keskiviikko 22. helmikuuta 2023

Tää hiton some


Tää hiton some on kyllä yksi helvetinkone, jota vihaa ja rakastaa yhtä aikaa. Se syö energiaa, aikaa ja huomiota, mutta toisaalta se viihdyttää ja pitää seuraa päivittäin. Usein tuntuu siltä, että ystävät ovat lähempänä, vaikka oikeesti ovatkin kaikki omissa oloissaan ruudun ääressä.
 


Käytän somea paljon, kaiketi. Havahdun vähän väliä siihen, että nytkin voisin oikeasti mieluummin nauttia hetkestä, oli se sitten kahvikuppi rannassa tai odotus liikennevaloissa sen sijaan, että kaivoin taas puhelimen taskusta katsoakseni jotain kuvia. Käytän ainoastaan Facebookia ja Instagramia, koska kaiken maailman snäppeihin ja tiktokkeihin olen liian vanha, tai ainakin kankea. Ja tietenkin tätä blogia, joka kai someksi myös lasketaan. Instagramista ihan aidosti kyllä tykkään. Tykkään ottaa kuvia ja tykkään katsella jengin kuvia, eikä instassa joudu juurikaan kommenttikenttäöyhötyksen uhriksi. Niin kuin eräs ystäväni jo vuosia sitten sanoi, ”Insta on siitä kiva, että siellä yleensä vain tykätään kaikesta.” 


Nautin hetkestä


Olen kuitenkin lopettanut esimerkiksi monien tuttujen ja kollegojen seuraamisen Instassa, koska alkoi tuntua siltä, että kaikki tekee koko ajan jotain mielettömiä juttuja ja ovat aina jossain eeppisillä reissuilla samalla kun itse nökötän sohvalla. Se on hullua, että vaikka kuinka tietää, että some on lähinnä ihmisten parhaiden puolien esittelyä ja kokoelma huippuhetkiä, se saa silti tuntemaan itsensä vähäpätöiseksi muihin verrattuna. Ja minä olen sentään 43-vuotias, joten ymmärrän hyvin keskustelun somen paineista nuorten kohdalla. Samalla ylikorostunut tarve puhua omista suorituksista ja suunnitelmista on jo pitkään tuntunut luotaan poistyöntävältä ja tuntuu helpommalta postailla vaan jotain random kuvia kuin pedata kaikille tulevia suunnitelmia henkselit paukkuen. 


Facebookia kohtaan minulla on sen sijaan hyvin ristiriitaiset tunteet. Omaa henkilökohtaista sivuani en juuri päivitä enkä kerro siellä mitään oleellista, muuta kuin tyyliin joka vuoden parhaat levyt ja silloin tällöin kuvan pojasta. Vilkaisen kuitenkin päivittäin muistot vuosien varrelta ja seurailen taustalta kavereiden tekemisiä, koska, kuten sanoin, sen myötä tuntuu siltä, että ystävät ovat edelleen olemassa. Mutta samalla Facebookin algoritmit ja systeemit ovat mielestäni vastenmielisiä ja oikeasti kiinnostava sisältö on usein kateissa. Käytän siis henkilökohtaista Facea enää siksi, että se oli joskus kivaa ja siihen sisältyy nostalgiaa.


Viikko sitten Facebook sulki privasivuani huomattavasti enemmän käytössä olleen Teemu ihan pihalla -sivun ”yhteisönormien rikkomisen” takia. Viimeinen postaus, jonka sivulle tein, oli lyhyt videoklippi Talmasta ja nyt on sitten lienee todistettu, että yli nelikymppisten laskufiilistelyt ovat vähän too much. 


Viimeinen postaus sivulle oli video Talmasta


En siis todellakaan tiedä mikä oli syy sivun sulkemiselle, sisältö sen ei ainakaan pitäisi olla. Kuulemma useimmiten näin käy, jos joku ulkopuolinen ilmiantaa sivun Metalle ja kuulemma monellakin alalla kilpailijat ihan piruuttaan ilmiantavat toisiaan haitatakseen näiden toimintaa. En tiedä, kuulostaa vähän foliohattu-osastolta, mutta jos joku tosiaan on sivuni ilmiantanut, niin onnea hänelle. 


Metan kanavat ovat olleet minulle, tämän blogin lisäksi, oikeastaan ainoat markkinointikanavat ja siksi tietenkin sivun sulkeminen harmittaa. Olen toki reklamoinut päätöksestä ja who knows, ehkä sivu taas jossain vaiheessa palaa. Sivumainintana voin sanoa, että onpa muuten yhden maailman isoimman firman asiakaspalvelu – tai sen olemattomuus – aivan perseestä. Kun on tarpeeksi iso, ei ilmeisesti tarvitse välittää asiakkaistaan, kun kaikki sitä käyttää kuitenkin. 



Sivuni suulkeutumisen myötä mieleeni hiipi kuitenkin myös pieni helpotuksen tunne: Entä jos tässä olisikin minun porttini ulos Facebookista? Jos sen käyttö on pääasiassa perustunut työhön ja nyt kun työsivua ei ole, tarvitsenko alustaa enää mihinkään? 


En tiedä vielä. Mutustelen ajatuksella ja koitan harjoitella ilman oloa. Jos Teemu ihan pihalla -sivu jää suljetuksi, voi olla, että sen myötä löysin isekin tien ulos. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti