Ensi lauantaina luvassa on 34 kilometrin juoksukisa Kuusamossa. Olen kauhuissani ja innoissani samaan aikaan, NUTS Karhunkierros on pisin matka, jonka olen koskaan juossut. Tein eilen viimeisen treenin ennen kisaa ja juoksin uudet omat enkat kymmenelle kilometrille, mikä antoi sopivasti itseluottamusta tulevaan. Tavoitteeni on silti ainoastaan selvitä hengissä ja maaliin asti.

Taisin joskus viime syksynä naureskella, että niin kauan, kun ei omista sellaista juoksureppua, ei tarvitse kutsua itseään juoksijaksi eikä kaikki toivo ole vielä menetetty. Sellainen on kuitenkin pakollinen varuste Karhunkierroksella. Nyt minulla on juoksureppu. 

Juoksin kympin, oli kuuma


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti