Turhauttava viikko makoilla koululla ja laskea tunteja, että pääsisi lähtemään. Viikonloppuna edessä on pitkään ja hartaasti odotetut umpihankihiihdon MM-kisat Pudasjärvellä ja jotenkin tämä alkuviikko on tällaista murjottamista ja odottelua. Kai sitä jotkut keskittymiseksikin kutsuvat. Tunnistan olon, se on samantyyppinen kuin mikä minulla alkaa yleensä viikon verran ennen jollekin isommalle vuorireissulle lähtöä. Olen kuin perseeseen ammuttu karhu.
No, torstaina aamulla päästään viimein matkaan! Siihen on nyt 38 tuntia.
Luvassa on se ehkä epätodennäköisin tämän eräopaskurssin eteen tuoma asia, johon olisin muuten koskaan päätynyt. Enhän minä ollut edes hiihtänyt 17:ään vuoteen! Ja nyt luvassa on noin 50 kilometriä hiihtosuunnistusta minimipainoltaan kahdeksankiloiset rinkat selässä läpi metsien ja nietosten. Sanovat, että pelkkä maaliinpääsy on Pudiksella jo voitto. Vastassa on jotain Laskuvarjojääkärikiltoja ja vastaavia. Tarkemmin infoa umppareista voi lukea osoitteesta http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/
Otan viikonlopun ajaksi Partioaitan Instagram-tilin haltuuni ja lisäilen perjantaista eteenpäin umpihankihiihdoista kuvia osoitteeseen www.instagram.com/partioaitta! Lisäksi tietenkin raportoin matkasta kykyni mukaan omilla kanavillani Instagramissa ja Facebookissa.
Wish me luck.
Kaikkea sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti