Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa ihan vain fiilistelemässä Nuuksiossa. Viime aikoina, kun kaikki reissut ovat olleet pitkälti kouluhommia ja viikonloput olen pyhittänyt pojalleni, ei ole tullut pahemmin lähdettyä omille reissuille, joitain lyhyitä päiväkeikkoja lukuunottamatta. Samaten Nuuksiossa pyöriminen on viimesyksyisen eroni jälkeen jäänyt vähemmälle nihkeiden fiilisten takia. Nyt tuli kuitenkin viimein lähdettyä nautiskelemaan.
Olemme Jeren kanssa olleet viime ajat yhteyksissä oikeastaan pelkästään Partioaitan duunijuttujen kautta ja samalla hokeneet, että pitäisi päästä lähtemään johonkin välillä muissakin merkeissä. Ettei se olisi aina sitä samaa notkumista Yrjönkadun varustekasojen äärellä. Kuin ihmeen kautta löysimme viimein kalenterista molemmile sopivan päivän lyhyttä telttaretkeä varten.
Alun perin tarkoitus oli testailla erilaisia risukeittimiä mutta koska emme ehtineet vehkeitä saamaan mukaan, päätimme lähteä muuten vain melko alkeellisella varustuksella matkaan. Ilman keittimiä, ilman telttoja, vähän sellasiella arktinen Rambo -asenteella, kuten Jere asian määritteli.
Sää ennusti myräkkää, mikä oikeastaan vain nosti fiiliksiä. Lunta lupailtiin useita kymmeniä senttejä ja tuuli puuskissa uhkasi nousta johonkin 15m/s:n paikkeille.
Helpommalla lopulta pääsimme, kun lauantaina Nuuksiossa puhalteli ainoastaan pieni puhuri, joka vähän tiputteli lunta niskaan kuusien oksilta. Sunnuntaina sentään naamalle tuli jo jotain lumimyrskynkin tapaista heti aamusta.
Tierrat toimii.
Itse olin valinnut majoitteekseni niin sanotun pepan, eli Erätoverin. Olen nimennyt sen viiden tähden Hiltoniksi, siinä määrin hyvin se toimi tälläkin kertaa. Tai ainakin paremmin kuin Jeren hammock/tarppi -yhdistelmä talvimyräkässä.
Pepa tarjosi hyvät yöunet kovemmallakin kelillä...
...Hammock kuulemma ei.
Ruokaa ja juomaa varten mukana oli ainoastaan kattila, jolla tulilla sulateltiin lunta. Ja okei, oli minulla myös kokonainen Daim-kakku repussa. En usko, että Rambolla koskaan oli. Nämä ovat niitä talviretkeilyn pieniä luksuksia, kun ei tarvitse huolia kylmäketjujen katkeamisesta.
Aamukahveista parhain.
Reissu meni hyvin, seura oli hyvää ja sunnuntainen tuoreen lumipeitteen saanut Nuuksio oli uskomattoman kaunis. Olisihan se jotenkin tylsää, jos sitä aina lähtisi retkilleen vain hyvällä säällä, sitä jäisi niin monesta fiiliksestä paitsi. Samalla tällaiset pikkupyrähdykset toimivat erinomaisina varustetesteinä isompia keikkoja varten, koska aina sitä oppii jotain uutta.
Ensi viikolla edessä onkin sitten Lappiin lähtö kuudeksi viikoksi. Siellä ei sitten enää testailla, siellä toteutetaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti